Gabriel Cornelius Ritter von Maxin, tunnetun saksalaisen taidemaalarin ja historiamaalauksen professorin, matka alkoi 23. elokuuta 1840 historiallisesta Prahasta, joka oli tuolloin osa Itävallan keisarikuntaa. Hänen vankkumaton uskonsa Darwinin ajatuksiin ja hänen kiinnostuksensa spiritismiin johtivat rikkaaseen ja monipuoliseen perintöön, joka sisältää sekä taiteellisia että tieteellisiä saavutuksia. Hänen isänsä, kuvanveistäjä Joseph Max, kasvatti taiteellista siementä ja perehdytti hänet historiamaalauksen salaisuuksiin. Gabriel aloitti 15-vuotiaana kolmivuotiset opinnot Prahan taideakatemiassa Eduard von Engerth:n johdolla, joka tasoitti hänen tiensä Wienin akatemiaan. Siellä hänen taiteellinen herkkyytensä hioutui maineikkaiden professoreiden, kuten TAITEILIJAPAIKKA1:n, TAITEILIJAPAIKKA2:n, TAITEILIJAPAIKKA3:n ja TAITEILIJAPAIKKA4:n, silmien alla.
Max lähti keisarillisesta Wienistä vuonna 1863 ja muutti Müncheniin opiskelemaan Kuninkaalliseen taideakatemiaan TAITEILIJA5:n johdolla. Tämän vaikuttavan taiteilijayhteisön keskellä hän solmi arvokkaita yhteyksiä TAITEILIJOIDEN6 ja TAITEILIJOIDEN7 kanssa ja tuli kosketuksiin "taidemaalareiden prinssin" TAITEILIJOIDEN8 kanssa. Kun Max oli siirtänyt intohimonsa taiteeseen perheeseensä, myös hänen kaksi poikaansa ja Emma Kitzingin kanssa solmitusta avioliitosta syntynyt tytär valitsivat maalaamisen tien. Vuonna 1878 Max nimitettiin Münchenin akatemian historiallisen maalaustaiteen professoriksi, josta hän kuitenkin luopui jo vuonna 1883 omistautuakseen luonnontieteellisille kiinnostuksen kohteilleen.
Impressionismin nousun myötä 1890-luvulla taiteelliset mieltymykset muuttuivat, mutta Max pysyi uskollisena perinteiselle maalaustyylilleen. Avioeronsa jälkeen hän löysi uuden rakkauden pitkäaikaisesta kumppanistaan Ernestine Harlanderista, ja pariskunta vetäytyi Starnberg-järven rannalla sijaitsevan taiteilijahuvilan erakoitumiseen. Maxin maine, jota hän nautti koko elämänsä ajan, hiipui nopeasti vuoden 1900 jälkeen, mutta 1990-luvulta lähtien hänen työnsä on jälleen nostettu julkisuuteen. Gabriel von Max on yhä tänä päivänä taidehistorian kiehtova toimija, jonka panos on tallennettu sekä alkuperäisteoksiin että taidegrafiikkaan. Yrityksemme auttaa jatkamaan hänen perintöään tuottamalla taidegrafiikkaa hänen mestariteoksistaan. Nämä korkealaatuiset jäljennökset mahdollistavat sen, että hänen huomionsa yksityiskohtiin ja sommittelutaitonsa voidaan vangita ja tuoda saataville, jolloin hänen teoksensa tulevat laajemman yleisön ulottuville. Gabriel von Maxin perintö, olipa se sitten alkuperäisten taideteosten tai taidegrafiikan muodossa, on korvaamaton luku taidehistoriallisessa kerronnassa.
Gabriel Cornelius Ritter von Maxin, tunnetun saksalaisen taidemaalarin ja historiamaalauksen professorin, matka alkoi 23. elokuuta 1840 historiallisesta Prahasta, joka oli tuolloin osa Itävallan keisarikuntaa. Hänen vankkumaton uskonsa Darwinin ajatuksiin ja hänen kiinnostuksensa spiritismiin johtivat rikkaaseen ja monipuoliseen perintöön, joka sisältää sekä taiteellisia että tieteellisiä saavutuksia. Hänen isänsä, kuvanveistäjä Joseph Max, kasvatti taiteellista siementä ja perehdytti hänet historiamaalauksen salaisuuksiin. Gabriel aloitti 15-vuotiaana kolmivuotiset opinnot Prahan taideakatemiassa Eduard von Engerth:n johdolla, joka tasoitti hänen tiensä Wienin akatemiaan. Siellä hänen taiteellinen herkkyytensä hioutui maineikkaiden professoreiden, kuten TAITEILIJAPAIKKA1:n, TAITEILIJAPAIKKA2:n, TAITEILIJAPAIKKA3:n ja TAITEILIJAPAIKKA4:n, silmien alla.
Max lähti keisarillisesta Wienistä vuonna 1863 ja muutti Müncheniin opiskelemaan Kuninkaalliseen taideakatemiaan TAITEILIJA5:n johdolla. Tämän vaikuttavan taiteilijayhteisön keskellä hän solmi arvokkaita yhteyksiä TAITEILIJOIDEN6 ja TAITEILIJOIDEN7 kanssa ja tuli kosketuksiin "taidemaalareiden prinssin" TAITEILIJOIDEN8 kanssa. Kun Max oli siirtänyt intohimonsa taiteeseen perheeseensä, myös hänen kaksi poikaansa ja Emma Kitzingin kanssa solmitusta avioliitosta syntynyt tytär valitsivat maalaamisen tien. Vuonna 1878 Max nimitettiin Münchenin akatemian historiallisen maalaustaiteen professoriksi, josta hän kuitenkin luopui jo vuonna 1883 omistautuakseen luonnontieteellisille kiinnostuksen kohteilleen.
Impressionismin nousun myötä 1890-luvulla taiteelliset mieltymykset muuttuivat, mutta Max pysyi uskollisena perinteiselle maalaustyylilleen. Avioeronsa jälkeen hän löysi uuden rakkauden pitkäaikaisesta kumppanistaan Ernestine Harlanderista, ja pariskunta vetäytyi Starnberg-järven rannalla sijaitsevan taiteilijahuvilan erakoitumiseen. Maxin maine, jota hän nautti koko elämänsä ajan, hiipui nopeasti vuoden 1900 jälkeen, mutta 1990-luvulta lähtien hänen työnsä on jälleen nostettu julkisuuteen. Gabriel von Max on yhä tänä päivänä taidehistorian kiehtova toimija, jonka panos on tallennettu sekä alkuperäisteoksiin että taidegrafiikkaan. Yrityksemme auttaa jatkamaan hänen perintöään tuottamalla taidegrafiikkaa hänen mestariteoksistaan. Nämä korkealaatuiset jäljennökset mahdollistavat sen, että hänen huomionsa yksityiskohtiin ja sommittelutaitonsa voidaan vangita ja tuoda saataville, jolloin hänen teoksensa tulevat laajemman yleisön ulottuville. Gabriel von Maxin perintö, olipa se sitten alkuperäisten taideteosten tai taidegrafiikan muodossa, on korvaamaton luku taidehistoriallisessa kerronnassa.
Sivu 1 / 1