1800-luvulla ilmestyi lukuisia aikakauslehtiä. Lukijat kerääntyivät viikoittain julkaisuihin ja valitsivat aiheita ja tieteenaloja valtavasta valikoimasta. Lehdet ja aikakauslehdet olivat aikansa suosituimpia tiedotusvälineitä. Se oli myös kuvittajien aikakausi. Mediakaupungeissa kehittyi joukko taiteilijoita ruokkimaan nälkäistä lukijakuntaa kuvilla. Ja vaikka painotekniikka ja valokuvaus olivat saavuttaneet teknisen tason, joka saattoi hyvin ottaa haltuunsa lehtien visuaalisen kielen, monet kustantajat luottivat edelleen raporttien taiteelliseen arvoon. Suuren joukon taiteilijana yksilö on vaarassa jäädä taka-alalle. Frank Craig onnistui asemoimaan itsensä taiteellisella lahjakkuudellaan ja ilmeikkäillä kuvillaan. Englannista kotoisin olevana ja elämänsä keskipisteen Lontoossa pitävänä taiteilijana hän onnistui saamaan suuren profiilin kansainvälisillä taidemarkkinoilla ja mediamaailmassa.
Kuvitustaiteen vaatimukset olivat korkeat. Kuvien oli välitettävä viesti ja oltava yhteydessä kirjoitettuun sanaan. Teksti oli ensisijainen elementti sekä silloisissa romaaneissa että aikakauslehdissä. Kuvan ei pitäisi kyseenalaistaa totuudenmukaisuutta, kuten valokuva voisi tehdä, eikä sen pitäisi luoda romanttista transfiguraatiota. Tämä oli tasapainoilua, jonka pystyivät suorittamaan vain taiteilijat, jotka olivat kehittäneet silmänsä todellisuudelle ja todelliselle maailmalle. Frank Craig välitti tunteita ja pystyi kuvaamaan kohtauksia tilannekohtaisella ilmaisulla. Usein jäykän näköiset litografiat saivat Craigin käsissä poikkeuksellisen eloisan ja perspektiivin. Katsojalle monet kohtaukset tuntuvat tutuilta. Kun naiset kokeilevat ensimmäisiä polkupyöriä, kirkas nauru tuntuu kuuluvan. Musiikki kaikuu tanssiaiskohtauksissa, ja sotakohtauksetkin vaikuttavat aidoilta ja eläviltä, mutta niistä puuttuu raakuus. Sanomalehtien lisäksi Frank Craig kuvitti romaaneja, joita kirjoittivat aikansa suuret kirjailijat. Rudyard Kiplingin Viidakkokirjat ja R.W.Chambersin fantastiset tarinat heräsivät eloon Craigin kautta.
Frank Craig ei ollut vain kuvittaja, vaan hän paneutui intohimoisesti muotokuviin ja loi joitakin teoksia, jotka voidaan luokitella historiamaalaukseksi. Taiteilija osallistui teoksillaan Kuninkaallisen akatemian ja Pariisin salongin näyttelyihin. Molempien maiden kriitikot pitivät teoksia myönteisinä ja arvostivat Craigin taidetta. Maalaukset eivät kiehtoneet vain ammattilaisyleisöä. Maalausten ostajat eivät olleet hitaita reagoimaan, ja voidaan olettaa, että Craig pystyi rakentamaan vankan taloudellisen perustan. Frank Craig kärsi koko elämänsä ajan sairaudesta, jonka uskotaan vaikuttaneen hänen keuhkoihinsa. Hänen oli lähdettävä Lontoosta ja etsittävä asuinpaikkaa maaseudulta. Vain 44-vuotiaana empaattinen taiteilija kuoli tuberkuloosiin heti Lissabonissa järjestetyn suuren näyttelyn jälkeen.
1800-luvulla ilmestyi lukuisia aikakauslehtiä. Lukijat kerääntyivät viikoittain julkaisuihin ja valitsivat aiheita ja tieteenaloja valtavasta valikoimasta. Lehdet ja aikakauslehdet olivat aikansa suosituimpia tiedotusvälineitä. Se oli myös kuvittajien aikakausi. Mediakaupungeissa kehittyi joukko taiteilijoita ruokkimaan nälkäistä lukijakuntaa kuvilla. Ja vaikka painotekniikka ja valokuvaus olivat saavuttaneet teknisen tason, joka saattoi hyvin ottaa haltuunsa lehtien visuaalisen kielen, monet kustantajat luottivat edelleen raporttien taiteelliseen arvoon. Suuren joukon taiteilijana yksilö on vaarassa jäädä taka-alalle. Frank Craig onnistui asemoimaan itsensä taiteellisella lahjakkuudellaan ja ilmeikkäillä kuvillaan. Englannista kotoisin olevana ja elämänsä keskipisteen Lontoossa pitävänä taiteilijana hän onnistui saamaan suuren profiilin kansainvälisillä taidemarkkinoilla ja mediamaailmassa.
Kuvitustaiteen vaatimukset olivat korkeat. Kuvien oli välitettävä viesti ja oltava yhteydessä kirjoitettuun sanaan. Teksti oli ensisijainen elementti sekä silloisissa romaaneissa että aikakauslehdissä. Kuvan ei pitäisi kyseenalaistaa totuudenmukaisuutta, kuten valokuva voisi tehdä, eikä sen pitäisi luoda romanttista transfiguraatiota. Tämä oli tasapainoilua, jonka pystyivät suorittamaan vain taiteilijat, jotka olivat kehittäneet silmänsä todellisuudelle ja todelliselle maailmalle. Frank Craig välitti tunteita ja pystyi kuvaamaan kohtauksia tilannekohtaisella ilmaisulla. Usein jäykän näköiset litografiat saivat Craigin käsissä poikkeuksellisen eloisan ja perspektiivin. Katsojalle monet kohtaukset tuntuvat tutuilta. Kun naiset kokeilevat ensimmäisiä polkupyöriä, kirkas nauru tuntuu kuuluvan. Musiikki kaikuu tanssiaiskohtauksissa, ja sotakohtauksetkin vaikuttavat aidoilta ja eläviltä, mutta niistä puuttuu raakuus. Sanomalehtien lisäksi Frank Craig kuvitti romaaneja, joita kirjoittivat aikansa suuret kirjailijat. Rudyard Kiplingin Viidakkokirjat ja R.W.Chambersin fantastiset tarinat heräsivät eloon Craigin kautta.
Frank Craig ei ollut vain kuvittaja, vaan hän paneutui intohimoisesti muotokuviin ja loi joitakin teoksia, jotka voidaan luokitella historiamaalaukseksi. Taiteilija osallistui teoksillaan Kuninkaallisen akatemian ja Pariisin salongin näyttelyihin. Molempien maiden kriitikot pitivät teoksia myönteisinä ja arvostivat Craigin taidetta. Maalaukset eivät kiehtoneet vain ammattilaisyleisöä. Maalausten ostajat eivät olleet hitaita reagoimaan, ja voidaan olettaa, että Craig pystyi rakentamaan vankan taloudellisen perustan. Frank Craig kärsi koko elämänsä ajan sairaudesta, jonka uskotaan vaikuttaneen hänen keuhkoihinsa. Hänen oli lähdettävä Lontoosta ja etsittävä asuinpaikkaa maaseudulta. Vain 44-vuotiaana empaattinen taiteilija kuoli tuberkuloosiin heti Lissabonissa järjestetyn suuren näyttelyn jälkeen.
Sivu 1 / 3