Kun Jean-Baptiste Isabey saapui taidehistorian näyttämölle 11. huhtikuuta 1767, parrasvaloihin astui vertaansa vailla oleva taiteilija. Nancysta, Meurthe-et-Mosellen osavaltiosta kotoisin olevan kauppiaspojan pojasta tuli yksi aikansa arvostetuimmista pienoismaalareista. Hänen teoksiaan, joita nykyään juhlitaan kaikkialla maailmassa, on saatavana yrityksessämme erinomaisina taidegrafiikoina, jotka heijastavat tämän poikkeuksellisen taiteilijan vaikuttavaa tyyliä ja huomattavaa lahjakkuutta. Hänen tiensä mestaruuteen alkoi Jean Girardet:n ja Jean Baptiste Claudot:n työpajoissa, joissa häntä opastettiin historian ja maisemamaalauksen taidoissa. Näiden mentoreiden tuella hän pääsi vuonna 1784 Pariisin arvostettuun Académie royale de peinture et de sculpture -akatemiaan, jossa hän opiskeli kuuluisan Jacques Louis David:n johdolla. Koulutuksensa päätyttyä hän ryhtyi vapaaksi miniatyyrimaalariksi ja piirtäjäksi ja sai pian ensimmäiset suuret toimeksiantonsa Ranskan hovista Versaillesista. Todellisena vallankumouksellisena hän oli läheinen jakobiinien kanssa, ja huolimatta ajan poliittisesta myllerryksestä, kuten Mars Fieldin verilöylystä, hän säilytti aina taiteellisen keskittymisensä. Vaikka hänen teoksensa tältä ajalta ovat pienikokoisia, niiden taidokas ilmaisuvoima on valtava, ja pyrimme vangitsemaan ja toistamaan tämän ominaisuuden jokaisessa taidegrafiikassamme.
Isabeyn kohtalona ei kuitenkaan ollut työskennellä pelkästään yksityisesti. Vallankumouksen terrorin jälkeen hän palasi julkiseen elämään vuonna 1796 ja otti vastuulleen piirustustunnin tyttöjen sisäoppilaitoksessa, jonka oppilaiden joukossa oli muun muassa Napoleonin tytärpuoli Hortense de Beauharnais. Kruunajaistensa jälkeen Napoleon nimitti hänet hovimaalariksi, ja Isabey sai tehtäväkseen koristella Notre-Dame de Paris -katedraalin kruunajaisjuhlia varten. Isabeyn omistautuminen Napoleonille jatkui aina sadan päivän valtakauden loppuun ja Waterloon taisteluun asti. Sen jälkeen hän käänsi huomionsa Bourbonien taloon ja kuvasi sekä kuningas Ludvig XVIII:n että tämän seuraajat Kaarle X:n ja Ludvig-Filippe I:n. Isabeyn taide ei kuitenkaan ollut vain poliittisten taipumusten tai hovin velvoitteiden ilmaus. Yhtenä aikansa merkittävimmistä pienoismalareista hän kuvasi lähes kaikkia aikansa Euroopan hallitsijoita. Hänen omistautumisensa Estampe-maalaustaiteelle ja hänen merkittävät posliiniteoksensa todistavat hänen monipuolisesta lahjakkuudestaan ja väsymättömästä taiteellisesta pyrkimyksestään. Pyrimme vangitsemaan tämän ainutlaatuisen ominaisuuden, taiteen ja historian mestarillisen yhdistelmän, korkealaatuisiin taidegrafiikkoihin Isabeyn töistä. Kun hän kuoli Pariisissa 18. huhtikuuta 1855, hän jätti syvän jäljen taidemaailmaan ja myös perinnön, jota kunnioitamme jäljennöksillä. Hänen teoksensa ovat myrskyisän ajan elävä kronikka, jonka pienoiskoossa on kuvannut mies, jonka lahjakkuus oli yhtä suuri kuin hänen kuvaamansa panoraama. Tarjoamalla taidegrafiikan vedoksia hänen teoksistaan yrityksemme auttaa pitämään yllä valoa, jota Isabey valoi näihin merkittäviin aikoihin, ja antaa sen loistaa tuleville sukupolville.
Kun Jean-Baptiste Isabey saapui taidehistorian näyttämölle 11. huhtikuuta 1767, parrasvaloihin astui vertaansa vailla oleva taiteilija. Nancysta, Meurthe-et-Mosellen osavaltiosta kotoisin olevan kauppiaspojan pojasta tuli yksi aikansa arvostetuimmista pienoismaalareista. Hänen teoksiaan, joita nykyään juhlitaan kaikkialla maailmassa, on saatavana yrityksessämme erinomaisina taidegrafiikoina, jotka heijastavat tämän poikkeuksellisen taiteilijan vaikuttavaa tyyliä ja huomattavaa lahjakkuutta. Hänen tiensä mestaruuteen alkoi Jean Girardet:n ja Jean Baptiste Claudot:n työpajoissa, joissa häntä opastettiin historian ja maisemamaalauksen taidoissa. Näiden mentoreiden tuella hän pääsi vuonna 1784 Pariisin arvostettuun Académie royale de peinture et de sculpture -akatemiaan, jossa hän opiskeli kuuluisan Jacques Louis David:n johdolla. Koulutuksensa päätyttyä hän ryhtyi vapaaksi miniatyyrimaalariksi ja piirtäjäksi ja sai pian ensimmäiset suuret toimeksiantonsa Ranskan hovista Versaillesista. Todellisena vallankumouksellisena hän oli läheinen jakobiinien kanssa, ja huolimatta ajan poliittisesta myllerryksestä, kuten Mars Fieldin verilöylystä, hän säilytti aina taiteellisen keskittymisensä. Vaikka hänen teoksensa tältä ajalta ovat pienikokoisia, niiden taidokas ilmaisuvoima on valtava, ja pyrimme vangitsemaan ja toistamaan tämän ominaisuuden jokaisessa taidegrafiikassamme.
Isabeyn kohtalona ei kuitenkaan ollut työskennellä pelkästään yksityisesti. Vallankumouksen terrorin jälkeen hän palasi julkiseen elämään vuonna 1796 ja otti vastuulleen piirustustunnin tyttöjen sisäoppilaitoksessa, jonka oppilaiden joukossa oli muun muassa Napoleonin tytärpuoli Hortense de Beauharnais. Kruunajaistensa jälkeen Napoleon nimitti hänet hovimaalariksi, ja Isabey sai tehtäväkseen koristella Notre-Dame de Paris -katedraalin kruunajaisjuhlia varten. Isabeyn omistautuminen Napoleonille jatkui aina sadan päivän valtakauden loppuun ja Waterloon taisteluun asti. Sen jälkeen hän käänsi huomionsa Bourbonien taloon ja kuvasi sekä kuningas Ludvig XVIII:n että tämän seuraajat Kaarle X:n ja Ludvig-Filippe I:n. Isabeyn taide ei kuitenkaan ollut vain poliittisten taipumusten tai hovin velvoitteiden ilmaus. Yhtenä aikansa merkittävimmistä pienoismalareista hän kuvasi lähes kaikkia aikansa Euroopan hallitsijoita. Hänen omistautumisensa Estampe-maalaustaiteelle ja hänen merkittävät posliiniteoksensa todistavat hänen monipuolisesta lahjakkuudestaan ja väsymättömästä taiteellisesta pyrkimyksestään. Pyrimme vangitsemaan tämän ainutlaatuisen ominaisuuden, taiteen ja historian mestarillisen yhdistelmän, korkealaatuisiin taidegrafiikkoihin Isabeyn töistä. Kun hän kuoli Pariisissa 18. huhtikuuta 1855, hän jätti syvän jäljen taidemaailmaan ja myös perinnön, jota kunnioitamme jäljennöksillä. Hänen teoksensa ovat myrskyisän ajan elävä kronikka, jonka pienoiskoossa on kuvannut mies, jonka lahjakkuus oli yhtä suuri kuin hänen kuvaamansa panoraama. Tarjoamalla taidegrafiikan vedoksia hänen teoksistaan yrityksemme auttaa pitämään yllä valoa, jota Isabey valoi näihin merkittäviin aikoihin, ja antaa sen loistaa tuleville sukupolville.
Sivu 1 / 2