Fernand Pelez on 1800-luvun lopun ranskalaisen realismin merkittävä hahmo, joka on tunnettu sosiaalisten vaikeuksien ja Pariisin yhteiskunnan syrjäytyneiden säälimättömistä kuvauksista. Hänen maalauksissaan yhdistyvät pikkutarkat, lähes valokuvamaiset yksityiskohdat ja syvä empatia kohteitaan kohtaan, ja Pariisin kadut muuttuvat inhimillisen tragedian näyttämöksi. Kerjäläiset, katulapset ja työläiset asuttavat hänen kankaansa, ja heidän tarinansa on kuvattu synkällä värimaailmalla, joka korostaa heidän olemassaolonsa melankolisia sävyjä. Pelezin sommitelmille on ominaista kurinalainen järjestys ja selkeys, mutta tämän rakenteen sisällä valo ja varjo käyvät dramaattista vuorovaikutusta luoden visuaalisen rytmin, joka vaihtelee hiljaisuuden ja jännityksen välillä.

Pariisissa syntynyt ja kuollut Pelez kääntyi tietoisesti pois Belle Époquen glamourista ja keskittyi sen sijaan yhteiskunnan marginaalissa eläviin ihmisiin. Hänen monumentaaliset teoksensa, kuten kuuluisa "Grimaces et Misères - Les Saltimbanques", esittävät panoraaman figuureista, joista jokainen on huolellisesti luonnehdittu ja täynnä hiljaista arvokkuutta. Hänen visuaalisen kerrontansa rytmi vaihtelee staattisen rauhallisuuden ja piilevän levottomuuden välillä, ja siinä näkyy sekä hänen kohteidensa resignaatio että hiljainen uhma. Pelezin tekniikkaa, pääasiassa öljyä kankaalle, luonnehtivat hienostunut mallinnus ja hienovarainen valaistus, jotka antavat hänen hahmoilleen ahdistavan läsnäolon, joka jää katsojan mieleen.

Vaikka Pelez sai elinaikanaan vain vähän tunnustusta ja hänet unohdettiin suurelta osin kuolemansa jälkeen, hänen tuotantoaan arvostetaan nykyään merkittävänä osoituksena sosiaalisesti sitoutuneesta taiteesta. Hänen maalauksensa toimivat paitsi menneen aikakauden dokumentteina myös yleismaailmallisina syytöksinä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Päähenkilöidensä tunnepitoinen intensiteetti ja hiljainen arvokkuus tekevät Pelezistä yhden Pariisin fin-de-siècle -aikakauden kaupunkielämän vaikuttavimmista kuvaajista.