Löydä 7 taiteilijaa Suomesta

Pehmeä sumu leijuu loputtoman järven yllä, matalan auringon valo taittuu hopeisina aaltoina, ja jossain taustalla kohisee koivumetsä. Jokainen, joka on joskus käynyt Suomessa, tuntee tämän tunteen avaruudesta, kirkkaudesta ja lähes maagisesta hiljaisuudesta. Mutta tämä hiljaisuus on petollinen: pinnan alla kuplii suomalainen taidehistoria, jota leimaavat mullistukset, kaipaus ja jatkuva identiteetin etsintä. Yhteiskunnalliset muutokset - vuosisatojen Ruotsin ja Venäjän vallan ajalta itsenäisyyteen - ovat toistuvasti haastaneet maan taiteilijat löytämään oman äänensä. Erityisesti poliittisen epävarmuuden aikoina ateljeesta tuli vetäytymispaikka, mutta myös uusien ilmaisumuotojen laboratorio.



Ajatellaanpa Akseli Gallen-Kallelan akvarellia: "Lemminkäisen äiti" - kuva, joka paitsi esittää kohtauksen kansalliseepoksesta Kalevala, myös tekee suomalaisen identiteetin kaipuun kouriintuntuvaksi. Värit ovat viileät, lähes pohjoismaisen hillityt ja silti täynnä voimaa. Gallen-Kallelaa, jota pidetään yhtenä suomalaisen modernismin tärkeimmistä uranuurtajista, kiehtoi luonto ja maansa myytit. Hänen teoksensa ovat kuin ikkunoita maailmaan, jossa arkinen ja fantastinen sulautuvat yhteen. Mutta suomalainen taide on paljon muutakin kuin kansallisromantiikkaa: jo 1800-luvulla Helene Schjerfbeckin kaltaiset taiteilijat kokeilivat valoa, muotoa ja pelkistämistä. Hänen muotokuvansa, usein öljynä tai herkkinä piirroksina, vaikuttavat lähes modernistisilta - ne kertovat haavoittuvuudesta, olennaisen etsimisestä. Esimerkiksi Schjerfbeckin "Haavoittunut lapsi" on hiljainen mestariteos, joka avaa kokonaisen tunnemaailman vain muutamalla siveltimenvedolla.



Valokuvauksen ja taidegrafiikan tulon myötä 1900-luvulla alkoi uusi aikakausi. Kamerasta tuli väline yhteiskunnan nopeiden muutosten tallentamiseen: Kaupungistuminen, perinteisten elämäntapojen murtuminen, naisten vapautuminen. Pentti Sammallahden kaltaiset valokuvaajat vangitsivat suomalaisen maiseman melankoliaa ja kauneutta mustavalkoisena, kun taas taidegraafikko Tuulikki Pietilä hämärtää kokeellisilla tekniikoilla ja abstrakteilla muodoilla todellisuuden ja unen rajoja. On yllättävää, miten vahvasti luonto on edelleen läsnä nykytaiteessa - ei pelkkänä motiivina, vaan sisäisten tilojen peilinä. Esimerkiksi Marika Mäkelän akvarelleissa värit tanssivat paperilla kuin revontulet, ja Elina Brotheruksen piirustuksissa pohjoisen valo on lähes käsin kosketeltavissa. Suomen taide on valon, rauhallisuuden ja uusien alkujen kaleidoskooppi - ja jos päästät itsesi sisään, löydät jokaisesta kuvasta uuden horisontin.