Kun aikakausi vaihtui 1800-luvulta 1900-luvulle, Eurooppa koki aikakauden, joka sisälsi monia poliittisesti ja yhteiskunnallisesti historiallisia hetkiä. Hollantilainen taiteilija Frédéric de Haenen oli yksi aikansa tuotteliaimmista kuvittajista, ja hänellä oli etuoikeus olla osallisena monissa näistä erityisistä hetkistä. Frédéric de Haenen syntyi Utrechtissa. Hänen koulutusajastaan tiedetään vain vähän. De Haenen esiintyi ensimmäisen kerran taiteilijana vuonna 1886. Hollantilainen osallistui valkoisen ja mustan näyttelyyn ja sai piirustuksestaan pronssisen mitalin. Kaksi vuotta myöhemmin Frédéric alkoi työskennellä ranskalaiselle L'Illustration-lehdelle. Tämä yhdistys seuraa Frédériciä kolmekymmentä vuotta hänen elämästään.
Frédéric de Haenenin elämää leimaa poikkeuksellisen paljon matkustaminen. 47-vuotiaana hän muuttaa Lontooseen ja työskentelee kuvittajana eri lehdille. Frédéricistä tulee Afrikan kirjeenvaihtaja ja hän matkustaa Keski-Afrikkaan. Kuvittajana hän raportoi kolonisaation ajoista. Hän ottaa tilannekuvia ja viimeistelee yksityiskohtaisia litografioita, jotka ovat ilmeikkäitä ja välittävät tunnelmia. Frédéric de Haenen ei työskentele muutamalla vedolla, hän ei vihjaile. Hänen teoksensa ovat otteita, joita valokuvaaja ei olisi voinut vangita millään muulla tavalla. Taiteilija vierailee Venäjällä ja matkustaa Siperian kaukaisiin maisemiin asti. Tässäkin hänen huolellisuutensa kuvaamisessa on ilmeistä.
Aikalaiset ja kollegat kuvailivat taiteilijaa ihmiseksi, joka piti vetäytymisestä. Hänen ranskalainen kollegansa Ernest Clair-Guyot kertoo muistelmissaan yhteistyöstään de Haenenin kanssa. Hänen kerrotaan asuneen Pariisin keskustan ulkopuolella. Alueella, joka koostui tuolloin vain muutamasta talosta, puutarhasta ja pellosta. Pitkinä iltoina toimituksessa Frédéric joutui käyttämään kahta taksia päästäkseen kotiin, sillä yksi kuljettaja ei ajanut näin pitkiä matkoja. Taiteilijan elämää kuvataan seikkailulliseksi. Hänen maalauksensa osoittavat, että hänen matkansa eivät olleet pelkästään nautinnollisia. Hän oli Madagaskarissa erityislähettiläänä ja osallistui keisari Vilhelm I:n hautajaisiin Berliinissä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Frédéric de Haenen palasi Ranskaan ja etsi rauhallista paikkaa. Yli kuusikymppisenä hän oli nähnyt ja kokenut paljon. Hän osti tontin Bretonin Bréhatin saarelta. Täällä hän rakensi itselleen pienen linnan ja antoi sille nimen Krec'h Gwen, valkoinen maa. Saarella Frédéric de Haenen maalasi maalauksia, joissa oli perheaiheita ja saarella asuvia kalastajia. Nuorena taiteilija omistautui arkisille asioille. Alkmaarin juustomarkkinat ja juustonvalmistusta käsittelevät maalaukset ovat todisteita hänen juuristaan Alankomaissa. Näiden vaiheiden välissä on ajanjakso, josta hänen litografioillaan on paljon kerrottavaa.
Kun aikakausi vaihtui 1800-luvulta 1900-luvulle, Eurooppa koki aikakauden, joka sisälsi monia poliittisesti ja yhteiskunnallisesti historiallisia hetkiä. Hollantilainen taiteilija Frédéric de Haenen oli yksi aikansa tuotteliaimmista kuvittajista, ja hänellä oli etuoikeus olla osallisena monissa näistä erityisistä hetkistä. Frédéric de Haenen syntyi Utrechtissa. Hänen koulutusajastaan tiedetään vain vähän. De Haenen esiintyi ensimmäisen kerran taiteilijana vuonna 1886. Hollantilainen osallistui valkoisen ja mustan näyttelyyn ja sai piirustuksestaan pronssisen mitalin. Kaksi vuotta myöhemmin Frédéric alkoi työskennellä ranskalaiselle L'Illustration-lehdelle. Tämä yhdistys seuraa Frédériciä kolmekymmentä vuotta hänen elämästään.
Frédéric de Haenenin elämää leimaa poikkeuksellisen paljon matkustaminen. 47-vuotiaana hän muuttaa Lontooseen ja työskentelee kuvittajana eri lehdille. Frédéricistä tulee Afrikan kirjeenvaihtaja ja hän matkustaa Keski-Afrikkaan. Kuvittajana hän raportoi kolonisaation ajoista. Hän ottaa tilannekuvia ja viimeistelee yksityiskohtaisia litografioita, jotka ovat ilmeikkäitä ja välittävät tunnelmia. Frédéric de Haenen ei työskentele muutamalla vedolla, hän ei vihjaile. Hänen teoksensa ovat otteita, joita valokuvaaja ei olisi voinut vangita millään muulla tavalla. Taiteilija vierailee Venäjällä ja matkustaa Siperian kaukaisiin maisemiin asti. Tässäkin hänen huolellisuutensa kuvaamisessa on ilmeistä.
Aikalaiset ja kollegat kuvailivat taiteilijaa ihmiseksi, joka piti vetäytymisestä. Hänen ranskalainen kollegansa Ernest Clair-Guyot kertoo muistelmissaan yhteistyöstään de Haenenin kanssa. Hänen kerrotaan asuneen Pariisin keskustan ulkopuolella. Alueella, joka koostui tuolloin vain muutamasta talosta, puutarhasta ja pellosta. Pitkinä iltoina toimituksessa Frédéric joutui käyttämään kahta taksia päästäkseen kotiin, sillä yksi kuljettaja ei ajanut näin pitkiä matkoja. Taiteilijan elämää kuvataan seikkailulliseksi. Hänen maalauksensa osoittavat, että hänen matkansa eivät olleet pelkästään nautinnollisia. Hän oli Madagaskarissa erityislähettiläänä ja osallistui keisari Vilhelm I:n hautajaisiin Berliinissä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Frédéric de Haenen palasi Ranskaan ja etsi rauhallista paikkaa. Yli kuusikymppisenä hän oli nähnyt ja kokenut paljon. Hän osti tontin Bretonin Bréhatin saarelta. Täällä hän rakensi itselleen pienen linnan ja antoi sille nimen Krec'h Gwen, valkoinen maa. Saarella Frédéric de Haenen maalasi maalauksia, joissa oli perheaiheita ja saarella asuvia kalastajia. Nuorena taiteilija omistautui arkisille asioille. Alkmaarin juustomarkkinat ja juustonvalmistusta käsittelevät maalaukset ovat todisteita hänen juuristaan Alankomaissa. Näiden vaiheiden välissä on ajanjakso, josta hänen litografioillaan on paljon kerrottavaa.
Sivu 1 / 4