Georg Desmarees, rokokoo-aikakauden taidemaalari, kutsuu katsojat maailmaan, jossa valo ja väri sulautuvat aistilliseksi kokonaisuudeksi. Hänen muotokuvansa ovat paljon muutakin kuin pelkkiä muotokuvia - ne ovat sielun peilejä, jotka on vangittu herkkiin pastellisävyihin ja jotka ovat täynnä keveyttä, joka heijastaa 1700-luvun hovielämän eleganssia ja haurautta. Desmarees korosti mestarillisesti kuvattaviensa yksilöllisyyttä häiritsemättä kokonaisuuden harmoniaa. Hänen teoksissaan ei kohdata vain ulkoista olemusta, vaan myös kuvatun piilotetut tunteet ja unelmat. Hienovaraiset vivahteet ilmeissä ja eleissä, valon leikit silkillä, sametilla ja pitsillä saavat hänen maalauksensa näyttämään tilannekuvilta menneeltä aikakaudelta, jolloin kauneus ja representaatio liittyivät erottamattomasti toisiinsa.

Desmareesin taiteelle on ominaista hienovarainen tasapaino realismin ja ihannoidun kuvauksen välillä. Hänen kykynsä vangita mesenaattiensa luonne teki hänestä halutun muotokuvataiteilijan Euroopan hoveissa, erityisesti Münchenissä, jossa hän vietti suuren osan elämästään. Sävellykset tuntuvat usein taiteilijan ja kuvattavan välisiltä intiimeiltä vuoropuheluilta, joita leimaa hiljaisen arvokkuuden ja armon ilmapiiri. Desmareesin maalaustyylille on ominaista kasvonpiirteiden hieno mallinnus ja tekstuurien huolellinen esittäminen, mikä antaa hänen teoksilleen lähes käsin kosketeltavaa läsnäoloa. Hänen taiteensa emotionaalinen vaikutus perustuu ulkoisen kauneuden ja sisäisen syvyyden yhdistämiseen - tämä on rokokoon tunnusmerkki, jota Desmarees tulkitsi omaleimaisella tavalla. Hänen maalauksensa kutsuvat katsojia uppoutumaan hovillisen seurapiirin maailmaan ja löytämään inhimillisen olemassaolon hienovaraisia sävyjä.