Jacques-Emile Blanche

Jacques Emile Blanche oli nuorin neljästä lapsesta arvostetussa ranskalaisessa lääkärisuvussa. Hänen isänsä Emile Blanche ja isoisänsä olivat psykiatreja. Heidän kuuluisa klinikkansa Montmartrella oli varattu hyvin valikoidulle asiakaskunnalle. Myös Blanchen perhe asui klinikan alueella ja piti yhteyttä potilaisiin. Koska Jacques Emilen vanhemmat sisarukset kuolivat hyvin varhain, hänen vanhempansa huolehtivat hänestä sitäkin enemmän, sillä he pelkäsivät menettävänsä myös hänet. Hän kasvoi käytännössä ainoana lapsena, eikä häntä koskaan päästetty pois äitinsä silmistä. Blanche ei siis kasvanut tavallisen pojan tavoin, jolla oli leikkikavereita. Hänen äitinsä vei hänet säännöllisesti sunnuntaisin salonkeihinsa, joissa hän tapasi ja vaihtoi ajatuksia aikansa kuuluisien taiteilijoiden ja suurten ajattelijoiden kanssa. Näin poika tutustui ensimmäisen kerran Edgar Degasiin ja Henri Fantin-Latouriin ja kuunteli tarkkaavaisesti aikuisten keskusteluja. Hänen koulutuksensa oli siis tässä mielessä hyvin epätavallinen. Hän sai ensimmäisen kerran järjestetyn, klassisen kouluopetuksen 12-vuotiaana. Myös hänen taiteellinen harjoittelunsa alkoi tuossa iässä. Hänen vanhempansa palkkasivat Edmond Maîtren taideopettajaksi. Maîtren kerrotaan myös myöhemmin esitelleen Blanchen Claude Monet'lle, jota hän ihaili syvästi. Maître loi myös pohjan Blanchen huomattavalle taidekokoelmalle. Hän sai hänet hankkimaan ensimmäiset Monet'n ja Cézannen teokset.

Blanche tapasi 18-vuotiaana Pierre-Auguste Renoirin, jonka hänen äitinsä oli tilannut maalaamaan koristepaneeleita heidän uuteen taloonsa. Blanche ystävystyi äitinsä kauhistukseksi vanhemman Renoirin kanssa ja halusi tulla tämän oppipojaksi. Hänen äitinsä mielestä impressionismi oli kuitenkin liian "tavallista" eikä tarpeeksi akateemista hänen poikansa koulutukseen. Hän lähetti hänet sen sijaan Henri Gevexille, joka oli perheen hyvä ystävä. 1880-luku oli Blanchen uran kannalta hyvin tärkeä, ja hän kuvaili tätä vuotta onnellisimmaksi. Hänen ensimmäinen Pariisin saloniin tarkoitettu maalauksensa Nuori nainen veneen kannella hyväksyttiin tänä aikana. Blanche matkusti säännöllisesti Pariisin ja Lontoon, hänen toisen kotinsa, välillä. Blanche sai nuoruudessaan jonkin verran oppitunteja, mutta häntä pidettiin enemmänkin itseoppineena maalarina, ja hän oli todella monilahjakkuus. Hän ei ollut vain lahjakas maalari, vaan myös suuri kirjailija. Myöhemmin hän otti vastaan opetustehtäviä ja hänestä tuli Académie de la Paletten johtaja vuonna 1902. Vaikka Blanche maalasi myös joitakin asetelmia ja maisemia, hän sai eniten tunnustusta muotokuvataiteilijana. Aateliset, raha-aristokratia ja taiteilijatoverit istuivat mielellään hänen mallinaan.