Jean-Baptiste Greuze

Jean-Baptiste Greuze oli ranskalainen taidemaalari, joka tuli tunnetuksi erityisesti muotokuvistaan, genre- ja historiamaalauksistaan. Koska hänen isänsä vastusti aluksi taiteellista koulutusta, Greuze joutui aluksi kouluttautumaan pääasiassa itse. Tuon ajan kuuluisa muotokuvamaalari Grandon huomasi Greuzen lahjakkuuden ja pystyi lopulta muuttamaan isänsä mielipiteen. Niinpä poika sai muuttaa hänen kanssaan Lyoniin Grandonin oppilaaksi. Myöhemmin Grandonin suosituksesta hän lähti 25-vuotiaana Pariisin taideakatemiaan. Akatemia-aikanaan Greuze tuskin onnistui herättämään opettajiensa huomion, ja hänen maalauksiaan kruunasi aluksi vain kohtalainen menestys. Yksi hänen tunnetuimmista varhaisista teoksistaan oli "Perheenisä tulkitsemassa Raamattua lapsille". Syventääkseen opintojaan ja todistaakseen arvostelijoilleen, Greuze lähti Italiaan taidemaalari Abbé Louis Gougenot'n kanssa. Gougenot'lle matka oli täydellinen menestys. Greuze ei voinut loistaa vertailussa. Hän itse piti Rooman ja Firenzen vierailuja mielenkiinnottomina.

Greuzen suhde Taideakatemiaan oli yleisesti ottaen vaikea. Hän osallistui useaan otteeseen näyttelyihin sekä Pariisin Salonissa että Akatemiassa yhä menestyksekkäämmin. Uransa huipulla vuonna 1765 hän esitteli samanaikaisesti 13 teosta, muun muassa "La Bonne Mère" ja "La Malediction Paternelle". Näin tehdessään hän jätti aina huomiotta Akatemian pyynnön, että hän vihdoin toimittaisi näyteteoksen. Akatemia vastasi kieltämällä häntä osallistumasta näyttelyihin, kunnes hän täytti vaatimuksen. Greuze halusi aina tulla tunnustetuksi historiamaalarina. Akatemia tunnusti hänet kuitenkin vain genremaalariksi, sillä historialliset motiivit eivät heidän mielestään olleet hänen ensisijainen alansa. Tämä suututti Greuzea niin paljon, että hän kieltäytyi pitämästä siellä näyttelyitä useiden vuosien ajan.

Greuzen maalaukset kuuluivat Ranskan kalleimpiin 1760-70-luvuilla. Mutta hänen tuhlaileva elämäntyylinsä, hänen myöhemmän ex-vaimonsa tekemät kavallukset ja spekulaatiot assignateilla jättivät hänet lopulta tyhjin käsin. Viimeisinä elinvuosinaan hän joutui pitämään päänsä veden yläpuolella piirustuksenopettajana. Hänen kuuluisin oppilaansa oli Constance Mayer. Lopulta nainen kuitenkin jätti hänet suurimman kilpailijan Pierre Paul Prud‘hon:n vuoksi.