Noin 10. vuosisadasta lähtien Venetsia oli yksi Välimeren - ja siten myös "läntisen", eurooppalaisen maailman - ratkaisevista suurista kauppamahdeista. On helppo nähdä, että merenkulku ja kartografia olivat Venetsian kaltaiselle meritasavallalle elintärkeitä - suunnilleen yhtä tärkeitä kuin 1800-luvun lopun Saksalle oli sananlasku "saksalainen tekniikka". Battista Agnese on yksi myöhäiskeskiaikaisen Venetsian tärkeimmistä kartografeista - ja jo nyt yksi niistä, jonka teokset kuvaavat Venetsian ylivallan loppua. Hänestä ei tiedetä juuri mitään, vaikka 1500-luvulla ei ollut pulaa virallisista tai yksityisistä muistiinpanoista. Hänestä tiedetään vain se, mitä hän itse merkitsi karttoihinsa vuosina 1536-1564. Hän syntyi noin vuonna 1500 Genovassa, läntisen Välimeren entisessä suurvallassa, ja työskenteli Venetsiassa noin vuodesta 1515 kuolemaansa saakka noin vuonna 1564. Hänen työpajaansa - jonka tuotantopaikat sijaitsivat Venetsiassa, Mallorcalla, Lissabonissa ja Sevillassa - pidetään aikansa tuottavimpana. Karttoja on säilynyt yli tuhat, käsikirjoituksia, yksittäisiä merikarttoja (portolans) ja jopa 30-arkkisia atlaksia eri puolilla Eurooppaa. Vaikka monistustekniikka oli jo tuolloin olemassa, Agnesen kartat olivat taidokkaasti käsin maalattuja pergamentteja.
Karttoja on sittemmin tutkittu huolellisesti, ja on esimerkiksi havaittu, että nimitykset voidaan osoittaa tietylle kädelle ja symbolit taas toiselle kädelle. Agnesen on täytynyt palkata erikoistuneita kalligrafisteja ja asiantuntijoita värillisiä tai kultaisia koristeita ja kuvituksia varten. Maan ja meren mitat ja muodot olivat tuohon aikaan jo suhteellisen tarkkoja joistakin vääristymistä huolimatta, mutta pituus- ja leveysasteiden verkkoa ei ole, vaan kartan reunaan ulottuu sekava verkosto viivoja, jotka säteilevät kuudestatoista sädekeskipisteestä, ja joita käytettiin suunnan ja kurssin määrittämiseen.
Agneses-merikartat sisältävät varsinaisen kartan lisäksi tietoja maista, rannikoista ja satamakaupungeista (tästä nimi "Portolane"). Niitä täydennettiin ja päivitettiin ajan mittaan kauppiailta ja merenkulkijoilta saaduilla uusilla tiedoilla. Kolumbuksen Atlantin ylityksen ja Magellanin maailmanympärysmatkan myötä 1400-luvun lopulla "karttojen horisontti", tunnettujen maamassojen ja niiden rannikoiden kartoittaminen, siirtyi Välimeren "reunan" ulkopuolelle ja ulottui lännen laajuuteen. Battista Agnese omisti Magellanin maailmanympärysmatkalle jopa erillisen lehden, jossa oli Magellanin reittiä kuvaava maailmankartta. Tutkimattomat maat ovat maailmankartoilla epäselviä ja sumuisia, ja vasta löydettyjen maanosien ääriviivat hahmottuvat hitaasti. Etelä-Kalifornia puuttuu siis Agnesen varhaisista kartoista, ja se muotoutuu vähitellen niemimaaksi. Battista Agnesen Venetsia, Välimeren alueen suuri kauppamahti, oli kuitenkin tämän kehityksen suuri häviäjä, sillä kauppa siirtyi nyt länteen Atlantille - aivan kuten Atlantin reunavaltiot ovat menettäneet merkitystään Tyynenmeren maille noin sadan vuoden ajan.
Noin 10. vuosisadasta lähtien Venetsia oli yksi Välimeren - ja siten myös "läntisen", eurooppalaisen maailman - ratkaisevista suurista kauppamahdeista. On helppo nähdä, että merenkulku ja kartografia olivat Venetsian kaltaiselle meritasavallalle elintärkeitä - suunnilleen yhtä tärkeitä kuin 1800-luvun lopun Saksalle oli sananlasku "saksalainen tekniikka". Battista Agnese on yksi myöhäiskeskiaikaisen Venetsian tärkeimmistä kartografeista - ja jo nyt yksi niistä, jonka teokset kuvaavat Venetsian ylivallan loppua. Hänestä ei tiedetä juuri mitään, vaikka 1500-luvulla ei ollut pulaa virallisista tai yksityisistä muistiinpanoista. Hänestä tiedetään vain se, mitä hän itse merkitsi karttoihinsa vuosina 1536-1564. Hän syntyi noin vuonna 1500 Genovassa, läntisen Välimeren entisessä suurvallassa, ja työskenteli Venetsiassa noin vuodesta 1515 kuolemaansa saakka noin vuonna 1564. Hänen työpajaansa - jonka tuotantopaikat sijaitsivat Venetsiassa, Mallorcalla, Lissabonissa ja Sevillassa - pidetään aikansa tuottavimpana. Karttoja on säilynyt yli tuhat, käsikirjoituksia, yksittäisiä merikarttoja (portolans) ja jopa 30-arkkisia atlaksia eri puolilla Eurooppaa. Vaikka monistustekniikka oli jo tuolloin olemassa, Agnesen kartat olivat taidokkaasti käsin maalattuja pergamentteja.
Karttoja on sittemmin tutkittu huolellisesti, ja on esimerkiksi havaittu, että nimitykset voidaan osoittaa tietylle kädelle ja symbolit taas toiselle kädelle. Agnesen on täytynyt palkata erikoistuneita kalligrafisteja ja asiantuntijoita värillisiä tai kultaisia koristeita ja kuvituksia varten. Maan ja meren mitat ja muodot olivat tuohon aikaan jo suhteellisen tarkkoja joistakin vääristymistä huolimatta, mutta pituus- ja leveysasteiden verkkoa ei ole, vaan kartan reunaan ulottuu sekava verkosto viivoja, jotka säteilevät kuudestatoista sädekeskipisteestä, ja joita käytettiin suunnan ja kurssin määrittämiseen.
Agneses-merikartat sisältävät varsinaisen kartan lisäksi tietoja maista, rannikoista ja satamakaupungeista (tästä nimi "Portolane"). Niitä täydennettiin ja päivitettiin ajan mittaan kauppiailta ja merenkulkijoilta saaduilla uusilla tiedoilla. Kolumbuksen Atlantin ylityksen ja Magellanin maailmanympärysmatkan myötä 1400-luvun lopulla "karttojen horisontti", tunnettujen maamassojen ja niiden rannikoiden kartoittaminen, siirtyi Välimeren "reunan" ulkopuolelle ja ulottui lännen laajuuteen. Battista Agnese omisti Magellanin maailmanympärysmatkalle jopa erillisen lehden, jossa oli Magellanin reittiä kuvaava maailmankartta. Tutkimattomat maat ovat maailmankartoilla epäselviä ja sumuisia, ja vasta löydettyjen maanosien ääriviivat hahmottuvat hitaasti. Etelä-Kalifornia puuttuu siis Agnesen varhaisista kartoista, ja se muotoutuu vähitellen niemimaaksi. Battista Agnesen Venetsia, Välimeren alueen suuri kauppamahti, oli kuitenkin tämän kehityksen suuri häviäjä, sillä kauppa siirtyi nyt länteen Atlantille - aivan kuten Atlantin reunavaltiot ovat menettäneet merkitystään Tyynenmeren maille noin sadan vuoden ajan.
Sivu 1 / 1