Lothringenin aatelissuku oli itsenäinen hovi, jonka kotipaikka oli Nancy 1700-luvun alkuun asti. Kaukana Euroopan aristokratian suurten palatsien loistosta ja yltäkylläisyydestä herttuat elivät miellyttävää elämää. Hän oli Lorrainen herttuan kelloseppä ja Claude Deruet'n isä, josta tuli myöhemmin taiteilija ja hovimaalari. Hänen taiteellisen elämänsä keskus oli Nancy, kaupunki, jossa taiteilija syntyi ja jossa hänet myöhemmin nimitettiin hovin maalariksi.
Jacques Bellange oli herttuakunnan johtava taidemaalari, kun nuori Claude aloitti oppipoikana taiteilijan luona. Oppisopimusvuodet keskeytyivät Italian-matkoilla. Claude Deruet vieraili taiteilijoiden luona Italiassa ja Ranskassa ja solmi ystävällisiä kontakteja. ARTISTREPLEPLACE1 ja ARTISTREPLEPLACE2 katsotaan malleiksi, jotka vaikuttivat Claude Deruet'n kehitykseen. Taidemaalari valmisti seinä- ja kattomaalauksia paavi Paavali V:lle tämän Roomassa sijaitsevaan huvilaan. Vastineeksi Paavali V tuki taiteilijan työtä ja nimitti hänet Portugalin paavillisen ritarikunnan ritariksi. Deruet palasi Lothringenin hoviin arvokkaan kokemuksen aarteen ja korkeiden kunniamerkkien kera. Täällä hän korvasi pian opettajansa ja ryhtyi hovimaalariksi. Maalaamisen lisäksi hänen tehtäviinsä kuului juhlien järjestäminen, kirjaston hoitaminen ja herttuan perheen mukana matkustaminen. Vastineeksi taidemaalari säilytti taiteellisen luomistyönsä vapauden ja pääsi mukavaan taloudelliseen asemaan. Deruet pystyi toteuttamaan ideoitaan killan ohjeista riippumatta ja oli siten nykyajan vapaan taiteilijan asemassa.
1700-luvulla eurooppalainen maalaustaide oli barokin vaikutuksen alaisena. Claude Deruet ei koskaan täysin liittynyt tähän taidetyyliin. Jotkut taiteentutkijat luokittelevat hänet manieristiseen maalaustaiteeseen. Taidemuoto, jota käytettiin lyhyen aikaa ja joka päättyi vuonna 1600. Deruet otti paljon oppia opettajaltaan, manieristiselta Jacques Bellangelta, ja vakiinnutti maalaustyylinsä teoksiinsa. Mannerismi antoi taiteilijalle mahdollisuuden omistautua täysin omalle tyylilleen ja korostaa sitä. Se oli tyyli, johon Deruet'n asema antoi hänelle mahdollisuuden. Taiteilija nautti jo eläessään suurta arvostusta työstään, ja hänet nostettiin aatelisarvoon työnsä ansiosta. Euroopan sisäisistä poliittisista jännitteistä huolimatta Deruet piti yllä läheisiä yhteyksiä Ranskan kuningasperheeseen ja Lorrainen rajojen ulkopuolelle. Taiteilijan kuoleman jälkeen kävi ilmi, että hän ei ollut vain suunnittelija vaan myös suuri taideteosten keräilijä.
Lothringenin aatelissuku oli itsenäinen hovi, jonka kotipaikka oli Nancy 1700-luvun alkuun asti. Kaukana Euroopan aristokratian suurten palatsien loistosta ja yltäkylläisyydestä herttuat elivät miellyttävää elämää. Hän oli Lorrainen herttuan kelloseppä ja Claude Deruet'n isä, josta tuli myöhemmin taiteilija ja hovimaalari. Hänen taiteellisen elämänsä keskus oli Nancy, kaupunki, jossa taiteilija syntyi ja jossa hänet myöhemmin nimitettiin hovin maalariksi.
Jacques Bellange oli herttuakunnan johtava taidemaalari, kun nuori Claude aloitti oppipoikana taiteilijan luona. Oppisopimusvuodet keskeytyivät Italian-matkoilla. Claude Deruet vieraili taiteilijoiden luona Italiassa ja Ranskassa ja solmi ystävällisiä kontakteja. ARTISTREPLEPLACE1 ja ARTISTREPLEPLACE2 katsotaan malleiksi, jotka vaikuttivat Claude Deruet'n kehitykseen. Taidemaalari valmisti seinä- ja kattomaalauksia paavi Paavali V:lle tämän Roomassa sijaitsevaan huvilaan. Vastineeksi Paavali V tuki taiteilijan työtä ja nimitti hänet Portugalin paavillisen ritarikunnan ritariksi. Deruet palasi Lothringenin hoviin arvokkaan kokemuksen aarteen ja korkeiden kunniamerkkien kera. Täällä hän korvasi pian opettajansa ja ryhtyi hovimaalariksi. Maalaamisen lisäksi hänen tehtäviinsä kuului juhlien järjestäminen, kirjaston hoitaminen ja herttuan perheen mukana matkustaminen. Vastineeksi taidemaalari säilytti taiteellisen luomistyönsä vapauden ja pääsi mukavaan taloudelliseen asemaan. Deruet pystyi toteuttamaan ideoitaan killan ohjeista riippumatta ja oli siten nykyajan vapaan taiteilijan asemassa.
1700-luvulla eurooppalainen maalaustaide oli barokin vaikutuksen alaisena. Claude Deruet ei koskaan täysin liittynyt tähän taidetyyliin. Jotkut taiteentutkijat luokittelevat hänet manieristiseen maalaustaiteeseen. Taidemuoto, jota käytettiin lyhyen aikaa ja joka päättyi vuonna 1600. Deruet otti paljon oppia opettajaltaan, manieristiselta Jacques Bellangelta, ja vakiinnutti maalaustyylinsä teoksiinsa. Mannerismi antoi taiteilijalle mahdollisuuden omistautua täysin omalle tyylilleen ja korostaa sitä. Se oli tyyli, johon Deruet'n asema antoi hänelle mahdollisuuden. Taiteilija nautti jo eläessään suurta arvostusta työstään, ja hänet nostettiin aatelisarvoon työnsä ansiosta. Euroopan sisäisistä poliittisista jännitteistä huolimatta Deruet piti yllä läheisiä yhteyksiä Ranskan kuningasperheeseen ja Lorrainen rajojen ulkopuolelle. Taiteilijan kuoleman jälkeen kävi ilmi, että hän ei ollut vain suunnittelija vaan myös suuri taideteosten keräilijä.
Sivu 1 / 1