Eugène Galien-Laloue, joka tunnetaan myös nimellä Eugène Gallien Laloue, syntyi Pariisin sykkivässä suurkaupungissa vuonna 1854. Teatterimaalari Charles Lalouen vanhimpana poikana hän oli syntynyt kuvaamaan Belle Epoquen vilkasta Pariisin näyttämöä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Hänen rakkautensa maalaustaiteeseen ja Montmartren liikuttava perhe-elämä kahdeksan veljensä ja heidän yhteisen äitinsä Marie Lambertin kanssa muodostivat hänen inspiraationsa ainutlaatuisen kaleidoskoopin. Isän kuoltua vuonna 1870 nuori Eugène joutui kuitenkin kohtalokkaaseen käänteeseen - hän joutui työskentelemään notaarin virkailijana elättääkseen perheensä.
Eugène löysi keinon paeta tätä kuivaa elämää liittymällä vapaaehtoisena armeijaan ja osallistumalla Ranskan ja Preussin sotaan. Frankfurtin rauhan jälkeen hän palasi Pariisiin vuonna 1871 uusien kokemusten ja tuoreen maailmankatsomuksen kera. Paluu avasi hänelle tien tekniseksi piirtäjäksi Société nationale du chemins de fer français -yhtiössä (SNCF), jossa hän teki teknisten piirustusten lisäksi myös taiteellisia luonnoksia. Hänen taiteelliset retkensä Pariisia ympäröivälle maaseudulle, jotka hän teki yhdessä Charles Jacquen kanssa, johtivat eloisien kylä- ja jokimaisemien luomiseen. Galien-Laloue maalasi myös pariisilaisia katukuvia guassitekniikalla, joka antoi hänen teoksilleen niille ominaisen viehätyksen. Tuloksena syntyneet pienet mutta mestarillisesti toteutetut teokset kuvastavat Belle Époquen eloisaa Pariisia, ja niitä arvostetaan yhä nykyäänkin.
Galien-Lalouen taiteellinen matka sai kuitenkin kohtalokkaan käänteen toisen maailmansodan syttyessä. Kun saksalaiset joukot miehittivät Ranskan, hän hylkäsi ateljeensa Montmartrella ja muutti tyttärensä Floren luo. Traagisesti kädenmurtuma, jonka hän sai Pariisista paetessaan, esti häntä jatkamasta maalaamista. Hän kuoli Chérencessä vuonna 1941, mutta hänen perintönsä elää hänen teoksissaan, jotka heräävät henkiin yksityiskohtaisissa taidegrafiikoissamme. Nykyään Galien-Lalouen maalaukset ovat erittäin haluttuja, ja niistä saa huutokaupoissa neli- tai viisinumeroisia summia. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus taiteilijalle, jolla oli kyky vangita Belle Époquen olemus ja antaa sille ikuinen elämä teostensa kautta.
Eugène Galien-Laloue, joka tunnetaan myös nimellä Eugène Gallien Laloue, syntyi Pariisin sykkivässä suurkaupungissa vuonna 1854. Teatterimaalari Charles Lalouen vanhimpana poikana hän oli syntynyt kuvaamaan Belle Epoquen vilkasta Pariisin näyttämöä omalla ainutlaatuisella tavallaan. Hänen rakkautensa maalaustaiteeseen ja Montmartren liikuttava perhe-elämä kahdeksan veljensä ja heidän yhteisen äitinsä Marie Lambertin kanssa muodostivat hänen inspiraationsa ainutlaatuisen kaleidoskoopin. Isän kuoltua vuonna 1870 nuori Eugène joutui kuitenkin kohtalokkaaseen käänteeseen - hän joutui työskentelemään notaarin virkailijana elättääkseen perheensä.
Eugène löysi keinon paeta tätä kuivaa elämää liittymällä vapaaehtoisena armeijaan ja osallistumalla Ranskan ja Preussin sotaan. Frankfurtin rauhan jälkeen hän palasi Pariisiin vuonna 1871 uusien kokemusten ja tuoreen maailmankatsomuksen kera. Paluu avasi hänelle tien tekniseksi piirtäjäksi Société nationale du chemins de fer français -yhtiössä (SNCF), jossa hän teki teknisten piirustusten lisäksi myös taiteellisia luonnoksia. Hänen taiteelliset retkensä Pariisia ympäröivälle maaseudulle, jotka hän teki yhdessä Charles Jacquen kanssa, johtivat eloisien kylä- ja jokimaisemien luomiseen. Galien-Laloue maalasi myös pariisilaisia katukuvia guassitekniikalla, joka antoi hänen teoksilleen niille ominaisen viehätyksen. Tuloksena syntyneet pienet mutta mestarillisesti toteutetut teokset kuvastavat Belle Époquen eloisaa Pariisia, ja niitä arvostetaan yhä nykyäänkin.
Galien-Lalouen taiteellinen matka sai kuitenkin kohtalokkaan käänteen toisen maailmansodan syttyessä. Kun saksalaiset joukot miehittivät Ranskan, hän hylkäsi ateljeensa Montmartrella ja muutti tyttärensä Floren luo. Traagisesti kädenmurtuma, jonka hän sai Pariisista paetessaan, esti häntä jatkamasta maalaamista. Hän kuoli Chérencessä vuonna 1941, mutta hänen perintönsä elää hänen teoksissaan, jotka heräävät henkiin yksityiskohtaisissa taidegrafiikoissamme. Nykyään Galien-Lalouen maalaukset ovat erittäin haluttuja, ja niistä saa huutokaupoissa neli- tai viisinumeroisia summia. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus taiteilijalle, jolla oli kyky vangita Belle Époquen olemus ja antaa sille ikuinen elämä teostensa kautta.
Sivu 1 / 1