Hollantilainen taidemaalari Jan Davidszon de Helm (1606 - 1683/84) toi asetelman tyylilajin ennennäkemättömään täydellisyyteen. Hän pystyi kuvaamaan kukkakimppuja, ruokia, viinimaljoja, hyönteisiä, mätäneviä hedelmiä, hopeakulhoja ja läpinäkyvää lasia vertaansa vailla olevalla elävyydellä ja tarkkuudella. Tulppaanit, maailman ensimmäinen spekulatiivinen hanke ja Euroopan ensimmäisen suuren pörssiromahduksen laukaisija, kuuluvat hänen motiiveihinsa, kuten myös tavalliset leipäleivät, metsästetyt eläimet ja kiillotetusta puusta valmistetut soittimet. Äärimmäinen kurinalaisuus toteutuksessa johtaa siihen, että hänen teostensa merkitys on ylivoimaisen rikas. Joissain sommitelmissa teokset suorastaan pursuavat, toisissa taas yhdistyvät suhteellisen harvat elementit ja yksinkertainen, karavaanarimainen tumma tausta, jota vasten punaisten hummerien, jauhettujen viinirypäleiden ja vilkkuvien hopeakuppien loisto erottuu sitäkin vaikuttavammin.
Hän kasvoi lähes yhtä kuuluisan asetelmamaalarin David de Heemin poikana, opiskeli Balthasar van der Ast- ja Daniel Seghers-taiteilijoissa ja muutti 20-vuotiaana Leideniin, myöhemmin Antwerpeniin ja Utrechtiin. TAITEILIJAPAIKKA2, joka oli samanikäinen, ja hän ovat saattaneet tavata Leidenissä, mutta tämä ei ole varmaa.
Hän siirsi tietonsa kahdelle pojalleen Cornelis de Heem ja Jan Janszoon de Heem. jotka jatkoivat perinnettä Haagissa ja Antwerpenissä. Kuten urkurien rakentajien, käsityöläisten ja jopa säveltäjien kohdalla, tuohon aikaan ei ollut epätavallista, että työpajaa pidettiin eräänlaisena perheyrityksenä; yksittäisen teoksen maineen kannalta ratkaisevaa ei ollut yksittäinen tekijä vaan sen työpajan nimi, jossa kuva oli valmistettu, sillä se edusti tiettyä laatua, joka oli saavutettu salaisilla menetelmillä ja erityisellä teknisellä hienostuneisuudella. Taiteilijan työpajasta peräisin olevien vertaansa vailla olevien elävien lihansävyjen5 tapaan ei voida enää varmuudella rekonstruoida, mikä on Heemin asetelmien poikkeuksellisen tarkkuuden salaisuus; kuten Caravaggion tapauksessa, on spekuloitu, että käytössä oli camera obscura yhdessä peilien kanssa, jotka projisoivat todellisen asetelman valmistetulle kankaalle, nykyaikaisen beamerin tapaan. Tämä ei kuitenkaan yksinään voi selittää kuvien hämmästyttävää elämänläheisyyttä; hänen teostensa taika jää lopulta loukkaamattomaksi mysteeriksi.
Hollantilainen taidemaalari Jan Davidszon de Helm (1606 - 1683/84) toi asetelman tyylilajin ennennäkemättömään täydellisyyteen. Hän pystyi kuvaamaan kukkakimppuja, ruokia, viinimaljoja, hyönteisiä, mätäneviä hedelmiä, hopeakulhoja ja läpinäkyvää lasia vertaansa vailla olevalla elävyydellä ja tarkkuudella. Tulppaanit, maailman ensimmäinen spekulatiivinen hanke ja Euroopan ensimmäisen suuren pörssiromahduksen laukaisija, kuuluvat hänen motiiveihinsa, kuten myös tavalliset leipäleivät, metsästetyt eläimet ja kiillotetusta puusta valmistetut soittimet. Äärimmäinen kurinalaisuus toteutuksessa johtaa siihen, että hänen teostensa merkitys on ylivoimaisen rikas. Joissain sommitelmissa teokset suorastaan pursuavat, toisissa taas yhdistyvät suhteellisen harvat elementit ja yksinkertainen, karavaanarimainen tumma tausta, jota vasten punaisten hummerien, jauhettujen viinirypäleiden ja vilkkuvien hopeakuppien loisto erottuu sitäkin vaikuttavammin.
Hän kasvoi lähes yhtä kuuluisan asetelmamaalarin David de Heemin poikana, opiskeli Balthasar van der Ast- ja Daniel Seghers-taiteilijoissa ja muutti 20-vuotiaana Leideniin, myöhemmin Antwerpeniin ja Utrechtiin. TAITEILIJAPAIKKA2, joka oli samanikäinen, ja hän ovat saattaneet tavata Leidenissä, mutta tämä ei ole varmaa.
Hän siirsi tietonsa kahdelle pojalleen Cornelis de Heem ja Jan Janszoon de Heem. jotka jatkoivat perinnettä Haagissa ja Antwerpenissä. Kuten urkurien rakentajien, käsityöläisten ja jopa säveltäjien kohdalla, tuohon aikaan ei ollut epätavallista, että työpajaa pidettiin eräänlaisena perheyrityksenä; yksittäisen teoksen maineen kannalta ratkaisevaa ei ollut yksittäinen tekijä vaan sen työpajan nimi, jossa kuva oli valmistettu, sillä se edusti tiettyä laatua, joka oli saavutettu salaisilla menetelmillä ja erityisellä teknisellä hienostuneisuudella. Taiteilijan työpajasta peräisin olevien vertaansa vailla olevien elävien lihansävyjen5 tapaan ei voida enää varmuudella rekonstruoida, mikä on Heemin asetelmien poikkeuksellisen tarkkuuden salaisuus; kuten Caravaggion tapauksessa, on spekuloitu, että käytössä oli camera obscura yhdessä peilien kanssa, jotka projisoivat todellisen asetelman valmistetulle kankaalle, nykyaikaisen beamerin tapaan. Tämä ei kuitenkaan yksinään voi selittää kuvien hämmästyttävää elämänläheisyyttä; hänen teostensa taika jää lopulta loukkaamattomaksi mysteeriksi.
Sivu 1 / 1