Joskus käy niin, että historia on kirjoitettava uudelleen. Ruotsalaisen taidemaalarin Hilma af Klintin tapauksessa kyse on ennen kaikkea abstraktin maalaustaiteen historiasta. Vasta 1980-luvulla taidemaailma tuli tietoiseksi siitä, ettei Wassily Kandinsky maalannut ensimmäistä abstraktia kuvaa, vaan af Klint, joka teki sen useita vuosia ennen häntä. Samoin hän loi jo 1900-luvun alussa suurikokoisia maalauksia kirkkailla väreillä, joita pop-taiteilija Andy Warhol loi vasta viitisenkymmentä vuotta myöhemmin. Lisäksi häntä pidetään mystisen taiteen pioneerina. Hilma af Klintin kohtalo paljastaa jälleen kerran taidehistorian miesvaikutuksen.
Hilma af Klint kasvoi varakkaassa, aristokraattisessa perheessä. Hänen isänsä, joka oli merivoimien upseeri, rohkaisi hänen maalaustaiteellista lahjakkuuttaan jo varhain ja mahdollisti hänen opiskelunsa Tukholman kuninkaallisessa vapaan taiteen akatemiassa. Koulutuksensa mukaisesti hän loi aluksi tavanomaisia maisemamaalauksia ja muotokuvia. Maalaamisen lisäksi af Klint oli teini-ikäisenä kiinnostunut hengellisistä ja teologisista aiheista, joita hänen sisarensa varhainen kuolema lisäsi. Hän osallistui istuntoihin, toimi meediona ja liittyi Rudolf Steinerin teosofiseen seuraan, mikä ei ollut mitään epätavallista taiteilijoiden ja älymystön piirissä tuohon aikaan.
Taidemaalari oli nelikymppinen, kun hän 1900-luvun alussa irtautui konservatiivisesta, naturalistisesta maalaustavastaan ja antoi spiritualististen kokemusten virrata impulssina uusiin teoksiinsa. Hän totesi: "Tarvitsin rohkeutta. Ja löysin sen henkisen maailman vaikutuksesta, joka antoi minulle harvinaisia ja ihania ohjeita." Hän oli vakuuttunut siitä, että maalaukset oli maalattu suoraan hänen lävitseen. Suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan kehittyminen oli myös aikaa, jolloin ihmisten todellisuuskäsitys järkkyi. Nämä uudet oivallukset löysivät tiensä myös af Klintin töihin, kuten hänen "Atom"-sarjansa otsikosta käy ilmi. Henkinen, näkymätön maailma tuli näkyväksi hänen maalauksissaan.
Taiteilija oli varmasti tietoinen kuvien räjähtävästä voimasta. Hän ei pitänyt moderneja teoksiaan näytteillä ja määräsi, että niitä ei saisi esitellä julkisesti ennen kuin kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen, koska hän oletti, etteivät hänen aikalaisensa kykenisi ymmärtämään hänen työnsä täyttä merkitystä. Hänen arvionsa vahvistui siinä, että hänen työnsä arvostus lisääntyisi vasta 2000-luvulla. Hilma af Klint ei ollut taiteilijana vain yksinäinen, mutta se ei tuntunut tekevän häntä onnettomaksi. Erääseen lukuisista muistikirjoistaan hän kirjoitti: "Sisälläni on sellainen voima, että minun on mentävä eteenpäin. Avioliittoa ja perheen onnea ei ole tehty minua varten." Vuonna 1944 hän kuoli liikenneonnettomuudessa raitiovaunun kanssa.
Joskus käy niin, että historia on kirjoitettava uudelleen. Ruotsalaisen taidemaalarin Hilma af Klintin tapauksessa kyse on ennen kaikkea abstraktin maalaustaiteen historiasta. Vasta 1980-luvulla taidemaailma tuli tietoiseksi siitä, ettei Wassily Kandinsky maalannut ensimmäistä abstraktia kuvaa, vaan af Klint, joka teki sen useita vuosia ennen häntä. Samoin hän loi jo 1900-luvun alussa suurikokoisia maalauksia kirkkailla väreillä, joita pop-taiteilija Andy Warhol loi vasta viitisenkymmentä vuotta myöhemmin. Lisäksi häntä pidetään mystisen taiteen pioneerina. Hilma af Klintin kohtalo paljastaa jälleen kerran taidehistorian miesvaikutuksen.
Hilma af Klint kasvoi varakkaassa, aristokraattisessa perheessä. Hänen isänsä, joka oli merivoimien upseeri, rohkaisi hänen maalaustaiteellista lahjakkuuttaan jo varhain ja mahdollisti hänen opiskelunsa Tukholman kuninkaallisessa vapaan taiteen akatemiassa. Koulutuksensa mukaisesti hän loi aluksi tavanomaisia maisemamaalauksia ja muotokuvia. Maalaamisen lisäksi af Klint oli teini-ikäisenä kiinnostunut hengellisistä ja teologisista aiheista, joita hänen sisarensa varhainen kuolema lisäsi. Hän osallistui istuntoihin, toimi meediona ja liittyi Rudolf Steinerin teosofiseen seuraan, mikä ei ollut mitään epätavallista taiteilijoiden ja älymystön piirissä tuohon aikaan.
Taidemaalari oli nelikymppinen, kun hän 1900-luvun alussa irtautui konservatiivisesta, naturalistisesta maalaustavastaan ja antoi spiritualististen kokemusten virrata impulssina uusiin teoksiinsa. Hän totesi: "Tarvitsin rohkeutta. Ja löysin sen henkisen maailman vaikutuksesta, joka antoi minulle harvinaisia ja ihania ohjeita." Hän oli vakuuttunut siitä, että maalaukset oli maalattu suoraan hänen lävitseen. Suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan kehittyminen oli myös aikaa, jolloin ihmisten todellisuuskäsitys järkkyi. Nämä uudet oivallukset löysivät tiensä myös af Klintin töihin, kuten hänen "Atom"-sarjansa otsikosta käy ilmi. Henkinen, näkymätön maailma tuli näkyväksi hänen maalauksissaan.
Taiteilija oli varmasti tietoinen kuvien räjähtävästä voimasta. Hän ei pitänyt moderneja teoksiaan näytteillä ja määräsi, että niitä ei saisi esitellä julkisesti ennen kuin kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen, koska hän oletti, etteivät hänen aikalaisensa kykenisi ymmärtämään hänen työnsä täyttä merkitystä. Hänen arvionsa vahvistui siinä, että hänen työnsä arvostus lisääntyisi vasta 2000-luvulla. Hilma af Klint ei ollut taiteilijana vain yksinäinen, mutta se ei tuntunut tekevän häntä onnettomaksi. Erääseen lukuisista muistikirjoistaan hän kirjoitti: "Sisälläni on sellainen voima, että minun on mentävä eteenpäin. Avioliittoa ja perheen onnea ei ole tehty minua varten." Vuonna 1944 hän kuoli liikenneonnettomuudessa raitiovaunun kanssa.
Sivu 1 / 1