Lontoon huutokauppatalo Christie's huutokauppasi 1990-luvun alussa hänen maalauksensa "Inferno" 1,2 miljoonaa puntaa. Mukana olevassa luettelossa August Johan Strindbergiä kuvaillaan jopa "yhdeksi aikansa tärkeimmistä taidemaalareista". Ruotsalainen tunnetaan nykyään kuitenkin paremmin kirjailijana kuin taidemaalarina. Hän on erityisen kuuluisa näytelmistään, joita hän kirjoitti peräti 60. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat luultavasti "Fräulein Julie" ja "Der Totentanz".
Neljäntenä höyrylaivakomissaari Carl Oscar Strindbergin kahdeksasta lapsesta nuori August Johan sai hyvän koulutuksen. Hänen taiteellinen kiinnostuksensa heräsi kuitenkin vasta myöhemmin. Lääketieteen opintojensa aikana, joita hän ei koskaan suorittanut loppuun taloudellisista syistä, hän alkoi kirjoittaa ja ryhtyi toimittajaksi ja päätoimittajaksi. Lopulta hän sai töitä sihteerinä kuninkaallisesta kirjastosta. Tänä aikana hän aloitti myös satiirisen yhteiskunnallisen romaaninsa "Punainen huone", josta tuli hänen läpimurtonsa ja joka loi pohjan hänen suurelle kirjalliselle uralleen. Kun hän kuoli vatsasyöpään vuonna 1912, hän nautti niin suurta julkisuutta, että hautajaiskulkueessa oli 60 000 henkeä.
Strindberg jätti jälkensä taidehistoriaan myös taidemaalarina - vaikkei hän elinaikanaan vaikuttanutkaan. Pikemminkin hänen teoksensa herättivät tuohon aikaan ymmärtämättömyyttä ja jopa jyrkkää kritiikkiä jopa taiteilijaystävien keskuudessa. Tämä ei estänyt Strindbergiä jatkamasta kiinnostuksen kohteitaan sekä kankaalla että kameran takana. Kun hänen avioliittonsa toimittaja Frida Uhlin kanssa, joka oli jo hänen toinen vaimonsa Siri on Essenin jälkeen, kariutui, taiteilija koki vaiheen, jossa hän kärsi masennuksesta ja harhoista. Hän selviytyi psykologisesti hyvin huonosti myös erosta kolmannesta vaimostaan Harriet Bossesta. Kirjailija väitti eräässä esseessään, että maalaaminen oli hänelle vain vapaa-ajan toimintaa. Maalaaminen auttoi häntä kuitenkin luultavasti selvittämään ajatuksiaan ja käsittelemään toisinaan psykoottisia kokemuksiaan. Erityisesti silloin, kun hänellä oli jälleen kirjoittajablokki, hän maalasi itsensä vapaaksi. Jo tästä syystä Strindbergin maalaustaide liittyy läheisesti hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Erityisesti hänen varhaisille maalauksilleen ovat ominaisia dramaattiset maisemat, jotka vastaavat hänen "Inferno-vaihettaan" kirjailijana. Kallioiden ja veden vangitsemiseksi taiteilija käytti usein lastaa maalin levittämiseen, mikä yleensä liuotti figuratiivisen. Hän sekoitti värit itse vain kankaalle. Tämän seurauksena hänen maalauksensa, kuten "Golgata, Dornach" tai "Seestück mit Felsen", vaikuttavat katsojasta keskeneräisiltä. Vuosisadan vaihteen jälkeen ja paljon valoisammassa mielentilassa August Johan Strindberg loi sitten toiveikkaampia, lähes iloisia, unimaailmoja muistuttavia kuvia. Meri ja taivas pysyivät kuitenkin hänen pääteemoinaan myös näissä symboliikkaan ja ekspressionismiin painottuvissa teoksissa. August Johan Strindbergin maalauksia on nykyään muun muassa Ruotsin kansallismuseon pysyvässä kokoelmassa.
Lontoon huutokauppatalo Christie's huutokauppasi 1990-luvun alussa hänen maalauksensa "Inferno" 1,2 miljoonaa puntaa. Mukana olevassa luettelossa August Johan Strindbergiä kuvaillaan jopa "yhdeksi aikansa tärkeimmistä taidemaalareista". Ruotsalainen tunnetaan nykyään kuitenkin paremmin kirjailijana kuin taidemaalarina. Hän on erityisen kuuluisa näytelmistään, joita hän kirjoitti peräti 60. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat luultavasti "Fräulein Julie" ja "Der Totentanz".
Neljäntenä höyrylaivakomissaari Carl Oscar Strindbergin kahdeksasta lapsesta nuori August Johan sai hyvän koulutuksen. Hänen taiteellinen kiinnostuksensa heräsi kuitenkin vasta myöhemmin. Lääketieteen opintojensa aikana, joita hän ei koskaan suorittanut loppuun taloudellisista syistä, hän alkoi kirjoittaa ja ryhtyi toimittajaksi ja päätoimittajaksi. Lopulta hän sai töitä sihteerinä kuninkaallisesta kirjastosta. Tänä aikana hän aloitti myös satiirisen yhteiskunnallisen romaaninsa "Punainen huone", josta tuli hänen läpimurtonsa ja joka loi pohjan hänen suurelle kirjalliselle uralleen. Kun hän kuoli vatsasyöpään vuonna 1912, hän nautti niin suurta julkisuutta, että hautajaiskulkueessa oli 60 000 henkeä.
Strindberg jätti jälkensä taidehistoriaan myös taidemaalarina - vaikkei hän elinaikanaan vaikuttanutkaan. Pikemminkin hänen teoksensa herättivät tuohon aikaan ymmärtämättömyyttä ja jopa jyrkkää kritiikkiä jopa taiteilijaystävien keskuudessa. Tämä ei estänyt Strindbergiä jatkamasta kiinnostuksen kohteitaan sekä kankaalla että kameran takana. Kun hänen avioliittonsa toimittaja Frida Uhlin kanssa, joka oli jo hänen toinen vaimonsa Siri on Essenin jälkeen, kariutui, taiteilija koki vaiheen, jossa hän kärsi masennuksesta ja harhoista. Hän selviytyi psykologisesti hyvin huonosti myös erosta kolmannesta vaimostaan Harriet Bossesta. Kirjailija väitti eräässä esseessään, että maalaaminen oli hänelle vain vapaa-ajan toimintaa. Maalaaminen auttoi häntä kuitenkin luultavasti selvittämään ajatuksiaan ja käsittelemään toisinaan psykoottisia kokemuksiaan. Erityisesti silloin, kun hänellä oli jälleen kirjoittajablokki, hän maalasi itsensä vapaaksi. Jo tästä syystä Strindbergin maalaustaide liittyy läheisesti hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Erityisesti hänen varhaisille maalauksilleen ovat ominaisia dramaattiset maisemat, jotka vastaavat hänen "Inferno-vaihettaan" kirjailijana. Kallioiden ja veden vangitsemiseksi taiteilija käytti usein lastaa maalin levittämiseen, mikä yleensä liuotti figuratiivisen. Hän sekoitti värit itse vain kankaalle. Tämän seurauksena hänen maalauksensa, kuten "Golgata, Dornach" tai "Seestück mit Felsen", vaikuttavat katsojasta keskeneräisiltä. Vuosisadan vaihteen jälkeen ja paljon valoisammassa mielentilassa August Johan Strindberg loi sitten toiveikkaampia, lähes iloisia, unimaailmoja muistuttavia kuvia. Meri ja taivas pysyivät kuitenkin hänen pääteemoinaan myös näissä symboliikkaan ja ekspressionismiin painottuvissa teoksissa. August Johan Strindbergin maalauksia on nykyään muun muassa Ruotsin kansallismuseon pysyvässä kokoelmassa.
Sivu 1 / 1