Dion Clayton Calthropin sukulaisuussuhteet olivat liioittelematta täynnä taiteellista lahjakkuutta. Hänen isänsä oli koomikko, ja hänen äitinsä oli amerikkalainen näyttelijä ja kirjailijan tytär. Dionin veli työskenteli mieluummin kulissien takana ja huolehti näyttelijöiden hyvinvoinnista. Perhe, joka näyttäisi pursuavan luovuutta ja joka ei välttämättä noudata porvarillisia konventioita. Viktoriaaninen aikakausi modernisoi brittiläistä yhteiskuntaa ja muutti kohtalaisesti jäykkää, konservatiivista ajattelutapaa. Perheen poikien ura määräytyi edelleen perheen yhteiskunnallisen aseman mukaan. Dion Clayton Calthropille tarjoutui siis runsaasti mahdollisuuksia ammatilliseen uraan. Hän opiskeli vastaperustetussa taidekoulussa St. John's Woodissa Pohjois-Lontoossa ja syvensi opintojaan myöhemmin Pariisissa. Pian opintojensa päätyttyä hän oli jo kysytty taidemaalari ja kuvittaja. Calthrop hyödynsi kykyjään ja taiteellista vapauttaan. Taiteen lisäksi hän omistautui kirjallisuudelle ja alkoi kirjoittaa.
1900-luvun nuorilla vuosilla Dion Clayton Calthrop teki itselleen nimeä esseistinä, romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Tänä aikana hän julkaisi lukuisia kirjoja, jotka hän kuvitti omin käsin. Teatteri-ilma oli hänelle tuttua jo nuoresta lapsuudesta, ja niinpä Dion kirjoitti näytelmiä ja täydensi niitä suunnittelemalla lavasteet. Dion on tehnyt pukusuunnitelmat, joissa on paljon historiallista taustatietoa ja jotka ovat erittäin autenttisia. Mallit on järjestetty aikakausittain, ja ne oli tarkoitettu julkaistaviksi. Sata vuotta myöhemmin näiden teosten uudet painokset ovat saaneet uutta suosiota. Pukupiirrosten historiallista arvoa pidetään poikkeuksellisen korkeana, joten niistä tehdään jäljennöksiä luetuista kirjoista. Erityisen näistä painoksista tekee se, että sata vuotta sitten lukijat arvostivat niitä näkyvästi, ja tämä arvostus on siirtynyt uusiin painoksiin. Kirjoissa on pieniä reunahuomautuksia tai merkintöjä varhaislukijoilta.
Dion Clayton Calthrop oli kiireinen taiteilija. Hänen elämässään oli jaksoja, jolloin hän ohjasi samanaikaisesti eri näytelmien harjoituksia. Näin hän ilahdutti lontoolaista uskollista yleisöä yhtä intensiivisesti kuin hän yritti voittaa teatterin ystävät New Yorkissa. Hän täytti lukijoidensa odotukset helposti ja työsti jatkuvasti uusia tarinoita ja mielikuvituksellisia kuvituksia. Calthrop oli ideoita ja luovuutta pursuava taiteilija. Hän salli itselleen harvoin hetken lepoa ja jättää jälkeensä poikkeuksellisen laajan ja moniulotteisen teoksen. Taiteilijan viimeinen kirja oli omaelämäkerta, jossa hän kuvasi koko elämänsä.
Dion Clayton Calthropin sukulaisuussuhteet olivat liioittelematta täynnä taiteellista lahjakkuutta. Hänen isänsä oli koomikko, ja hänen äitinsä oli amerikkalainen näyttelijä ja kirjailijan tytär. Dionin veli työskenteli mieluummin kulissien takana ja huolehti näyttelijöiden hyvinvoinnista. Perhe, joka näyttäisi pursuavan luovuutta ja joka ei välttämättä noudata porvarillisia konventioita. Viktoriaaninen aikakausi modernisoi brittiläistä yhteiskuntaa ja muutti kohtalaisesti jäykkää, konservatiivista ajattelutapaa. Perheen poikien ura määräytyi edelleen perheen yhteiskunnallisen aseman mukaan. Dion Clayton Calthropille tarjoutui siis runsaasti mahdollisuuksia ammatilliseen uraan. Hän opiskeli vastaperustetussa taidekoulussa St. John's Woodissa Pohjois-Lontoossa ja syvensi opintojaan myöhemmin Pariisissa. Pian opintojensa päätyttyä hän oli jo kysytty taidemaalari ja kuvittaja. Calthrop hyödynsi kykyjään ja taiteellista vapauttaan. Taiteen lisäksi hän omistautui kirjallisuudelle ja alkoi kirjoittaa.
1900-luvun nuorilla vuosilla Dion Clayton Calthrop teki itselleen nimeä esseistinä, romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Tänä aikana hän julkaisi lukuisia kirjoja, jotka hän kuvitti omin käsin. Teatteri-ilma oli hänelle tuttua jo nuoresta lapsuudesta, ja niinpä Dion kirjoitti näytelmiä ja täydensi niitä suunnittelemalla lavasteet. Dion on tehnyt pukusuunnitelmat, joissa on paljon historiallista taustatietoa ja jotka ovat erittäin autenttisia. Mallit on järjestetty aikakausittain, ja ne oli tarkoitettu julkaistaviksi. Sata vuotta myöhemmin näiden teosten uudet painokset ovat saaneet uutta suosiota. Pukupiirrosten historiallista arvoa pidetään poikkeuksellisen korkeana, joten niistä tehdään jäljennöksiä luetuista kirjoista. Erityisen näistä painoksista tekee se, että sata vuotta sitten lukijat arvostivat niitä näkyvästi, ja tämä arvostus on siirtynyt uusiin painoksiin. Kirjoissa on pieniä reunahuomautuksia tai merkintöjä varhaislukijoilta.
Dion Clayton Calthrop oli kiireinen taiteilija. Hänen elämässään oli jaksoja, jolloin hän ohjasi samanaikaisesti eri näytelmien harjoituksia. Näin hän ilahdutti lontoolaista uskollista yleisöä yhtä intensiivisesti kuin hän yritti voittaa teatterin ystävät New Yorkissa. Hän täytti lukijoidensa odotukset helposti ja työsti jatkuvasti uusia tarinoita ja mielikuvituksellisia kuvituksia. Calthrop oli ideoita ja luovuutta pursuava taiteilija. Hän salli itselleen harvoin hetken lepoa ja jättää jälkeensä poikkeuksellisen laajan ja moniulotteisen teoksen. Taiteilijan viimeinen kirja oli omaelämäkerta, jossa hän kuvasi koko elämänsä.
Sivu 1 / 3