Jean Siméon Chardin syntyi Pariisissa synkkänä marraskuisena päivänä vuonna 1699. Hän syntyi puuseppämestarin vanhimpana poikana Saint-Germain-des-Présin taiteilijakorttelissa ja otti myöhemmin isänsä yrityksen haltuunsa. Näin ollen hän sai käsityökoulutuksen. Mutta vain vähän myöhemmin kävi ilmi hänen todellinen kutsumuksensa, hänen maalaustaitonsa. Hänen isänsä, joka ei ollut tietämätön tästä, lähetti hänet 19-vuotiaana Pierre Jacques Cazes-oppilaitokseen. Mutta menetelmät, joilla Chardinia opetettiin hänen ateljeessaan, olivat enemmän kuin huonoja. Hänen ei tarvinnut kopioida muuta kuin kaiverruksia!
Nuori mies päätti jatkaa oppisopimuskoulutustaan Noel-Nicolas-Coypelissa, koska hän toivoi pärjäävänsä siellä paremmin. Hänen kauttaan Chardinin kiinnostus asetelmaa kohtaan heräsi lopulta. Hän pysyi kuitenkin uskollisena itselleen eikä rajoittunut ajan tyyliin. Pikemminkin hänen teoksilleen oli ominaista erityinen individualismi, joka ilmeni selkeyden ja vaatimattomuuden kautta. Sävellysten täydellisyys oli hänelle tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin itse aiheet. Tuskin kukaan muu maalari on pystynyt puhaltamaan kuviinsa niin paljon elämää. Hänen ei myöskään koskaan tarvinnut matkustaa hakemaan inspiraatiota kaukaisista maista. Chardin saavutti suuren maineen genremaalauksillaan ja asetelmillaan, joiden pohjana hän käytti pääasiassa ranskalaista porvaristoa. Hänen täydellisyyteen asti viimeistellyt maalauksensa säteilevät keskittyneisyyttä ja rauhallisuutta, joka on vertaansa vailla. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet hyväksyttiin Pariisin akatemiaan niin sanottuna eläin- ja hedelmämaalarina ja hänestä tuli Pyhän Luukkaan killan jäsen. Vuonna 1731 Chardin pääsi vihdoin naimisiin Marguerite Saintardin kanssa, jonka hän oli tavannut jo vuonna 1724. Chardinin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi häitä oli lykätty jo vuosia aiemmin. Mutta nytkin heiltä puuttuivat runsaat myötäjäiset. Sen sijaan Chardinin oli etsittävä toinen tulonlähde, jonka hän löysi ARTISTREPLEPLACE1:stä, rokokoo-kauden ranskalaisesta taidemaalarista. Häntä varten Chardinin oli palautettava ARTISTREPLEPLACE2:n teoksia. Vuonna 1735 Chardinin vaimo, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta (Jean-Pierre ja Maguerite-Agnès), kuitenkin kuoli.
Ennen kuin Jean Siméon Chardinia vaivasivat sappivaivat ja hänen näkönsä heikkeni korkeassa iässä, hänen taloudellinen tilanteensa oli muuttunut radikaalisti, sillä sekä porvaristo että kuningas Ludvig XV kuuluivat nyt hänen mesenaatteihinsa, ja hänen avioliittonsa Marguerite Pouget'n kanssa paransi hänen tilannettaan entisestään. Hän pystyi muuttamaan Louvressa sijaitsevaan asuntoon ja sai kuninkaalta kiinteän eläkkeen. Hänestä tuli myös akatemian rahastonhoitaja. Terveysongelmiensa vuoksi hän ryhtyi nyt pastellimaalaukseen. Palkkiot kuitenkin vähenivät, hänen vastustajansa ottivat yhä enemmän vastuuta hänen tehtävistään ja hänen palkkansa pieneni. Vuonna 1779 Chardin melkein sokeutui ja kuoli Pariisissa.
Jean Siméon Chardin syntyi Pariisissa synkkänä marraskuisena päivänä vuonna 1699. Hän syntyi puuseppämestarin vanhimpana poikana Saint-Germain-des-Présin taiteilijakorttelissa ja otti myöhemmin isänsä yrityksen haltuunsa. Näin ollen hän sai käsityökoulutuksen. Mutta vain vähän myöhemmin kävi ilmi hänen todellinen kutsumuksensa, hänen maalaustaitonsa. Hänen isänsä, joka ei ollut tietämätön tästä, lähetti hänet 19-vuotiaana Pierre Jacques Cazes-oppilaitokseen. Mutta menetelmät, joilla Chardinia opetettiin hänen ateljeessaan, olivat enemmän kuin huonoja. Hänen ei tarvinnut kopioida muuta kuin kaiverruksia!
Nuori mies päätti jatkaa oppisopimuskoulutustaan Noel-Nicolas-Coypelissa, koska hän toivoi pärjäävänsä siellä paremmin. Hänen kauttaan Chardinin kiinnostus asetelmaa kohtaan heräsi lopulta. Hän pysyi kuitenkin uskollisena itselleen eikä rajoittunut ajan tyyliin. Pikemminkin hänen teoksilleen oli ominaista erityinen individualismi, joka ilmeni selkeyden ja vaatimattomuuden kautta. Sävellysten täydellisyys oli hänelle tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin itse aiheet. Tuskin kukaan muu maalari on pystynyt puhaltamaan kuviinsa niin paljon elämää. Hänen ei myöskään koskaan tarvinnut matkustaa hakemaan inspiraatiota kaukaisista maista. Chardin saavutti suuren maineen genremaalauksillaan ja asetelmillaan, joiden pohjana hän käytti pääasiassa ranskalaista porvaristoa. Hänen täydellisyyteen asti viimeistellyt maalauksensa säteilevät keskittyneisyyttä ja rauhallisuutta, joka on vertaansa vailla. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet hyväksyttiin Pariisin akatemiaan niin sanottuna eläin- ja hedelmämaalarina ja hänestä tuli Pyhän Luukkaan killan jäsen. Vuonna 1731 Chardin pääsi vihdoin naimisiin Marguerite Saintardin kanssa, jonka hän oli tavannut jo vuonna 1724. Chardinin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi häitä oli lykätty jo vuosia aiemmin. Mutta nytkin heiltä puuttuivat runsaat myötäjäiset. Sen sijaan Chardinin oli etsittävä toinen tulonlähde, jonka hän löysi ARTISTREPLEPLACE1:stä, rokokoo-kauden ranskalaisesta taidemaalarista. Häntä varten Chardinin oli palautettava ARTISTREPLEPLACE2:n teoksia. Vuonna 1735 Chardinin vaimo, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta (Jean-Pierre ja Maguerite-Agnès), kuitenkin kuoli.
Ennen kuin Jean Siméon Chardinia vaivasivat sappivaivat ja hänen näkönsä heikkeni korkeassa iässä, hänen taloudellinen tilanteensa oli muuttunut radikaalisti, sillä sekä porvaristo että kuningas Ludvig XV kuuluivat nyt hänen mesenaatteihinsa, ja hänen avioliittonsa Marguerite Pouget'n kanssa paransi hänen tilannettaan entisestään. Hän pystyi muuttamaan Louvressa sijaitsevaan asuntoon ja sai kuninkaalta kiinteän eläkkeen. Hänestä tuli myös akatemian rahastonhoitaja. Terveysongelmiensa vuoksi hän ryhtyi nyt pastellimaalaukseen. Palkkiot kuitenkin vähenivät, hänen vastustajansa ottivat yhä enemmän vastuuta hänen tehtävistään ja hänen palkkansa pieneni. Vuonna 1779 Chardin melkein sokeutui ja kuoli Pariisissa.
Sivu 1 / 4