Adolph Tidemand

Adolph Tidemandia pidetään yhtenä 1800-luvun johtavista norjalaisista taidemaalareista. Hän kykeni vangitsemaan maalauksiinsa pohjoismaisten talonpoikien rankan elämän ja perinteiset tavat paremmin kuin kukaan muu ennen häntä. Näin hän inspiroi kotimaansa runoilijoita, kuten Andreas Munchia ja Bjørnstärn Bjørnsonia, ja on edelleen norjalaisen romantiikan päähenkilö. Adolph Tidemandin taiteellisena kukoistuskautena pidetään usein 1840-luvun jälkipuoliskoa. Hän loi tunnetuimmat teoksensa, kuten "Wedding in Hardanger" ja "The Lonely Old Men", menestyksensä huipulla. Tidemands aloitti uransa maalauksilla, joissa oli vahvasti idealisoitu kuvaus talonpojista. Tämä väistyi hänen myöhemmissä teoksissaan; tilalle tuli dramaattinen ja realistinen kuvaus yksinkertaisen maaseutuväestön elinolosuhteista ja heidän vaikeasta arjestaan. Tämä näkyy hyvin maalauksissa, kuten "Taistelu talonpojan häissä" ja "Fanaatikot" hänen myöhäistuotannossaan.

Tidemand oli klassisen akatemian maalari. Hän sai erinomaisen koulutuksen taidemaalari Johan Ludvig Lundin oppilaana Kööpenhaminan arvostetussa taideakatemiassa. Sen jälkeen hän opiskeli historiamaalausta Düsseldorfissa ARTISTREPLEPLACE0- ja ARTISTREPLEPLACE1-ohjelmissa. Siellä syntyi Tidemandin unelma menestyvästä historiamaalarista. Jo ensimmäisellä historiallisella teoksellaan ("Kustaa Vaasa keskustelee pormestarin kanssa Moran kirkossa") nuori taidemaalari onnistui herättämään silloisen taidemaailman huomion. Maalaus, joka esittää osan Ruotsin historiaa, hankittiin myöhemmin Kunstverein Rheinland und Westfaleniin.

Stipendin ansiosta Tidemand pääsi matkustamaan Roomaan, jossa hän tutustui italialaiseen maalaustaiteeseen, joka vaikutti hänen maalaustyyliinsä. Hän ei palannut Norjaan, vaan asettui Saksaan. Hän jäi sinne loppuelämäkseen. Kunnianhimoinen taidemaalari käytti vierailuja kotimaassaan opintomatkoina. Norjan maaseudulla hän kohtasi talonpoikaisympäristön, joka oli vielä pitkälti autenttinen. Täällä hän löysi vihdoin elämäntyönsä: ikuistaa todellinen Norja puhtaisiin ja hienostuneisiin kuviin. Tidemandin ensimmäisille luonnoksille, opinnäytteille ja maalauksille tästä aiheesta on ominaista idyllinen, hieman elegantti ilmaisu ja hienot maalaukselliset arvot. Myöhemmin hän korvasi idyllin itsetietoisesti lisääntyneellä dramaattisella jännitteellä ja raittiilla näkemyksellä talonpoikaiselämästä.