Pieni Élisabeth Luise syntyi Pariisissa taidemaalari Luis Vigeen tyttärenä. Jo pienenä vauvana hänet vietiin talonpoikaisperheeseen, jossa hän asui viisi vuotta. Sen jälkeen hänet lähetettiin luostariin sisäoppilaitokseen. Nunnat huomasivat nopeasti, miten kauniisti tyttö osasi piirtää ja maalata. Hänen isänsä, jolle hänen maalauksiaan näytettiin, oli myös innostunut ja ennusti hänelle tulevaisuutta taidemaalarina. 12-vuotiaana Elisabeth Louise palasi luostarista kotiin, ja hänen isänsä opetti häntä. Kun isä vähän myöhemmin kuoli, äiti antoi tytön ottaa maalaustunteja tunnetuilta taiteilijoilta. Hän myös kopioi vanhojen mestareiden maalauksia ja maalasi tuttaviensa muotokuvia. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen työnsä oli niin hyvää, että hän pystyi ottamaan vastaan tilauksia ja ansaitsemaan omaa rahaa. Häneltä tilattiin jopa muotokuvia kuningatar Marie-Antoinettesta ja muista kuninkaallisen perheen jäsenistä. Häntä pidettiin myös erittäin kauniina tyttönä, ja hänellä oli paljon kosijoita, mutta hän hylkäsi heidät kaikki ennen kuin meni naimisiin taidemaalari ja taidekauppias Jean Baptiste Lebrunin kanssa 21-vuotiaana. Hän matkusti tämän kanssa Alankomaissa ja Flanderissa opiskelutarkoituksessa ja maalasi siellä myös muotokuvia useista aatelisista, kuten Nassaun prinssistä. Palattuaan Pariisiin Elisabeth Luise Vigee Lebrunista tuli Kuninkaallisen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian jäsen ja hän esitteli töitään sen salongeissa. Samoihin aikoihin syntyi myös hänen ainoa lapsensa, tytär Jeanne Julie Louise.
Hyvin menestyneellä taiteilijalla oli kuitenkin myös paljon kateellisia, ja häntä vastaan hyökättiin joka puolelta. Lehdistö syytti häntä laittomasta suhteesta silloisen valtiovarainministerin Calonnen kanssa, ja esiin tuli väärennettyjä kirjeitä. Hänen maineensa oli pilalla. Ranskan vallankumouksen aikana Elisabeth Louise Vigee Lebrun pelkäsi kuninkaallisena turvallisuutensa puolesta Pariisissa ja pakeni tyttärensä ja kotiopettajattarensa kanssa Italiaan. Siellä hän sai kuulla, että kaikki hänen omaisuutensa Ranskassa oli takavarikoitu ja että hänen kansalaisoikeutensa oli peruutettu. Hänen aviomiehensä ei pystynyt auttamaan häntä yrityksistään huolimatta, vaan erosi hänestä pelastaakseen oman omaisuutensa. Seuraavien vuosien aikana Vigee Lebrun asui Wienissä ja Pietarissa. Varsinkin Venäjällä hän sai jälleen monia tilauksia maalata aatelissukujen muotokuvia. Hän maalasi myös tsaarin perheenjäseniä.
Vasta kahdentoista vuoden kuluttua Elisabeth Luise Vigee Lebrun saattoi palata Ranskaan ja jatkaa työtään Pariisissa. Hän jatkoi menestyksekkäästi työtään, kunnes kuoli kahdeksankymmentäkuusi vuotiaana. Nykyään hänen yli 650 muotokuvaansa ja noin 200 maisemakuvaansa on museoissa eri puolilla maailmaa.
Pieni Élisabeth Luise syntyi Pariisissa taidemaalari Luis Vigeen tyttärenä. Jo pienenä vauvana hänet vietiin talonpoikaisperheeseen, jossa hän asui viisi vuotta. Sen jälkeen hänet lähetettiin luostariin sisäoppilaitokseen. Nunnat huomasivat nopeasti, miten kauniisti tyttö osasi piirtää ja maalata. Hänen isänsä, jolle hänen maalauksiaan näytettiin, oli myös innostunut ja ennusti hänelle tulevaisuutta taidemaalarina. 12-vuotiaana Elisabeth Louise palasi luostarista kotiin, ja hänen isänsä opetti häntä. Kun isä vähän myöhemmin kuoli, äiti antoi tytön ottaa maalaustunteja tunnetuilta taiteilijoilta. Hän myös kopioi vanhojen mestareiden maalauksia ja maalasi tuttaviensa muotokuvia. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen työnsä oli niin hyvää, että hän pystyi ottamaan vastaan tilauksia ja ansaitsemaan omaa rahaa. Häneltä tilattiin jopa muotokuvia kuningatar Marie-Antoinettesta ja muista kuninkaallisen perheen jäsenistä. Häntä pidettiin myös erittäin kauniina tyttönä, ja hänellä oli paljon kosijoita, mutta hän hylkäsi heidät kaikki ennen kuin meni naimisiin taidemaalari ja taidekauppias Jean Baptiste Lebrunin kanssa 21-vuotiaana. Hän matkusti tämän kanssa Alankomaissa ja Flanderissa opiskelutarkoituksessa ja maalasi siellä myös muotokuvia useista aatelisista, kuten Nassaun prinssistä. Palattuaan Pariisiin Elisabeth Luise Vigee Lebrunista tuli Kuninkaallisen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemian jäsen ja hän esitteli töitään sen salongeissa. Samoihin aikoihin syntyi myös hänen ainoa lapsensa, tytär Jeanne Julie Louise.
Hyvin menestyneellä taiteilijalla oli kuitenkin myös paljon kateellisia, ja häntä vastaan hyökättiin joka puolelta. Lehdistö syytti häntä laittomasta suhteesta silloisen valtiovarainministerin Calonnen kanssa, ja esiin tuli väärennettyjä kirjeitä. Hänen maineensa oli pilalla. Ranskan vallankumouksen aikana Elisabeth Louise Vigee Lebrun pelkäsi kuninkaallisena turvallisuutensa puolesta Pariisissa ja pakeni tyttärensä ja kotiopettajattarensa kanssa Italiaan. Siellä hän sai kuulla, että kaikki hänen omaisuutensa Ranskassa oli takavarikoitu ja että hänen kansalaisoikeutensa oli peruutettu. Hänen aviomiehensä ei pystynyt auttamaan häntä yrityksistään huolimatta, vaan erosi hänestä pelastaakseen oman omaisuutensa. Seuraavien vuosien aikana Vigee Lebrun asui Wienissä ja Pietarissa. Varsinkin Venäjällä hän sai jälleen monia tilauksia maalata aatelissukujen muotokuvia. Hän maalasi myös tsaarin perheenjäseniä.
Vasta kahdentoista vuoden kuluttua Elisabeth Luise Vigee Lebrun saattoi palata Ranskaan ja jatkaa työtään Pariisissa. Hän jatkoi menestyksekkäästi työtään, kunnes kuoli kahdeksankymmentäkuusi vuotiaana. Nykyään hänen yli 650 muotokuvaansa ja noin 200 maisemakuvaansa on museoissa eri puolilla maailmaa.
Sivu 1 / 4