Edouard Vuillard

Isoveljensä tavoin Édouard Vuillardin oli tarkoitus tehdä sotilasuraa. Järkevä päätös olisi ollut palvella Ranskan armeijassa: Nuori Vuillard menetti isänsä 20-vuotiaana. Näin ollen hänen äitinsä joutui miettimään, miten hän voisi tulla toimeen perheensä kanssa. Hän työskenteli työläisenä korsettipajassa ja hankki perheelle vaatimattomat tulot. Lukiolaisena Édouard seurusteli muusikoiden ja taidemaalareiden kanssa, ja vieraillessaan usein Louvressa hän päätti ryhtyä taiteilijaksi.

Hänen äitinsä työläismiljööstä ja kotikohtauksista peräisin olevat motiivit tekivät Édouardista kuuluisan muutamaa vuotta myöhemmin 1890-luvulla. Pääasiassa hän mallintaa äitiään ja siskoaan, joita hän kuvaa kuviollisten tapettien edessä. "En tee muotokuvia. Maalaan ihmisiä heidän kodeissaan", Édouard Vouillard sanoo sisustuksistaan. Hänen kaksiulotteiset ihmiskuvauksensa näyttävät kietoutuvan taustaan. André Guide kuvasi Vouillardin tyyliä intimismiksi.

Vouillard alkoi suuntautua abstraktioon vuosina 1888/89, kun hän liittyi Pariisissa toimivaan kapinalliseen nuorten taideopiskelijoiden ryhmään, nabis-ryhmään. Paul Sérusier:n perustajan "méthode synthésiste" -menetelmää noudattaen Vouillard maalasi enemmän muistista ja omasta mielikuvituksestaan.

Vouillard teki mainetta myös teatterikoristelijana suunnitellessaan lavasteita Ibsenin, Strindbergin ja Maeterlinckin teoksiin. Lisäksi hän suunnitteli julkisia puutarhoja kuvaavia suurikokoisia koristepaneeleja. Hän toimi taiteilijana vuoteen 1930 asti.