Harva taidemaalari asettaa ihmisen yhtä tinkimättömästi työnsä keskiöön kuin Ferdinand Hodler. On totta, että myös maisemakuvaukset kuuluivat hänen repertuaariinsa. Suuri osa hänen laajasta tuotannostaan kuuluu kuitenkin ihmishahmon - joskus yksittäin, joskus ryhmissä, joskus pukeutuneena mutta usein myös alastomana - yhä uusiin variaatioihin ja pohdintoihin. Joistakin kuvauksista heijastuu dynaamisuus ja voima, kuten kuuluisasta puunhakkaajan kuvauksesta tai Hodlerin maalauksista tanssija Giulia Leonardista. Monet hänen maalauksistaan, erityisesti myöhempien luovien vaiheiden maalaukset, säteilevät kuitenkin suurta rauhallisuutta. Joskus kuvattavat ryhmittyvät yhteen vihjaillen salaperäisistä rituaaleista, mutta usein maalari kuvaa yksittäisiä henkilöitä.

"Kevät" ei kuulu Ferdinand Hodlerin tunnetuimpiin maalauksiin, mutta se on ehkä yksi hänen kauneimmista ja koskettavimmista. Siinä on maalarille tyypilliseen tapaan vaatteeton nuori nainen ihannoidussa maisemassa: tausta on litteä, abstrakti kuvaus, jossa ei painoteta naturalistista perspektiiviä. Pikemminkin taiteilija tulkitsee ympäristön eräänlaisena tunnelmallisena lavasteena varsinaiselle päähenkilölle. Se on yksi Hodlerin erehtymättömän rauhallisista, staattisista kuvauksista, ikään kuin ikuisiksi ajoiksi vangittu. Ainoastaan hahmon jalkojen kohdalla virtaava vesi vihjaa hellästä liikkeestä. Vaikka vaatteeton nainen näennäisesti peittää rintansa häpeillen molemmilla käsillään, hänen itsevarma asenteensa viittaa siihen, ettei hän tunne häpeää eikä pelkoa. Avoin katse tutkii katsojaa vakavasti ja melko mietteliäästi. Maalari on ikuistanut hänen ja mallin väliset värähtelyt kankaalle sellaisella hellyydellä, että katsoja miettii vaistomaisesti, millainen suhde näiden kahden välillä on ollut. Ja osa tästä läheisyydestä siirtyy myös meihin, jotka vuosia myöhemmin seisomme maalauksen edessä ja tunnemme, että nuoren naisen katse lepää meissä itsessämme.

---

Lähde · Ferdinand Hodler