Jean-Baptiste Perronneau oli yksi aikansa kolmesta parhaasta pastellimuotokuvataiteilijasta. 1700-luvun alussa tämäntyyppiset muotokuvat olivat muodissa. Muotokuvansa maalattiin kaikille, joilla oli siihen varaa - varakkaasta porvaristosta korkeaan aatelistoon. Jean-Baptist loi pohjan myöhemmälle uralleen jo teini-ikäisenä: hän pääsi Laurent Carsin oppipojaksi kaivertajaksi ja kuparikaivertajaksi. Pian hän kuitenkin korvasi kaiverrustyökalut siveltimillä, öljyväreillä ja ennen kaikkea pastelliväreillä. Näillä hän saavutti suuren taiteellisuuden muutamassa vuodessa. On mahdollista, että hän otti oppitunteja Charles-Joseph Natoirelta tai muotokuvamaalari François-Hubert Drouais'lta. Joka tapauksessa hän juhlisti Salon-debyyttiään vuonna 1746 pastellimuotokuvalla. Se sai innostuneen vastaanoton ja toi hänelle paljon tilauksia, erityisesti porvarien taholta. Hänen asiakkaitaan olivat muun muassa arkkitehdit Jean-Michel Chevotet ja Robert Soyer sekä keräilijä Thomas-Aignan Desfriches. Myös hänen entinen opettajansa Laurent Cars maalautti itsensä Jean-Baptiste Perronneaun maalaamaksi, ja hänen luonaan kävi myös kollegoita, kuten piirtäjä ja kaivertaja Gabriel Huquier. Jean-Baptiste Perronneaun suurimpiin kilpailijoihin kuului vakiintunut ja hieman vanhempi taidemaalari Maurice Quentin de La Tour. Taiteellinen kaksintaistelu huipentui lopulta Pariisin Salonissa vuonna 1750. Perronneau esitteli pastellimuotokuvan vastustajastaan. Hän joutui kuitenkin tyrmistyneenä toteamaan, että laukaus oli epäonnistunut. Näyttelyssä oli nimittäin esillä de La Tourin omakuva, joten jokainen katsoja saattoi suoraan verrata näitä kahta muotokuvaa. Vertailun voitti de La Tour. Hän osoitti vaikuttavasti ylivoimaisuutensa tekniikassa.
Vaikka Jean-Baptiste Perronneau yritti kuinka kovasti päästä kilpailijansa varjosta, hän ei onnistunut Ranskan pääkaupungissa. Sen sijaan hän etsi asiakaskuntaansa maakunnista ja ulkomailta. Hänen muotokuvansa kertovat nykyään, että hänellä oli lukuisia asiakkaita ympäri Eurooppaa. Hän työskenteli muotokuvamaalarina Torinosta Roomaan, Hampurista Moskovaan ja Amsterdamista Varsovaan. Hänen vaimonsa, pienoiskuvamaalari Louis Aubertin tytär, oli usein mukana hänen matkoillaan. Englannissa oleskelunsa aikana Jean-Baptist Perronneau joutui esiintymään kahdesti oikeudessa todistaakseen kuuluisassa rikosoikeudenkäynnissä ystävänsä, sveitsiläisen taidemaalarin Théodore Gardellen puolesta ja todistaakseen tämän hyvästä luonteesta. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä. Gardelle todettiin syylliseksi vuokraemäntänsä Anne Kingin murhaan vuonna 1760 ja teloitettiin Haymarketissa.
Nykyään Jean-Baptiste Perronneaun teoksia on monissa eri museoissa ja yksityiskokoelmissa Euroopassa, mutta myös Amerikassa. Kaksi tärkeintä kokoelmaa on Louvressa Pariisissa ja Musée des Beaux-Artsissa Orléansissa. Jean-Baptiste Perronneau ei olisi ollut tyytyväinen siihen, että siellä on myös Maurice Quentin de La Tourin teoksia, mutta katsojien kannalta kilpailijoiden vertailu on silti jännittävää.
Jean-Baptiste Perronneau oli yksi aikansa kolmesta parhaasta pastellimuotokuvataiteilijasta. 1700-luvun alussa tämäntyyppiset muotokuvat olivat muodissa. Muotokuvansa maalattiin kaikille, joilla oli siihen varaa - varakkaasta porvaristosta korkeaan aatelistoon. Jean-Baptist loi pohjan myöhemmälle uralleen jo teini-ikäisenä: hän pääsi Laurent Carsin oppipojaksi kaivertajaksi ja kuparikaivertajaksi. Pian hän kuitenkin korvasi kaiverrustyökalut siveltimillä, öljyväreillä ja ennen kaikkea pastelliväreillä. Näillä hän saavutti suuren taiteellisuuden muutamassa vuodessa. On mahdollista, että hän otti oppitunteja Charles-Joseph Natoirelta tai muotokuvamaalari François-Hubert Drouais'lta. Joka tapauksessa hän juhlisti Salon-debyyttiään vuonna 1746 pastellimuotokuvalla. Se sai innostuneen vastaanoton ja toi hänelle paljon tilauksia, erityisesti porvarien taholta. Hänen asiakkaitaan olivat muun muassa arkkitehdit Jean-Michel Chevotet ja Robert Soyer sekä keräilijä Thomas-Aignan Desfriches. Myös hänen entinen opettajansa Laurent Cars maalautti itsensä Jean-Baptiste Perronneaun maalaamaksi, ja hänen luonaan kävi myös kollegoita, kuten piirtäjä ja kaivertaja Gabriel Huquier. Jean-Baptiste Perronneaun suurimpiin kilpailijoihin kuului vakiintunut ja hieman vanhempi taidemaalari Maurice Quentin de La Tour. Taiteellinen kaksintaistelu huipentui lopulta Pariisin Salonissa vuonna 1750. Perronneau esitteli pastellimuotokuvan vastustajastaan. Hän joutui kuitenkin tyrmistyneenä toteamaan, että laukaus oli epäonnistunut. Näyttelyssä oli nimittäin esillä de La Tourin omakuva, joten jokainen katsoja saattoi suoraan verrata näitä kahta muotokuvaa. Vertailun voitti de La Tour. Hän osoitti vaikuttavasti ylivoimaisuutensa tekniikassa.
Vaikka Jean-Baptiste Perronneau yritti kuinka kovasti päästä kilpailijansa varjosta, hän ei onnistunut Ranskan pääkaupungissa. Sen sijaan hän etsi asiakaskuntaansa maakunnista ja ulkomailta. Hänen muotokuvansa kertovat nykyään, että hänellä oli lukuisia asiakkaita ympäri Eurooppaa. Hän työskenteli muotokuvamaalarina Torinosta Roomaan, Hampurista Moskovaan ja Amsterdamista Varsovaan. Hänen vaimonsa, pienoiskuvamaalari Louis Aubertin tytär, oli usein mukana hänen matkoillaan. Englannissa oleskelunsa aikana Jean-Baptist Perronneau joutui esiintymään kahdesti oikeudessa todistaakseen kuuluisassa rikosoikeudenkäynnissä ystävänsä, sveitsiläisen taidemaalarin Théodore Gardellen puolesta ja todistaakseen tämän hyvästä luonteesta. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä. Gardelle todettiin syylliseksi vuokraemäntänsä Anne Kingin murhaan vuonna 1760 ja teloitettiin Haymarketissa.
Nykyään Jean-Baptiste Perronneaun teoksia on monissa eri museoissa ja yksityiskokoelmissa Euroopassa, mutta myös Amerikassa. Kaksi tärkeintä kokoelmaa on Louvressa Pariisissa ja Musée des Beaux-Artsissa Orléansissa. Jean-Baptiste Perronneau ei olisi ollut tyytyväinen siihen, että siellä on myös Maurice Quentin de La Tourin teoksia, mutta katsojien kannalta kilpailijoiden vertailu on silti jännittävää.
Sivu 1 / 1