Ranskalaisen taidemaalarin Georges Valmierin elämä oli ikuinen matka taiteellisen ilmaisun eri puolien läpi. Jo nuorena taiteen liekki sytytti hänessä sammumattoman tulen. Kubismin taiteellisen löytämisen kautta Valmier vakiinnutti asemansa monipuolisena taiteilijana, jonka taidot ulottuivat kauas maalaustaiteen ulkopuolelle. Hänen lavasteensa ja puvustuksensa valaisivat teatterilavoja ja balettisaleja, ja hän suunnitteli jopa mattoja ja muita käyttöesineitä. Hänen taiteellista työskentelyään inspiroi aina musiikki, josta hän siirsi harmonioita ja rytmejä värien ja muotojen maailmaan esittämällä julkisesti suurten säveltäjien, kuten Debussyn, Ravelin ja Faurén, teoksia.
Valmierin tie taiteelliseen mestaruuteen alkoi Académie Humbertissa vuonna 1905, ennen kuin hän aloitti opinnot Pariisin arvostetussa École des Beaux-Artsissa kaksi vuotta myöhemmin. Tänä aikana hän loi suuren määrän muotokuvia, asetelmia ja maisemia, joihin vaikutti tuolloin vallankumouksellinen kubismi. Salon d'Automne -näyttely, jossa hän törmäsi Georges Braquen ja Paul Cézanne:n varhaisiin kubistisiin teoksiin, avasi hänelle uusia inspiraation lähteitä. Hänen teoksensa kuvastavat kiehtovaa prismaattista kuvamotiivin pilkkomista, joka vie katsojan geometrisen monimutkaisuuden maailmaan. Vuonna 1913 hänen teoksiaan esiteltiin ensimmäisen kerran Salon des Indépendants -tapahtumassa, jossa yleisö sai nauttia hänen teostensa taidegrafiikoista.
Ensimmäinen maailmansota jätti syvät jäljet myös Valmieriin. Sotilaspalvelusaikanaan hän kirjasi ahdistavat kokemukset "Carnets de guerre" (Sotamuistiinpanot) -teoksiinsa. Sodan jälkeen hän palasi Pariisiin ja tapasi Léonce Rosenbergin, kauppiaan, joka innostui Valmierin taiteesta ja otti hänet sopimuksen alaiseksi. Seuraavina vuosina Valmierin taiteellinen kehitys jatkui lukuisten näyttelyiden ja julkaisujen myötä. Hän alkoi tutkia yksittäisiä motiiveja entistä intensiivisemmin ja loi erilaisia gouacheja ja kollaaseja. Vuodesta 1922 lähtien hän alkoi jälleen sisällyttää töihinsä kubistisia elementtejä ja kehitti harmonisia geometrisia sommitelmia, joissa on voimakkaita värejä.
Vuoden 1928 myötä Valmierin taiteellisessa ilmaisussa tapahtui uusi muutos. Aiemmin vallalla olleet suorat linjat väistyivät kaarevien, lähes orgaanisen näköisten muotojen tieltä. Vuotta 1930 kohti Valmier kääntyi lopullisesti kokonaan abstraktiin maalaukseen, mikä kehitys oli näkynyt jo hänen aiemmissa teoksissaan. Vaikka Valmier kuoli aivan liian aikaisin vuonna 1937, hän jätti jälkeensä vaikuttavan taiteellisen perinnön. Taidegrafiikkamme, jotka on luotu suurella huolellisuudella ja yksityiskohtiin kiinnitetyllä huomiolla, tarjoavat mahdollisuuden antaa tämän perinnön elää ja tuoda se jokaisen taiteenystävän ulottuville.
Ranskalaisen taidemaalarin Georges Valmierin elämä oli ikuinen matka taiteellisen ilmaisun eri puolien läpi. Jo nuorena taiteen liekki sytytti hänessä sammumattoman tulen. Kubismin taiteellisen löytämisen kautta Valmier vakiinnutti asemansa monipuolisena taiteilijana, jonka taidot ulottuivat kauas maalaustaiteen ulkopuolelle. Hänen lavasteensa ja puvustuksensa valaisivat teatterilavoja ja balettisaleja, ja hän suunnitteli jopa mattoja ja muita käyttöesineitä. Hänen taiteellista työskentelyään inspiroi aina musiikki, josta hän siirsi harmonioita ja rytmejä värien ja muotojen maailmaan esittämällä julkisesti suurten säveltäjien, kuten Debussyn, Ravelin ja Faurén, teoksia.
Valmierin tie taiteelliseen mestaruuteen alkoi Académie Humbertissa vuonna 1905, ennen kuin hän aloitti opinnot Pariisin arvostetussa École des Beaux-Artsissa kaksi vuotta myöhemmin. Tänä aikana hän loi suuren määrän muotokuvia, asetelmia ja maisemia, joihin vaikutti tuolloin vallankumouksellinen kubismi. Salon d'Automne -näyttely, jossa hän törmäsi Georges Braquen ja Paul Cézanne:n varhaisiin kubistisiin teoksiin, avasi hänelle uusia inspiraation lähteitä. Hänen teoksensa kuvastavat kiehtovaa prismaattista kuvamotiivin pilkkomista, joka vie katsojan geometrisen monimutkaisuuden maailmaan. Vuonna 1913 hänen teoksiaan esiteltiin ensimmäisen kerran Salon des Indépendants -tapahtumassa, jossa yleisö sai nauttia hänen teostensa taidegrafiikoista.
Ensimmäinen maailmansota jätti syvät jäljet myös Valmieriin. Sotilaspalvelusaikanaan hän kirjasi ahdistavat kokemukset "Carnets de guerre" (Sotamuistiinpanot) -teoksiinsa. Sodan jälkeen hän palasi Pariisiin ja tapasi Léonce Rosenbergin, kauppiaan, joka innostui Valmierin taiteesta ja otti hänet sopimuksen alaiseksi. Seuraavina vuosina Valmierin taiteellinen kehitys jatkui lukuisten näyttelyiden ja julkaisujen myötä. Hän alkoi tutkia yksittäisiä motiiveja entistä intensiivisemmin ja loi erilaisia gouacheja ja kollaaseja. Vuodesta 1922 lähtien hän alkoi jälleen sisällyttää töihinsä kubistisia elementtejä ja kehitti harmonisia geometrisia sommitelmia, joissa on voimakkaita värejä.
Vuoden 1928 myötä Valmierin taiteellisessa ilmaisussa tapahtui uusi muutos. Aiemmin vallalla olleet suorat linjat väistyivät kaarevien, lähes orgaanisen näköisten muotojen tieltä. Vuotta 1930 kohti Valmier kääntyi lopullisesti kokonaan abstraktiin maalaukseen, mikä kehitys oli näkynyt jo hänen aiemmissa teoksissaan. Vaikka Valmier kuoli aivan liian aikaisin vuonna 1937, hän jätti jälkeensä vaikuttavan taiteellisen perinnön. Taidegrafiikkamme, jotka on luotu suurella huolellisuudella ja yksityiskohtiin kiinnitetyllä huomiolla, tarjoavat mahdollisuuden antaa tämän perinnön elää ja tuoda se jokaisen taiteenystävän ulottuville.
Sivu 1 / 1