Hans Hoffmannin merkittävä menestys liittyy läheisesti Saksan luultavasti tunnetuimman taidemaalarin teoksiin: Albrecht Dürer. Dürer oli jo elinaikanaan erittäin arvostettu taiteilija, eikä hänen suosionsa hiipunut hänen kuolemansa myötä. Kiinnostus hänen maalauksiaan kohtaan kasvoi tasaisesti ja saavutti huippunsa 1500-luvun loppupuolella. Tämä valtava kysyntä sai monet maalarit jäljittelemään vanhan mestarin töitä. Dürerin maalausten jäljittelystä tuli todellinen ilmiö ja se levisi niin laajalle, että nykyään puhutaan Dürerin renessanssista. Hans Hoffmannia pidetään tämän aikakauden merkittävimpänä edustajana. Hän ei ainoastaan kopioinut Düreriä huomattavan tarkasti, vaan myös loi uusia teoksia. Näin hän noudatti mallinsa tyyliä, mutta lisäsi siihen oman taiteellisen kosketuksensa. Hän oli äärimmäisen tarkka luonnon tarkkailija ja jäljitteli tarkasti jokaisen yksityiskohdan eläimiä ja kasveja koskevissa tutkimuksissaan. Tarkoilla siveltimenvedoilla hän antoi motiiveilleen lähes konkreettisen läsnäolon.
Hans Hoffmann oli Dürerin tavoin kotoisin Nürnbergistä. Hänen lapsuudestaan ja koulutuksestaan tiedetään vain vähän. Hänen varhaiset teoksensa viittaavat siihen, että hän oli oppipoikana hollantilaisen taidemaalarin Nicolas Neufchâtelin työpajassa. Hoffmann tutustui Nürnbergin taidekeräilijään Willibald Imhoffiin ja sai näin käyttöönsä lukuisia Dürerin piirustuksia ja maalauksia. Hoffmann kopioi niitä, mutta omaksui Dürerin tekniikan ja yritti ylittää sen yksityiskohtien runsaudessa ja täydellisyydessä. Hän sai imitaatioistaan suurta tunnustusta jopa korkeimmilta piireiltä. Keisari Rudolf II, Albrecht Dürerin innokas ihailija, toi Hoffmannin Prahan residenssiinsä. Siellä keisari teki hänestä hovimaalarin ja arvosti häntä taitavana neuvonantajana taidekokoelmansa laajentamisessa.
Hans Hoffmann jäljitteli niin taidokkaasti, että useita hänen teoksiaan pidettiin Dürerin alkuperäisinä aina 1900-luvulle asti. Hän teki kaikista kopioista ainakin kaksi kopiota ja allekirjoitti toisen niistä Dürerin monogrammilla ja toisen omalla nimikirjoituksellaan. Hän myös allekirjoitti joitakin mukautuksiaan Dürerin lyhyellä AD-merkillä ja antoi niille väärän päivämäärän. On epäselvää, tekikö hän tämän kunnioituksesta malliaan kohtaan vai harhaanjohtavassa tarkoituksessa. Joka tapauksessa se ei vahingoittanut hänen mainettaan: juuri hänen kykynsä maalata petollisen aitoja Dürer-jäljitelmiä auttoi häntä saavuttamaan mainetta ja kunniaa. Vaikka hän teki itselleen mainetta lähinnä kopioijana, hän piti silti tärkeänä omaa taiteilijaidentiteettiään. Hoffmannin maalaukset ovat vielä nykyäänkin suosittuja, ja niistä maksetaan markkinoilla joskus ennätyshintoja. Hänen muunnelmansa tunnetusta jäniksestä ovat erityisen haluttuja. Hoffmann esittelee Dürerin pitkäkorvaisen jäniksen eri asennoissa ja sijoittaa sen niityille ja metsiin. Hänen teoksensa "A Hare in the Forest" vaihtoi omistajaa yli 2,6 miljoonalla dollarilla, ja sitä voi nykyään ihailla Getty-museossa. Hänen maalauksiaan ei ole enää pitkään aikaan myyty väärennettyinä Dürereinä, ja taiteen ystävät arvostavat niitä aidoiksi Hoffmanneiksi.
Hans Hoffmannin merkittävä menestys liittyy läheisesti Saksan luultavasti tunnetuimman taidemaalarin teoksiin: Albrecht Dürer. Dürer oli jo elinaikanaan erittäin arvostettu taiteilija, eikä hänen suosionsa hiipunut hänen kuolemansa myötä. Kiinnostus hänen maalauksiaan kohtaan kasvoi tasaisesti ja saavutti huippunsa 1500-luvun loppupuolella. Tämä valtava kysyntä sai monet maalarit jäljittelemään vanhan mestarin töitä. Dürerin maalausten jäljittelystä tuli todellinen ilmiö ja se levisi niin laajalle, että nykyään puhutaan Dürerin renessanssista. Hans Hoffmannia pidetään tämän aikakauden merkittävimpänä edustajana. Hän ei ainoastaan kopioinut Düreriä huomattavan tarkasti, vaan myös loi uusia teoksia. Näin hän noudatti mallinsa tyyliä, mutta lisäsi siihen oman taiteellisen kosketuksensa. Hän oli äärimmäisen tarkka luonnon tarkkailija ja jäljitteli tarkasti jokaisen yksityiskohdan eläimiä ja kasveja koskevissa tutkimuksissaan. Tarkoilla siveltimenvedoilla hän antoi motiiveilleen lähes konkreettisen läsnäolon.
Hans Hoffmann oli Dürerin tavoin kotoisin Nürnbergistä. Hänen lapsuudestaan ja koulutuksestaan tiedetään vain vähän. Hänen varhaiset teoksensa viittaavat siihen, että hän oli oppipoikana hollantilaisen taidemaalarin Nicolas Neufchâtelin työpajassa. Hoffmann tutustui Nürnbergin taidekeräilijään Willibald Imhoffiin ja sai näin käyttöönsä lukuisia Dürerin piirustuksia ja maalauksia. Hoffmann kopioi niitä, mutta omaksui Dürerin tekniikan ja yritti ylittää sen yksityiskohtien runsaudessa ja täydellisyydessä. Hän sai imitaatioistaan suurta tunnustusta jopa korkeimmilta piireiltä. Keisari Rudolf II, Albrecht Dürerin innokas ihailija, toi Hoffmannin Prahan residenssiinsä. Siellä keisari teki hänestä hovimaalarin ja arvosti häntä taitavana neuvonantajana taidekokoelmansa laajentamisessa.
Hans Hoffmann jäljitteli niin taidokkaasti, että useita hänen teoksiaan pidettiin Dürerin alkuperäisinä aina 1900-luvulle asti. Hän teki kaikista kopioista ainakin kaksi kopiota ja allekirjoitti toisen niistä Dürerin monogrammilla ja toisen omalla nimikirjoituksellaan. Hän myös allekirjoitti joitakin mukautuksiaan Dürerin lyhyellä AD-merkillä ja antoi niille väärän päivämäärän. On epäselvää, tekikö hän tämän kunnioituksesta malliaan kohtaan vai harhaanjohtavassa tarkoituksessa. Joka tapauksessa se ei vahingoittanut hänen mainettaan: juuri hänen kykynsä maalata petollisen aitoja Dürer-jäljitelmiä auttoi häntä saavuttamaan mainetta ja kunniaa. Vaikka hän teki itselleen mainetta lähinnä kopioijana, hän piti silti tärkeänä omaa taiteilijaidentiteettiään. Hoffmannin maalaukset ovat vielä nykyäänkin suosittuja, ja niistä maksetaan markkinoilla joskus ennätyshintoja. Hänen muunnelmansa tunnetusta jäniksestä ovat erityisen haluttuja. Hoffmann esittelee Dürerin pitkäkorvaisen jäniksen eri asennoissa ja sijoittaa sen niityille ja metsiin. Hänen teoksensa "A Hare in the Forest" vaihtoi omistajaa yli 2,6 miljoonalla dollarilla, ja sitä voi nykyään ihailla Getty-museossa. Hänen maalauksiaan ei ole enää pitkään aikaan myyty väärennettyinä Dürereinä, ja taiteen ystävät arvostavat niitä aidoiksi Hoffmanneiksi.
Sivu 1 / 1