Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Tämä on viktoriaaninen aikakausi, kuningatar Victorian (1819-1901) aikakausi, valtava, koko maailman kattava siirtomaavalta, teollinen vallankumous, kukoistava talous. Se on myös viktoriaaninen tyyli: yltäkylläisyys, liiallinen koristeellisuus, eksoottiset materiaalit, usein mauton turvautuminen barokkiin, rokokoon ja Chippendalen huonekalusuunnitteluun. Enemmän ulkonäkö kuin todellisuus, enemmän koriste kuin käyttöesine. Nykyään sanottaisiin luultavasti, että oli paljon "kitschiä, koristelua ja huonolaatuista massatuotantoa", koska sisustuksen kysyntään vastattiin konetuotannolla. Sitä vastoin brittiläinen "Arts and Crafts -liike", jolla oli suuri kansainvälinen vaikutus taiteeseen ja muotoiluun vuoden 1900 jälkeen, kääntyi Fin de Siècle-, Art Nouveau- ja Modern Style -tyyliin.
Ernest William Gimsonia pidetään yhtenä sen tärkeimmistä edustajista. Hän syntyi vuonna 1864 Leicesterissä, kaupungissa, jota leimasi teollinen murros. Gimsonin isä oli konetehtaan omistaja, mutta samalla hän oli sitoutunut parantamaan työläistensä sosiaalisia oloja ja vapaamielisenä ajattelijana "Secular Societyn" jäsenenä, joka oli varhaissosialistien Thomas Painen ja Robert Owenin perinnettä edustava kerho. Vuonna 1884 nuori Gimson tapasi Secular Societyn tilaisuudessa William Morrisin (1834-1896), Arts and Crafts -liikkeen pioneerin, josta tuli Gimsonin tärkein mentori. Taide- ja käsityöläisliikkeen kritiikki kohdistui teolliseen tuotantoon, jossa tuotettiin ylenpalttisesti koristeltuja kotiesineitä, taloja tai siltoja, sekä siihen liittyviin vieraantumisen sosiaalisiin olosuhteisiin. Sen sijaan he halusivat elvyttää ja yhdistää "taiteen" ja "käsityön". Laadukkaat käsityöt, paluu paikallisiin materiaaleihin ja puulajeihin, esineiden yhteinen suunnittelu, suunnittelu ja toteutus olivat yhtä lailla osa ohjelmaa kuin keskittyminen käyttöön ja toimintaan: taloissa pitäisi asua, niissä pitäisi syödä pöydän ääressä, niissä pitäisi istua mukavasti nojatuoleissa - ja juuri niin ne suunniteltiin.
Gimsonista tuli arkkitehti Lontoossa, ennen kuin hän ja hänen kollegansa tekivät vuonna 1893 tuolloin epätavallisen päätöksen avata uusi "työpaja" ("Workshop", ei arkkitehdin toimisto, nimi oli ohjelmassa) viehättävään Cotswoldsiin, Cheltenhamin ja Bristolin lähellä sijaitsevalle maaseudulle, joka on myös komisario Barnebyn metsästysmaa. Elämä oli siellä halpaa, siellä oli perinteisiä rakennusliikkeitä ja hyviä käsityöläisiä - ja Lontooseen, Birminghamiin ja Leicesteriin ja niiden varakkaaseen asiakaskuntaan oli kuitenkin helppo päästä. Gimsonin työpajan huonekaluista käytetäänkin Isossa-Britanniassa yleensä nimitystä "Cotswolds Style" tai "Tradition", saksaksi "Landhausstil". Ernest Gimsonilla ne olivat käsintehtyjä, massiivipuuta ja paljastivat rakenteensa ("avoin rakenne"), joten esimerkiksi tappiliitoksia ei peitetty koristelistoilla. Koristeellisia elementtejä käytettiin hyvin hillitysti. Gimsonin huonekaluista huokuu niin selkeä kauneus, että ei ole yllättävää, että Gimson on vaikuttanut 1900- ja 2000-luvun sisustukseen ja että alkuperäiset luonnokset ja huonekalumallit tai yksittäisten huonekalujen kopiot Gimsonin työpajasta ovat haluttuja keräilykohteita.
Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Tämä on viktoriaaninen aikakausi, kuningatar Victorian (1819-1901) aikakausi, valtava, koko maailman kattava siirtomaavalta, teollinen vallankumous, kukoistava talous. Se on myös viktoriaaninen tyyli: yltäkylläisyys, liiallinen koristeellisuus, eksoottiset materiaalit, usein mauton turvautuminen barokkiin, rokokoon ja Chippendalen huonekalusuunnitteluun. Enemmän ulkonäkö kuin todellisuus, enemmän koriste kuin käyttöesine. Nykyään sanottaisiin luultavasti, että oli paljon "kitschiä, koristelua ja huonolaatuista massatuotantoa", koska sisustuksen kysyntään vastattiin konetuotannolla. Sitä vastoin brittiläinen "Arts and Crafts -liike", jolla oli suuri kansainvälinen vaikutus taiteeseen ja muotoiluun vuoden 1900 jälkeen, kääntyi Fin de Siècle-, Art Nouveau- ja Modern Style -tyyliin.
Ernest William Gimsonia pidetään yhtenä sen tärkeimmistä edustajista. Hän syntyi vuonna 1864 Leicesterissä, kaupungissa, jota leimasi teollinen murros. Gimsonin isä oli konetehtaan omistaja, mutta samalla hän oli sitoutunut parantamaan työläistensä sosiaalisia oloja ja vapaamielisenä ajattelijana "Secular Societyn" jäsenenä, joka oli varhaissosialistien Thomas Painen ja Robert Owenin perinnettä edustava kerho. Vuonna 1884 nuori Gimson tapasi Secular Societyn tilaisuudessa William Morrisin (1834-1896), Arts and Crafts -liikkeen pioneerin, josta tuli Gimsonin tärkein mentori. Taide- ja käsityöläisliikkeen kritiikki kohdistui teolliseen tuotantoon, jossa tuotettiin ylenpalttisesti koristeltuja kotiesineitä, taloja tai siltoja, sekä siihen liittyviin vieraantumisen sosiaalisiin olosuhteisiin. Sen sijaan he halusivat elvyttää ja yhdistää "taiteen" ja "käsityön". Laadukkaat käsityöt, paluu paikallisiin materiaaleihin ja puulajeihin, esineiden yhteinen suunnittelu, suunnittelu ja toteutus olivat yhtä lailla osa ohjelmaa kuin keskittyminen käyttöön ja toimintaan: taloissa pitäisi asua, niissä pitäisi syödä pöydän ääressä, niissä pitäisi istua mukavasti nojatuoleissa - ja juuri niin ne suunniteltiin.
Gimsonista tuli arkkitehti Lontoossa, ennen kuin hän ja hänen kollegansa tekivät vuonna 1893 tuolloin epätavallisen päätöksen avata uusi "työpaja" ("Workshop", ei arkkitehdin toimisto, nimi oli ohjelmassa) viehättävään Cotswoldsiin, Cheltenhamin ja Bristolin lähellä sijaitsevalle maaseudulle, joka on myös komisario Barnebyn metsästysmaa. Elämä oli siellä halpaa, siellä oli perinteisiä rakennusliikkeitä ja hyviä käsityöläisiä - ja Lontooseen, Birminghamiin ja Leicesteriin ja niiden varakkaaseen asiakaskuntaan oli kuitenkin helppo päästä. Gimsonin työpajan huonekaluista käytetäänkin Isossa-Britanniassa yleensä nimitystä "Cotswolds Style" tai "Tradition", saksaksi "Landhausstil". Ernest Gimsonilla ne olivat käsintehtyjä, massiivipuuta ja paljastivat rakenteensa ("avoin rakenne"), joten esimerkiksi tappiliitoksia ei peitetty koristelistoilla. Koristeellisia elementtejä käytettiin hyvin hillitysti. Gimsonin huonekaluista huokuu niin selkeä kauneus, että ei ole yllättävää, että Gimson on vaikuttanut 1900- ja 2000-luvun sisustukseen ja että alkuperäiset luonnokset ja huonekalumallit tai yksittäisten huonekalujen kopiot Gimsonin työpajasta ovat haluttuja keräilykohteita.
Sivu 1 / 1