Franz Seraph von Lenbach oli saksalainen taidemaalari, joka tunnettiin pääasiassa muotokuvistaan, jotka esittivät merkittäviä aateliston, politiikan ja teollisuuden henkilöitä. Yhteiskunnallisen asemansa ja elämäntyylinsä vuoksi häntä kutsuttiin usein "Münchenin maalariprinssiksi". Lenbach oli elinaikanaan yksi saksankielisen maailman tunnetuimmista taidemaalareista.
Lenbach syntyi Schrobenhausenissa, jossa hänen isänsä oli kaupungin muurarimestari. Hän kouluttautui myös muurariksi, mutta vuodesta 1852 alkaen hän opiskeli Augsburgin ammattikorkeakoulussa. Vapaa-aikanaan hän harrasti maalausta. Vuodesta 1854 lähtien Lenbach opiskeli Münchenin taideakatemiassa. Tänä aikana hän harrasti vapaa-ajallaan myös maalausta. Hänestä tuli nopeasti melko hyvä, joten hän pystyi rahoittamaan opintojaan maalaamalla. Nykyään maalitaulujen maalaaminen ampumafestivaaleille vaikuttaa melko epätavalliselta, mutta itse asiassa hän ansaitsi tällä työllä melkoisesti rahaa. Vuonna 1860 Lenbachista tuli Weimarin taidekoulun professori. Tänä aikana hän kehitti oman muotokuvatyylinsä, joka toi esiin pikemminkin kuvatun henkilön henkilökohtaiset piirteet kuin hänen yhteiskunnallisen asemansa.
Puolentoista vuoden kuluttua Lenbach erosi Weimarista. Hän halusi oppia ennen kuin hän pystyi opettamaan. Hänen lähtönsä Weimarista merkitsi myös hänen luopumistaan maisemamaalauksesta. Lenbach matkusti Italiaan ja Espanjaan. Vuonna 1868 hän palasi Müncheniin ja omistautui kokonaan muotokuvamaalarin uralleen. Hän saavutti pian läpimurron sekä taiteellisesti että taloudellisesti. Hän maalasi muotokuvia esimerkiksi Saksan ja Itävallan keisareista ja paavista, mutta hän ikuisti myös uuden raha-aristokratian. Vuonna 1874 Lenbach tapasi Otto von Bismarckin, ja hänestä kehittyi elinikäinen suhde. Lenbachin Bismarckista tekemät yli 80 muotokuvaa muovaavat edelleen kuvaa valtakunnankanslerista.
Lenbachin tuhlaileva elämäntapa vaati veronsa. Huviloita ja palatsikerroksia haluttiin rahoittaa, ja niinpä hän ryhtyi 1890-luvulla todelliseen muotokuvien massatuotantoon, jonka hän teki yhä useammin valokuvien pohjalta. Tänä aikana myös Lenbachin taidekäsityksen kritiikki lisääntyi. Bismarckin ystävänä Lenbach puuttui politiikkaan, ja hän oli myös aktiivinen toimija Münchenin kulttuurielämässä. Vuonna 1904 Lenbach kuoli Münchenissä, jonne hänet on haudattu Westfriedhofiin.
Franz Seraph von Lenbach oli saksalainen taidemaalari, joka tunnettiin pääasiassa muotokuvistaan, jotka esittivät merkittäviä aateliston, politiikan ja teollisuuden henkilöitä. Yhteiskunnallisen asemansa ja elämäntyylinsä vuoksi häntä kutsuttiin usein "Münchenin maalariprinssiksi". Lenbach oli elinaikanaan yksi saksankielisen maailman tunnetuimmista taidemaalareista.
Lenbach syntyi Schrobenhausenissa, jossa hänen isänsä oli kaupungin muurarimestari. Hän kouluttautui myös muurariksi, mutta vuodesta 1852 alkaen hän opiskeli Augsburgin ammattikorkeakoulussa. Vapaa-aikanaan hän harrasti maalausta. Vuodesta 1854 lähtien Lenbach opiskeli Münchenin taideakatemiassa. Tänä aikana hän harrasti vapaa-ajallaan myös maalausta. Hänestä tuli nopeasti melko hyvä, joten hän pystyi rahoittamaan opintojaan maalaamalla. Nykyään maalitaulujen maalaaminen ampumafestivaaleille vaikuttaa melko epätavalliselta, mutta itse asiassa hän ansaitsi tällä työllä melkoisesti rahaa. Vuonna 1860 Lenbachista tuli Weimarin taidekoulun professori. Tänä aikana hän kehitti oman muotokuvatyylinsä, joka toi esiin pikemminkin kuvatun henkilön henkilökohtaiset piirteet kuin hänen yhteiskunnallisen asemansa.
Puolentoista vuoden kuluttua Lenbach erosi Weimarista. Hän halusi oppia ennen kuin hän pystyi opettamaan. Hänen lähtönsä Weimarista merkitsi myös hänen luopumistaan maisemamaalauksesta. Lenbach matkusti Italiaan ja Espanjaan. Vuonna 1868 hän palasi Müncheniin ja omistautui kokonaan muotokuvamaalarin uralleen. Hän saavutti pian läpimurron sekä taiteellisesti että taloudellisesti. Hän maalasi muotokuvia esimerkiksi Saksan ja Itävallan keisareista ja paavista, mutta hän ikuisti myös uuden raha-aristokratian. Vuonna 1874 Lenbach tapasi Otto von Bismarckin, ja hänestä kehittyi elinikäinen suhde. Lenbachin Bismarckista tekemät yli 80 muotokuvaa muovaavat edelleen kuvaa valtakunnankanslerista.
Lenbachin tuhlaileva elämäntapa vaati veronsa. Huviloita ja palatsikerroksia haluttiin rahoittaa, ja niinpä hän ryhtyi 1890-luvulla todelliseen muotokuvien massatuotantoon, jonka hän teki yhä useammin valokuvien pohjalta. Tänä aikana myös Lenbachin taidekäsityksen kritiikki lisääntyi. Bismarckin ystävänä Lenbach puuttui politiikkaan, ja hän oli myös aktiivinen toimija Münchenin kulttuurielämässä. Vuonna 1904 Lenbach kuoli Münchenissä, jonne hänet on haudattu Westfriedhofiin.
Sivu 1 / 2