Joitakin taiteilijoita on siunattu niin monilla luovilla lahjoilla ja kyvyillä, että sekä heidän aikalaisensa että jälkipolvet ovat melkein kunnioitusta herättävässä tilassa heidän poikkeuksellisten kykyjensä edessä, kun otetaan huomioon heidän menestyksensä, saavutustensa ja palkintojensa runsaus. Näihin muusan suukottamiin ja kohtalon suosimiin neroihin, jotka ovat yhä nykyäänkin erittäin arvostettuja, kuului englantilainen taidemaalari ja kuvittaja sekä sisustaja ja lavastaja George Sheringham, joka sai vuonna 1937 ensimmäisenä "Royal Society of Artsin" myöntämän "Royal Designers for Industry" -palkinnon, ja hänet palkittiin virallisesti hieman ennen kuolemaansa. Marylebonen Christ Churchin anglikaanisen kirkkoherran ja koulunjohtajan poika Sheringham sai opetusta Gloucesterin King's Schoolissa, Slade School of Fine Artissa ja Pariisin Sorbonnessa. Nuorena miehenä hän pääsi esittelemään teoksiaan yhteis- ja yksityisnäyttelyissä Pariisissa, Venetsiassa, Brysselissä ja Berliinissä sekä Lontoossa, Melbournessa ja New Yorkissa vuodesta 1905 alkaen.
George Sheringham oli todellinen ja lähes väsymätön työmies, joka suunnitteli lukuisia lavasteita ja pukuja balettiin, oopperaan ja teatteriin, esimerkiksi maailmankuulujen klassikoiden Kamelian rouva, Othello, Kahdestoista yö, Hamlet, H.M.S. Pinafore, Penzancen merirosvot, Kärsivällisyys tai Bunthornen morsian ja Valamiesoikeudenkäynti (Trial by Jury) esityksiin ja produktioihin, joita yleisö juhli frenetisesti. Vähintään yhtä kysytty sisustajana Sheringham suunnitteli Devonshire Housen musiikkihuoneen ja sarjan maalauksia Seaford Houseen sekä Claridge's-hotellin tanssisalin Lontoossa, ja hän suunnitteli myös osan Britannian paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Hän oli myös hyvin yritteliäs itsensä mainostamisen edelläkävijä, joka loi kaupallisia massatuotantomalleja varakkaiden kansalaisten kotien sisustamiseen 1920-luvun alussa. Aivan kuin Sheringham ei olisi vielä ollut täysin työllistetty näillä lukuisilla vaativilla tehtävillä, hän kuvitti myös kirjailijoiden Max Beerbohm, Edmond Rostand ja Cyrus MacMillan kirjoja.
Sheringham teki itselleen mainetta jopa viuhkojen suunnittelijana, ja vuonna 1921 hän kirjoitti yhdessä veljensä Hughin kanssa, joka työskenteli kalastustoimittajana perinteisessä urheilulehdessä "The Field", perhokalastusta käsittelevän kirjan "The Book of the Fly Rod". Samaan aikaan hän julkaisi myös piirustusartikkeleita "Pen and Pencil" -lehdessä, toimitti kirjan "Design in the Theatre" vuonna 1927 ja vuonna 1928 yhdessä Rupert Masonin ja R. Boyd Morrisonin kanssa ylistetyn teoksen "Robes of Thespis. Modernien taiteilijoiden pukumallit". Hänen teoksensa olivat mukana myös Los Angelesin kesäolympialaisissa 1932, ja jo vuonna 1925 hän oli saanut Grand Prix -palkinnon seinämaalauksesta ja teatterisuunnittelusta Pariisin Salonissa. Jatkuvasti liiallinen työtaakka vei kuitenkin George Sheringhamilta veronsa hänen suhteellisen lyhyen, mutta myös valtavan intensiivisen ja tapahtumarikkaan elämänsä loppupuolella. Vuodesta 1932 lähtien hänen terveydentilansa heikkeni, hän piirsi invalidina muutamia kukkien asetelmia ja kuoli omassa talossaan Hampsteadissa 11. marraskuuta 1937, vain kaksi päivää ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä.
Joitakin taiteilijoita on siunattu niin monilla luovilla lahjoilla ja kyvyillä, että sekä heidän aikalaisensa että jälkipolvet ovat melkein kunnioitusta herättävässä tilassa heidän poikkeuksellisten kykyjensä edessä, kun otetaan huomioon heidän menestyksensä, saavutustensa ja palkintojensa runsaus. Näihin muusan suukottamiin ja kohtalon suosimiin neroihin, jotka ovat yhä nykyäänkin erittäin arvostettuja, kuului englantilainen taidemaalari ja kuvittaja sekä sisustaja ja lavastaja George Sheringham, joka sai vuonna 1937 ensimmäisenä "Royal Society of Artsin" myöntämän "Royal Designers for Industry" -palkinnon, ja hänet palkittiin virallisesti hieman ennen kuolemaansa. Marylebonen Christ Churchin anglikaanisen kirkkoherran ja koulunjohtajan poika Sheringham sai opetusta Gloucesterin King's Schoolissa, Slade School of Fine Artissa ja Pariisin Sorbonnessa. Nuorena miehenä hän pääsi esittelemään teoksiaan yhteis- ja yksityisnäyttelyissä Pariisissa, Venetsiassa, Brysselissä ja Berliinissä sekä Lontoossa, Melbournessa ja New Yorkissa vuodesta 1905 alkaen.
George Sheringham oli todellinen ja lähes väsymätön työmies, joka suunnitteli lukuisia lavasteita ja pukuja balettiin, oopperaan ja teatteriin, esimerkiksi maailmankuulujen klassikoiden Kamelian rouva, Othello, Kahdestoista yö, Hamlet, H.M.S. Pinafore, Penzancen merirosvot, Kärsivällisyys tai Bunthornen morsian ja Valamiesoikeudenkäynti (Trial by Jury) esityksiin ja produktioihin, joita yleisö juhli frenetisesti. Vähintään yhtä kysytty sisustajana Sheringham suunnitteli Devonshire Housen musiikkihuoneen ja sarjan maalauksia Seaford Houseen sekä Claridge's-hotellin tanssisalin Lontoossa, ja hän suunnitteli myös osan Britannian paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Hän oli myös hyvin yritteliäs itsensä mainostamisen edelläkävijä, joka loi kaupallisia massatuotantomalleja varakkaiden kansalaisten kotien sisustamiseen 1920-luvun alussa. Aivan kuin Sheringham ei olisi vielä ollut täysin työllistetty näillä lukuisilla vaativilla tehtävillä, hän kuvitti myös kirjailijoiden Max Beerbohm, Edmond Rostand ja Cyrus MacMillan kirjoja.
Sheringham teki itselleen mainetta jopa viuhkojen suunnittelijana, ja vuonna 1921 hän kirjoitti yhdessä veljensä Hughin kanssa, joka työskenteli kalastustoimittajana perinteisessä urheilulehdessä "The Field", perhokalastusta käsittelevän kirjan "The Book of the Fly Rod". Samaan aikaan hän julkaisi myös piirustusartikkeleita "Pen and Pencil" -lehdessä, toimitti kirjan "Design in the Theatre" vuonna 1927 ja vuonna 1928 yhdessä Rupert Masonin ja R. Boyd Morrisonin kanssa ylistetyn teoksen "Robes of Thespis. Modernien taiteilijoiden pukumallit". Hänen teoksensa olivat mukana myös Los Angelesin kesäolympialaisissa 1932, ja jo vuonna 1925 hän oli saanut Grand Prix -palkinnon seinämaalauksesta ja teatterisuunnittelusta Pariisin Salonissa. Jatkuvasti liiallinen työtaakka vei kuitenkin George Sheringhamilta veronsa hänen suhteellisen lyhyen, mutta myös valtavan intensiivisen ja tapahtumarikkaan elämänsä loppupuolella. Vuodesta 1932 lähtien hänen terveydentilansa heikkeni, hän piirsi invalidina muutamia kukkien asetelmia ja kuoli omassa talossaan Hampsteadissa 11. marraskuuta 1937, vain kaksi päivää ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä.
Sivu 1 / 2