Lombardialaisen kirkon seinille levittäytyy valovoimainen fresko, joka vetää katsojan maailmaan, jossa väri ja muoto ovat harmonisessa tasapainossa. Boccaccio Boccaccino, Italian renessanssin mestari, oli hienostunut sommittelun ja valon tuntija, joka käänsi aikakautensa uskonnolliset aiheet uudeksi, kertovaksi kuvakieleksi. Hänen teoksensa, joille on ominaista hienovarainen värimaailma ja huomattavan selkeät hahmot, paljastavat taiteilijan, joka on omistautunut perinteen ja innovaation vuoropuhelulle. Hänen luomiaan kohtauksia leimaa hiljainen arvokkuus, joka kutsuu katsojaa uppoutumaan kuvattujen tarinoiden syvyyteen ilman, että ne koskaan kallistuvat teatraalisuuteen.
Boccaccinon maalaustaiteelle on ominaista herkkä tasapaino Pohjois-Italian yksityiskohtiin keskittyvän lähestymistavan ja korkea-renessanssin monumentaalisen selkeyden välillä. Etenkin hänen freskoissaan ja alttaritauluissaan näkyy hänen avoimuutensa aikansa taiteellisille virtauksille, mutta hän ei kuitenkaan koskaan kadota omaa omaleimaista otettaan. Hänen kankaalle tai kipsille piirtämissään hahmoissa on lempeä plastisuus, ja niiden kasvoilla on seesteinen sisäisyys. Tilan ja perspektiivin käsittelyssä Boccaccino osoittaa kykynsä yhdistää firenzeläisen maalaustaiteen saavutukset lombardialaisen koulukunnan perinteisiin. Hänen teoksiaan arvostivat niin aikalaiset kuin seuraajatkin, ja ne vaikuttivat pysyvästi Pohjois-Italian maalaustaiteen kehitykseen. Boccaccino säilyy muistissa taiteilijana, joka tutki aikakautensa maalaustaiteen mahdollisuuksia herkkyydellä ja innovatiivisella hengellä.
Lombardialaisen kirkon seinille levittäytyy valovoimainen fresko, joka vetää katsojan maailmaan, jossa väri ja muoto ovat harmonisessa tasapainossa. Boccaccio Boccaccino, Italian renessanssin mestari, oli hienostunut sommittelun ja valon tuntija, joka käänsi aikakautensa uskonnolliset aiheet uudeksi, kertovaksi kuvakieleksi. Hänen teoksensa, joille on ominaista hienovarainen värimaailma ja huomattavan selkeät hahmot, paljastavat taiteilijan, joka on omistautunut perinteen ja innovaation vuoropuhelulle. Hänen luomiaan kohtauksia leimaa hiljainen arvokkuus, joka kutsuu katsojaa uppoutumaan kuvattujen tarinoiden syvyyteen ilman, että ne koskaan kallistuvat teatraalisuuteen.
Boccaccinon maalaustaiteelle on ominaista herkkä tasapaino Pohjois-Italian yksityiskohtiin keskittyvän lähestymistavan ja korkea-renessanssin monumentaalisen selkeyden välillä. Etenkin hänen freskoissaan ja alttaritauluissaan näkyy hänen avoimuutensa aikansa taiteellisille virtauksille, mutta hän ei kuitenkaan koskaan kadota omaa omaleimaista otettaan. Hänen kankaalle tai kipsille piirtämissään hahmoissa on lempeä plastisuus, ja niiden kasvoilla on seesteinen sisäisyys. Tilan ja perspektiivin käsittelyssä Boccaccino osoittaa kykynsä yhdistää firenzeläisen maalaustaiteen saavutukset lombardialaisen koulukunnan perinteisiin. Hänen teoksiaan arvostivat niin aikalaiset kuin seuraajatkin, ja ne vaikuttivat pysyvästi Pohjois-Italian maalaustaiteen kehitykseen. Boccaccino säilyy muistissa taiteilijana, joka tutki aikakautensa maalaustaiteen mahdollisuuksia herkkyydellä ja innovatiivisella hengellä.
Sivu 1 / 1