Jean-Marc Nattier oli taiteilijapariskunta Marc Nattierin ja Marie Courtois'n toinen poika. Hän tuli tunnetuksi maalauksistaan, joissa hän kuvasi kuningas Ludvigin hovin naisia klassisissa mytologisissa puvuissa. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1710 kaiverruksistaan, jotka perustuivat hänen piirroksiinsa kuuluisasta Medici-syklistä Luxemburgin palatsista. Nattier sai ensimmäiset opetuksensa isältään, joka oli muotokuvamaalari, ja sedältään, historiamaalarilta ARTISTREPLEPLACE1. Myöhemmin hänestä tuli Royal Academyn oppilas. Jean-Marc Nattier oli erittäin lahjakas taidemaalari jo nuoresta pitäen. Hän voitti 15-vuotiaana Académie royalin himoitun palkinnon. Hän kuitenkin kieltäytyi Rooman-matkasta.
Setänsä tavoin Nattier halusi tulla historiamaalariksi. Hän omistautui tälle tyylilajille vuosien 1715 ja 1720 välillä, ja tältä ajalta ovat peräisin muun muassa teokset "Pultawan taistelu". Tämän maalauksen tilasi Pietari Suuri. Kuninkaallisen akatemian varsinaiseksi jäseneksi hän esitti teoksensa "Petrification of Phineus and his Companions". Hänet nimitettiin Akatemian professoriksi vuonna 1752. Nattier matkusti Amsterdamiin vuonna 1715 valmistamaan muotokuvia Venäjän tsaarista Pietari Suuresta ja hänen vaimostaan. Nattier kuitenkin kieltäytyi tsaarin kutsusta lähteä Venäjälle. Hän joutui luopumaan uratavoitteestaan tulla kuuluisaksi historiamaalarina vuonna 1720 Ranskan dramaattisen talouskriisin vuoksi. Nattier oli monien muiden tavoin menettänyt lähes koko omaisuutensa tässä prosessissa. Hänen oli etsittävä tuottavampia toimeksiantoja. Se oli tuolloin erityisesti muotokuvamaalausta.
Nattier löysi kuitenkin keinon yhdistää intohimonsa muotokuvamaalaukseen. Hän otti käyttöön allegorisen muotokuvan, josta tuli nopeasti hyvin suosittu hovin naisten keskuudessa. Hän muutti mallinsa mytologisiksi hahmoiksi, kuten antiikin jumalattariksi. Nattier esitti muun muassa keisarinna Maria Theresiaa, kuningas Ludvig XV:n ja hänen vaimonsa Maria Leszczynskan tyttäriä. 1750-luvun puolivälistä lähtien Nattierin maine alkoi hiipua. Taidekriitikko Diderot oli Nattierin ankarimpia arvostelijoita, ja hänen kerrotaan sanoneen hänestä vuonna 1761: "Eikö tällä miehellä ole ystävää, joka kertoisi hänelle totuuden?". Nattier oli jo vanha ja hauras mies, ja hän oli pahassa taloudellisessa ahdingossa. Hän joutui lopulta myymään taidekokoelmansa ja koko studionsa. Nattierin poika, jolla oli edessään suuri maalausura, hukkui Tiber-jokeen opiskellessaan Roomassa.
Jean-Marc Nattier oli taiteilijapariskunta Marc Nattierin ja Marie Courtois'n toinen poika. Hän tuli tunnetuksi maalauksistaan, joissa hän kuvasi kuningas Ludvigin hovin naisia klassisissa mytologisissa puvuissa. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1710 kaiverruksistaan, jotka perustuivat hänen piirroksiinsa kuuluisasta Medici-syklistä Luxemburgin palatsista. Nattier sai ensimmäiset opetuksensa isältään, joka oli muotokuvamaalari, ja sedältään, historiamaalarilta ARTISTREPLEPLACE1. Myöhemmin hänestä tuli Royal Academyn oppilas. Jean-Marc Nattier oli erittäin lahjakas taidemaalari jo nuoresta pitäen. Hän voitti 15-vuotiaana Académie royalin himoitun palkinnon. Hän kuitenkin kieltäytyi Rooman-matkasta.
Setänsä tavoin Nattier halusi tulla historiamaalariksi. Hän omistautui tälle tyylilajille vuosien 1715 ja 1720 välillä, ja tältä ajalta ovat peräisin muun muassa teokset "Pultawan taistelu". Tämän maalauksen tilasi Pietari Suuri. Kuninkaallisen akatemian varsinaiseksi jäseneksi hän esitti teoksensa "Petrification of Phineus and his Companions". Hänet nimitettiin Akatemian professoriksi vuonna 1752. Nattier matkusti Amsterdamiin vuonna 1715 valmistamaan muotokuvia Venäjän tsaarista Pietari Suuresta ja hänen vaimostaan. Nattier kuitenkin kieltäytyi tsaarin kutsusta lähteä Venäjälle. Hän joutui luopumaan uratavoitteestaan tulla kuuluisaksi historiamaalarina vuonna 1720 Ranskan dramaattisen talouskriisin vuoksi. Nattier oli monien muiden tavoin menettänyt lähes koko omaisuutensa tässä prosessissa. Hänen oli etsittävä tuottavampia toimeksiantoja. Se oli tuolloin erityisesti muotokuvamaalausta.
Nattier löysi kuitenkin keinon yhdistää intohimonsa muotokuvamaalaukseen. Hän otti käyttöön allegorisen muotokuvan, josta tuli nopeasti hyvin suosittu hovin naisten keskuudessa. Hän muutti mallinsa mytologisiksi hahmoiksi, kuten antiikin jumalattariksi. Nattier esitti muun muassa keisarinna Maria Theresiaa, kuningas Ludvig XV:n ja hänen vaimonsa Maria Leszczynskan tyttäriä. 1750-luvun puolivälistä lähtien Nattierin maine alkoi hiipua. Taidekriitikko Diderot oli Nattierin ankarimpia arvostelijoita, ja hänen kerrotaan sanoneen hänestä vuonna 1761: "Eikö tällä miehellä ole ystävää, joka kertoisi hänelle totuuden?". Nattier oli jo vanha ja hauras mies, ja hän oli pahassa taloudellisessa ahdingossa. Hän joutui lopulta myymään taidekokoelmansa ja koko studionsa. Nattierin poika, jolla oli edessään suuri maalausura, hukkui Tiber-jokeen opiskellessaan Roomassa.
Sivu 1 / 3