Epäilty nainen tuodaan Lontoon poliisioikeuden eteen. Vankien elämä Wormwood Scrubsin vankilassa. Tanssitytöt teatterissa, irlantilaislapset, jotka kantavat turvetta pienellä palkalla. Työntekijät pystyttämässä Suuren palatsin kupolia vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus tuomariensa edessä, kirjailija Émile Zola oikeudenkäynnissä. Merkittävä säveltäjä Franz Liszt pianon ääressä tai kuuluisa Madame Sarah Bernhardt pukuhuoneessaan. Ranskalainen taidemaalari ja kuvittaja Charles Paul Renouard piirsi lukemattomia tällaisia kohtauksia, usein arkielämästä, tai muotokuvia kuuluisista henkilöistä. Kuvia tavallisten ihmisten arjesta, oikeussaleista ja parlamenteista, suurista tapahtumista, festivaaleista, paraateista ja kulkueista Euroopan suurimmissa kaupungeissa. Mustavalkoiset lyijykynäpiirrokset julkaistiin enimmäkseen tuon ajan suuren levikin sanoma- ja aikakauslehdissä, kuten Paris Illustratedissa tai brittiläisessä viikkolehdessä The Graphicissa.
Paul Renouard asui ja työskenteli Pariisin lisäksi usein myös Lontoossa. Hän teki myös lukuisia matkoja moniin Euroopan maihin ja vieraili toistuvasti myös Yhdysvalloissa. Suurperheestä pienestä Loiren laakson kylästä kotoisin oleva Paul muutti 14-vuotiaana Pariisiin ansaitakseen rahaa - aluksi yksinkertaisena maalarina. Koska hänen piirustuslahjakkuutensa oli kuitenkin herättänyt huomiota jo hänen lapsuudessaan, hänet otettiin École d'Artsiin (kuvataidekoulu) ja hänestä tuli arvostettu oppilas taidemaalari Isidore Pils:n työpajassa. Paul auttoi häntä myös vuonna 1875 avatun Pariisin uuden oopperatalon "Opéra Garnierin" portaikon holvikattojen maalausten viimeistelyssä.
Piirtäjä Paul Renouard oli itse asiassa melkeinpä toimittaja, joka oli hyvin perillä ympäristönsä elämästä ja talletti sen usein nopeasti laadittuihin, mutta hyvin tarkkoihin ja täsmällisiin kuviin. Pienissä sarjoissa esimerkiksi poliitikkojen muotokuvista tai vangituissa kohtauksissa esimerkiksi englantilaisten klubien kaltaisten instituutioiden menosta näkyy myös suuri osa taiteilijan huumorintajusta. Hänen teoksensa ihastuttivat paitsi sanomalehtiyleisöä myös herättivät ihailua muiden taidemaalareiden, kuten Vincent van Gogh:n, keskuudessa. Valokuvauksen lisääntyvä kilpailu 1900-luvun alussa, erityisesti sanomalehdille työskentelevien kuvittajien osalta, ei voinut estää Renouardia julkaisemasta menestyksekkäästi etsauksia ja litografioita sisältäviä albumeja (mukaan lukien kuuluisa kokoelma "Movements, Gestures and Expressions" tai hänen viimeisinä elinvuosinaan luotu "War Album"). Hänen teoksiaan on vielä nykyäänkin esimerkiksi Louvressa. Siitä, että Charles Paul Renouard sekoitettiin sukunimensä vuoksi ehkä kotimaassaan vielä kuuluisampiin aikansa maalareihin, kertoo lyhyt ilmoitus hänen kuolemastaan Salzburger Volksblattissa 11. tammikuuta 1924: siinä todettiin, että "wieniläiset uutiset olivat toistaneet hänen nimensä silpomalla Renoiriksi, kuuluisaksi mestariksi impressionismin taisteluajoista".
Epäilty nainen tuodaan Lontoon poliisioikeuden eteen. Vankien elämä Wormwood Scrubsin vankilassa. Tanssitytöt teatterissa, irlantilaislapset, jotka kantavat turvetta pienellä palkalla. Työntekijät pystyttämässä Suuren palatsin kupolia vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus tuomariensa edessä, kirjailija Émile Zola oikeudenkäynnissä. Merkittävä säveltäjä Franz Liszt pianon ääressä tai kuuluisa Madame Sarah Bernhardt pukuhuoneessaan. Ranskalainen taidemaalari ja kuvittaja Charles Paul Renouard piirsi lukemattomia tällaisia kohtauksia, usein arkielämästä, tai muotokuvia kuuluisista henkilöistä. Kuvia tavallisten ihmisten arjesta, oikeussaleista ja parlamenteista, suurista tapahtumista, festivaaleista, paraateista ja kulkueista Euroopan suurimmissa kaupungeissa. Mustavalkoiset lyijykynäpiirrokset julkaistiin enimmäkseen tuon ajan suuren levikin sanoma- ja aikakauslehdissä, kuten Paris Illustratedissa tai brittiläisessä viikkolehdessä The Graphicissa.
Paul Renouard asui ja työskenteli Pariisin lisäksi usein myös Lontoossa. Hän teki myös lukuisia matkoja moniin Euroopan maihin ja vieraili toistuvasti myös Yhdysvalloissa. Suurperheestä pienestä Loiren laakson kylästä kotoisin oleva Paul muutti 14-vuotiaana Pariisiin ansaitakseen rahaa - aluksi yksinkertaisena maalarina. Koska hänen piirustuslahjakkuutensa oli kuitenkin herättänyt huomiota jo hänen lapsuudessaan, hänet otettiin École d'Artsiin (kuvataidekoulu) ja hänestä tuli arvostettu oppilas taidemaalari Isidore Pils:n työpajassa. Paul auttoi häntä myös vuonna 1875 avatun Pariisin uuden oopperatalon "Opéra Garnierin" portaikon holvikattojen maalausten viimeistelyssä.
Piirtäjä Paul Renouard oli itse asiassa melkeinpä toimittaja, joka oli hyvin perillä ympäristönsä elämästä ja talletti sen usein nopeasti laadittuihin, mutta hyvin tarkkoihin ja täsmällisiin kuviin. Pienissä sarjoissa esimerkiksi poliitikkojen muotokuvista tai vangituissa kohtauksissa esimerkiksi englantilaisten klubien kaltaisten instituutioiden menosta näkyy myös suuri osa taiteilijan huumorintajusta. Hänen teoksensa ihastuttivat paitsi sanomalehtiyleisöä myös herättivät ihailua muiden taidemaalareiden, kuten Vincent van Gogh:n, keskuudessa. Valokuvauksen lisääntyvä kilpailu 1900-luvun alussa, erityisesti sanomalehdille työskentelevien kuvittajien osalta, ei voinut estää Renouardia julkaisemasta menestyksekkäästi etsauksia ja litografioita sisältäviä albumeja (mukaan lukien kuuluisa kokoelma "Movements, Gestures and Expressions" tai hänen viimeisinä elinvuosinaan luotu "War Album"). Hänen teoksiaan on vielä nykyäänkin esimerkiksi Louvressa. Siitä, että Charles Paul Renouard sekoitettiin sukunimensä vuoksi ehkä kotimaassaan vielä kuuluisampiin aikansa maalareihin, kertoo lyhyt ilmoitus hänen kuolemastaan Salzburger Volksblattissa 11. tammikuuta 1924: siinä todettiin, että "wieniläiset uutiset olivat toistaneet hänen nimensä silpomalla Renoiriksi, kuuluisaksi mestariksi impressionismin taisteluajoista".
Sivu 1 / 4