1700-luvun hollantilaisen taidemaalarin Jan van Osin tyyliä voidaan verrata Jan van Huysum:n kukkamaalaukseen. Jälkimmäinen tuli kuvataiteen kentälle kukka- ja hedelmämaalareiden feeniksinä, ja hän oli aktiivinen jo kokonaista vuosisataa aikaisemmin. Molempien taidemaalareiden rehevät kukka-asetelmat sekoittuvat väreillä luodakseen mestariteoksen, joka on usein rikastettu hedelmäosilla. Jan van Os oppi taiteen mestarikoulussa Aert Schouman ja opiskeli siellä vuosina 1710-1721. Jos vielä nuori maalari aluksi tunsi kiintymystä merimaisemiin, seuraavina vuosina hänen kiinnostuksensa suuntautui kasvikuviin. Lopulta juuri nämä motiivit tekivät hänen taiteilijanimensä kansainvälisesti tunnetuksi. Poikkeuksellisen taiteilijan toinen intohimo oli runojen ja näytelmien kirjoittaminen.
Haagissa toimivan taiteilijayhdistyksen Confrerie Picturan eli Maalausveljeskunnan jäsenenä pääpaino oli epäilemättä keskinäisten suhteiden edistämisessä ja lujittamisessa. Tämä Alankomaiden ammattimaalareista koostuvan Kuninkaallisen taideakatemian edeltäjä oli myös velvollinen esittelemään töitään. Vaikka Jan von Os omistautui yhä enemmän kukka-asetelmille, niitä ei missään nimessä pidä liittää yksinomaan koristeelliseen luontokäsitykseen. Pikemminkin vanitas-motiivia muistuttavat symbolit ovat etualalla. Siksi asetelman rekvisiittaa on aina tarkasteltava erikseen ja kokonaisuutena. Tässä yhteydessä maallisen olemassaolon symbolit, kuten kirjat, raha tai muut arvokkaat esineet, asetetaan vastakkain katoavaisuuden symbolien kanssa. Kukka elämänmuotona ja siten täydessä kukassaan voidaan tulkita nautinnoksi, jonka katoavaisuus kohtaa rappeutumisen. Kolmas ryhmä symboleja, kuten esimerkiksi maissinkorvat, kuvastavat tässä suhteessa uudelleensyntymistä.
Vaikka tausta voidaan tehdä tummaksi ja vaaleaksi, on huomattavaa, että taiteilija Jan van Os omistaa melankoliaa vain muutamaan maalaukseen. Vanitas-motiivin mustaa tyhjyyttä ei juuri esiinny hänen maalauksissaan, ja ne kukoistavat eri vuodenaikojen valoisuudessa. Hänen kevyissä kukka- ja hedelmäasetelmissaan käytetäänkin aina taustana kattauksen väriä, joka, kuten esimerkkinä maalauksessa "Still Life with Fruit and Flowers", jäljittää viinirypäleiden vihreän värin. Jopa synkemmissä motiiveissa elämä ja kuolema kuvataan yhdessä, mikä luo rentoa tunnelmaa. Eläinten ja kasvien hienovaraisuus tekee viime kädessä jokaisesta motiivista ainutlaatuisen ja teki runoilijasta kuuluisan kuvataiteilijoiden keskuudessa niin Saksassa, Ranskassa kuin Englannissakin. Jan von Os oli naimisissa kuuromykän muotokuvamaalari Susanna de la Croix'n kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. Vain kolme poikaa ja yksi tytär saavuttivat aikuisiän.
1700-luvun hollantilaisen taidemaalarin Jan van Osin tyyliä voidaan verrata Jan van Huysum:n kukkamaalaukseen. Jälkimmäinen tuli kuvataiteen kentälle kukka- ja hedelmämaalareiden feeniksinä, ja hän oli aktiivinen jo kokonaista vuosisataa aikaisemmin. Molempien taidemaalareiden rehevät kukka-asetelmat sekoittuvat väreillä luodakseen mestariteoksen, joka on usein rikastettu hedelmäosilla. Jan van Os oppi taiteen mestarikoulussa Aert Schouman ja opiskeli siellä vuosina 1710-1721. Jos vielä nuori maalari aluksi tunsi kiintymystä merimaisemiin, seuraavina vuosina hänen kiinnostuksensa suuntautui kasvikuviin. Lopulta juuri nämä motiivit tekivät hänen taiteilijanimensä kansainvälisesti tunnetuksi. Poikkeuksellisen taiteilijan toinen intohimo oli runojen ja näytelmien kirjoittaminen.
Haagissa toimivan taiteilijayhdistyksen Confrerie Picturan eli Maalausveljeskunnan jäsenenä pääpaino oli epäilemättä keskinäisten suhteiden edistämisessä ja lujittamisessa. Tämä Alankomaiden ammattimaalareista koostuvan Kuninkaallisen taideakatemian edeltäjä oli myös velvollinen esittelemään töitään. Vaikka Jan von Os omistautui yhä enemmän kukka-asetelmille, niitä ei missään nimessä pidä liittää yksinomaan koristeelliseen luontokäsitykseen. Pikemminkin vanitas-motiivia muistuttavat symbolit ovat etualalla. Siksi asetelman rekvisiittaa on aina tarkasteltava erikseen ja kokonaisuutena. Tässä yhteydessä maallisen olemassaolon symbolit, kuten kirjat, raha tai muut arvokkaat esineet, asetetaan vastakkain katoavaisuuden symbolien kanssa. Kukka elämänmuotona ja siten täydessä kukassaan voidaan tulkita nautinnoksi, jonka katoavaisuus kohtaa rappeutumisen. Kolmas ryhmä symboleja, kuten esimerkiksi maissinkorvat, kuvastavat tässä suhteessa uudelleensyntymistä.
Vaikka tausta voidaan tehdä tummaksi ja vaaleaksi, on huomattavaa, että taiteilija Jan van Os omistaa melankoliaa vain muutamaan maalaukseen. Vanitas-motiivin mustaa tyhjyyttä ei juuri esiinny hänen maalauksissaan, ja ne kukoistavat eri vuodenaikojen valoisuudessa. Hänen kevyissä kukka- ja hedelmäasetelmissaan käytetäänkin aina taustana kattauksen väriä, joka, kuten esimerkkinä maalauksessa "Still Life with Fruit and Flowers", jäljittää viinirypäleiden vihreän värin. Jopa synkemmissä motiiveissa elämä ja kuolema kuvataan yhdessä, mikä luo rentoa tunnelmaa. Eläinten ja kasvien hienovaraisuus tekee viime kädessä jokaisesta motiivista ainutlaatuisen ja teki runoilijasta kuuluisan kuvataiteilijoiden keskuudessa niin Saksassa, Ranskassa kuin Englannissakin. Jan von Os oli naimisissa kuuromykän muotokuvamaalari Susanna de la Croix'n kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. Vain kolme poikaa ja yksi tytär saavuttivat aikuisiän.
Sivu 1 / 1