Kaupungistuminen oli Italiassa pitkällä jo keskiajalla. Dogenit määrittelivät kaupungin elämää ja olivat usein taiteen suojelijoita. Ei ollut yllättävää, että kaupunkien välille syntyi kilpailu ja kilpajuoksu taiteellisen kehityksen arvostuksesta. Kun Firenze oli Leonardo da Vinci:n vaikutuksen alaisena, Venetsia kehitti omaa taiteen virtaustaan. Jos maalaustaiteelle oli aina ollut ominaista erityinen rakkaus valoon ja väreihin, flaamilaiset maalarit toivat uusia impulsseja vesikaupunkiin.
Castelfrancon Giorgione oli vaikuttunut Leonardon taiteesta. Erityisesti öljymaalaus, joka Leonardolla oli erityisen kevyt, tuntui Giorgionesta jäljittelyn arvoiselta koko hänen luomiskautensa ajan. Samaan aikaan hän oli venetsialainen, ja Venetsian taidetta hallitsi taidemaalari Bellini, venetsialaisen koulukunnan perustaja. Castelfranco onnistui luomaan eri virtausten symbioosin ja saavutti mainetta ilmeikkäillä muotokuvillaan ja tunnelmallisilla maisemillaan. Taiteilijan aikalaiset totesivat, että Giorgione syntyi vain puhaltamaan henkeä maalausten hahmoihin. Giorgionea kuvataan taiteilijaksi, jolla oli hillitön elämänilo, joka ei koskaan kaihtanut flirttailua ja oli tervetullut vieras juhlallisuuksiin. Erinomaiset käytöstavat ja karisma antoivat taiteilijalle pääsyn kaupungin komeisiin koteihin. Giorgionen teoksiin siirtyi hänelle ominainen esprit. Maalari ei tyytynyt keskinkertaisiin motiiveihin. Hän etsi luonnon kauneutta ja vangitsi täydellisiä hetkiä. Hän kehitti Leonardon varjoja koskevaa lähestymistapaa ja loi pehmeitä siirtymiä. Maalauksessa Judith with the Head of Holofernes on maiseman lisäksi erityisen vaikuttava kaapun verhoilu. Uskonnollisesta teemasta huolimatta yksityiskohdat ovat hyvin eloisia ja rakkaudella esitettyjä.
Italian taiteilijoiden välillä oli suuria eroja. Toisella puolella olivat kuvanveistäjät ja toisella puolella taidemaalarit. Kuvanveistäjät vaativat itselleen ulottuvuutta. He väittivät, että vain veistosta voi katsella joka puolelta. Giorgione vastasi. Hän väitti pystyvänsä vangitsemaan kaikki perspektiivit maalaukseen muuttamatta katsojan asentoa. Todistaakseen sen hän maalasi alastoman miehen, jonka kasvot heijastuivat jokeen. Hänen vasen profiilinsa näkyi kultaisessa rintapanssarissa ja hänen oikea kylkensä peilissä. Poseerattu kohtaus osoittaa taidemaalarin huumorin. Hän osoitti, että luontokuvan voi kuvata maalauksessa yhtä monesta näkökulmasta kuin veistoksessa. Castelfrancon Giorgio jätti monia jälkiä Venetsiaan ja sen ympäristöön. Hän maalasi freskoja talojen seiniin, loi muotokuvia ja kuvasi luontoa. Hänen maalauksillaan oli kysyntää kaukana Venetsian kaupungin rajojen ulkopuolella. Valitettavasti rutto lopetti lupaavan ainutlaatuisen luovuuden. Giorgion viimeiset maalaukset viimeisteli ARTISTREPLEPLACE1.
Kaupungistuminen oli Italiassa pitkällä jo keskiajalla. Dogenit määrittelivät kaupungin elämää ja olivat usein taiteen suojelijoita. Ei ollut yllättävää, että kaupunkien välille syntyi kilpailu ja kilpajuoksu taiteellisen kehityksen arvostuksesta. Kun Firenze oli Leonardo da Vinci:n vaikutuksen alaisena, Venetsia kehitti omaa taiteen virtaustaan. Jos maalaustaiteelle oli aina ollut ominaista erityinen rakkaus valoon ja väreihin, flaamilaiset maalarit toivat uusia impulsseja vesikaupunkiin.
Castelfrancon Giorgione oli vaikuttunut Leonardon taiteesta. Erityisesti öljymaalaus, joka Leonardolla oli erityisen kevyt, tuntui Giorgionesta jäljittelyn arvoiselta koko hänen luomiskautensa ajan. Samaan aikaan hän oli venetsialainen, ja Venetsian taidetta hallitsi taidemaalari Bellini, venetsialaisen koulukunnan perustaja. Castelfranco onnistui luomaan eri virtausten symbioosin ja saavutti mainetta ilmeikkäillä muotokuvillaan ja tunnelmallisilla maisemillaan. Taiteilijan aikalaiset totesivat, että Giorgione syntyi vain puhaltamaan henkeä maalausten hahmoihin. Giorgionea kuvataan taiteilijaksi, jolla oli hillitön elämänilo, joka ei koskaan kaihtanut flirttailua ja oli tervetullut vieras juhlallisuuksiin. Erinomaiset käytöstavat ja karisma antoivat taiteilijalle pääsyn kaupungin komeisiin koteihin. Giorgionen teoksiin siirtyi hänelle ominainen esprit. Maalari ei tyytynyt keskinkertaisiin motiiveihin. Hän etsi luonnon kauneutta ja vangitsi täydellisiä hetkiä. Hän kehitti Leonardon varjoja koskevaa lähestymistapaa ja loi pehmeitä siirtymiä. Maalauksessa Judith with the Head of Holofernes on maiseman lisäksi erityisen vaikuttava kaapun verhoilu. Uskonnollisesta teemasta huolimatta yksityiskohdat ovat hyvin eloisia ja rakkaudella esitettyjä.
Italian taiteilijoiden välillä oli suuria eroja. Toisella puolella olivat kuvanveistäjät ja toisella puolella taidemaalarit. Kuvanveistäjät vaativat itselleen ulottuvuutta. He väittivät, että vain veistosta voi katsella joka puolelta. Giorgione vastasi. Hän väitti pystyvänsä vangitsemaan kaikki perspektiivit maalaukseen muuttamatta katsojan asentoa. Todistaakseen sen hän maalasi alastoman miehen, jonka kasvot heijastuivat jokeen. Hänen vasen profiilinsa näkyi kultaisessa rintapanssarissa ja hänen oikea kylkensä peilissä. Poseerattu kohtaus osoittaa taidemaalarin huumorin. Hän osoitti, että luontokuvan voi kuvata maalauksessa yhtä monesta näkökulmasta kuin veistoksessa. Castelfrancon Giorgio jätti monia jälkiä Venetsiaan ja sen ympäristöön. Hän maalasi freskoja talojen seiniin, loi muotokuvia ja kuvasi luontoa. Hänen maalauksillaan oli kysyntää kaukana Venetsian kaupungin rajojen ulkopuolella. Valitettavasti rutto lopetti lupaavan ainutlaatuisen luovuuden. Giorgion viimeiset maalaukset viimeisteli ARTISTREPLEPLACE1.
Sivu 1 / 1