Taiteen kehitys Itävallassa liittyy läheisesti historiaan. Habsburgien valtakausi merkitsee taiteen ja kulttuurin kultakauden alkua. Talon hallitsijat olivat kulttuurin ystäviä ja usein intohimoisia eurooppalaisen taiteen keräilijöitä. Tähän historian käännekohtaan asti taiteellinen vaihto rajoittui naapurimaihin Saksaan ja Sveitsiin. Maalaus ja kuvanveisto kehittyivät siis pitkälti toisistaan riippumatta. Eurooppalaiselle taidemaailmalle melko epätavallista on laaja kirjojen ja seinämaalausten kokonaisuus. Keskiajalle asti nämä olivat vallitsevia taidemuotoja, joihin vaikutti pääasiassa böömiläinen taiteen kehitys.
Habsburgit ylläpitivät tiivistä kulttuurivaihtoa Euroopan alueella. Yhteydet Espanjaan, Italiaan ja Tonavan maihin vaikuttivat taiteilijoiden identiteettiin. Eri vaikutteet yhdistyivät, ja niistä kehittyi uusia tyylejä ja taidesuuntauksia. Yksi esimerkki tästä kehityksestä on itävaltalainen barokki. Leopold I:n aikana italialainen korkeabarokki ja ranskalainen klassismi yhdistyivät. Habsburgien keisarit käyttivät tuloksena syntynyttä yltäkylläistä loistoa edustustarkoituksiin. Leopold I, jolla ei ollut suvun edustavia geenejä, halusi, että hänet kuvattiin ylellisessä loistossa, mikä osoitti hänen valtakautensa loistoa. Leopold I loi näin perustan perinteelle, jota seuraavat keisarit ja heidän perheensä noudattivat pitkään.
Maalaustaiteeseen ei kohdistunut vain Habsburgien vallan aikana tapahtuneita eri aikakausien muutoksia. Siitä lähtien maalauksilla oli muutakin kuin koristeellinen arvo. Kuvien avulla pyrittiin luomaan väestölle mielikuva keisarillisesta perheestä. Erityisesti Maria Teresia oli mestari välittämään perheensä myönteisiä luonteenpiirteitä. Maria Teresia näyttäytyi julkisuudessa maanläheisenä ja huolehtivana äitinä, jota kuvattiin mielellään onnellisen perheensä seurassa. Hän tilasi monumentaalisia teoksia. Sankarillisen näköisiä kruunajaisseremonioita ja taistelukohtauksia suurine esikuntineen. Maalauksia, jotka näyttävät tilannekuvilta ja jotka kuitenkin voitaisiin toteuttaa vain suurella suunnitteluponnistuksella. Keisarillisen talon lisäksi Itävallan suurten taiteilijoiden muotokuvat kuuluvat Itävallan koulukuntaan. Franz Schubert on upealla soittimellaan yksi maan suurista säveltäjistä yhdessä Wolfgang Amadeus Mozart:n kanssa. Wienin akatemiaan liittyy maalaus, jolla on vahvat yhteydet kansalliseen sankaruuteen. Maalaus on saanut suurta kansainvälistä huomiota. Akatemia edustaa myös vahvaa yhteyttä teorian ja käytännön välillä. Taidemaalareiden pitäisi olla myös tutkijoita ja opettaa taidetta. Periaate ulottuu jugendista nykytaiteeseen.
Taiteen kehitys Itävallassa liittyy läheisesti historiaan. Habsburgien valtakausi merkitsee taiteen ja kulttuurin kultakauden alkua. Talon hallitsijat olivat kulttuurin ystäviä ja usein intohimoisia eurooppalaisen taiteen keräilijöitä. Tähän historian käännekohtaan asti taiteellinen vaihto rajoittui naapurimaihin Saksaan ja Sveitsiin. Maalaus ja kuvanveisto kehittyivät siis pitkälti toisistaan riippumatta. Eurooppalaiselle taidemaailmalle melko epätavallista on laaja kirjojen ja seinämaalausten kokonaisuus. Keskiajalle asti nämä olivat vallitsevia taidemuotoja, joihin vaikutti pääasiassa böömiläinen taiteen kehitys.
Habsburgit ylläpitivät tiivistä kulttuurivaihtoa Euroopan alueella. Yhteydet Espanjaan, Italiaan ja Tonavan maihin vaikuttivat taiteilijoiden identiteettiin. Eri vaikutteet yhdistyivät, ja niistä kehittyi uusia tyylejä ja taidesuuntauksia. Yksi esimerkki tästä kehityksestä on itävaltalainen barokki. Leopold I:n aikana italialainen korkeabarokki ja ranskalainen klassismi yhdistyivät. Habsburgien keisarit käyttivät tuloksena syntynyttä yltäkylläistä loistoa edustustarkoituksiin. Leopold I, jolla ei ollut suvun edustavia geenejä, halusi, että hänet kuvattiin ylellisessä loistossa, mikä osoitti hänen valtakautensa loistoa. Leopold I loi näin perustan perinteelle, jota seuraavat keisarit ja heidän perheensä noudattivat pitkään.
Maalaustaiteeseen ei kohdistunut vain Habsburgien vallan aikana tapahtuneita eri aikakausien muutoksia. Siitä lähtien maalauksilla oli muutakin kuin koristeellinen arvo. Kuvien avulla pyrittiin luomaan väestölle mielikuva keisarillisesta perheestä. Erityisesti Maria Teresia oli mestari välittämään perheensä myönteisiä luonteenpiirteitä. Maria Teresia näyttäytyi julkisuudessa maanläheisenä ja huolehtivana äitinä, jota kuvattiin mielellään onnellisen perheensä seurassa. Hän tilasi monumentaalisia teoksia. Sankarillisen näköisiä kruunajaisseremonioita ja taistelukohtauksia suurine esikuntineen. Maalauksia, jotka näyttävät tilannekuvilta ja jotka kuitenkin voitaisiin toteuttaa vain suurella suunnitteluponnistuksella. Keisarillisen talon lisäksi Itävallan suurten taiteilijoiden muotokuvat kuuluvat Itävallan koulukuntaan. Franz Schubert on upealla soittimellaan yksi maan suurista säveltäjistä yhdessä Wolfgang Amadeus Mozart:n kanssa. Wienin akatemiaan liittyy maalaus, jolla on vahvat yhteydet kansalliseen sankaruuteen. Maalaus on saanut suurta kansainvälistä huomiota. Akatemia edustaa myös vahvaa yhteyttä teorian ja käytännön välillä. Taidemaalareiden pitäisi olla myös tutkijoita ja opettaa taidetta. Periaate ulottuu jugendista nykytaiteeseen.
Sivu 1 / 7