Johann Barthold Jongkind oli hollantilainen maisemamaalari, joka vietti suurimman osan elämästään Ranskassa. Niin taiteellisesti lahjakas kuin hollantilaisen tullivirkailijan poika olikin, hänen yksityiselämänsä oli traagista. Hänen isänsä toivoi, että hänen poikansa ryhtyisi samanlaiseen ammattiin virkamiehenä, mutta se ei ollut hänen juttunsa. Kun hänen isänsä kuoli Jongkindin ollessa 16-vuotias, hän sai vihdoin äitinsä suostuteltua hänet opiskelemaan taidetta. Hänen ensimmäinen harjoittelunsa alkoi Haagissa maisemamaalari Andreas Schelfhout:n luona. Kuningas Vilhelmin rahoittaman stipendin ansiosta Jongkind pääsi lopulta vuonna 1846 Pariisiin jatkamaan opintojaan. Siellä hänestä tuli ARTISTREPLEPLACE1:n ja ARTISTREPLEPLACE2:n oppilas. Vain kahden Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen hänen ensimmäinen teoksensa hyväksyttiin Pariisin Saloniin.
Pariisin salongin edustajat ottivat Jongkindin tyylin vain kohtalaisen hyvin vastaan. Hän ei pystynyt myymään tarpeeksi teoksia rahoittaakseen elämäntyylinsä. Tämä johtui suurelta osin siitä, että hän ei ollut vastenmielinen alkoholille. Jo muutaman vuoden kuluttua hän oli kerännyt suuria velkoja ja joutui lähtemään Pariisista vuonna 1855. Rotterdamissa hän kaipasi kipeästi Pariisin elämäntyyliä, taide-elämää ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Jongkind oli hyvin seurallinen ihminen, joka osasi ystävystyä nopeasti. Hänen taiteilijaystävänsä Pariisissa eivät siis olleet unohtaneet häntä. Viiden vuoden kuluessa taiteilijaryhmä Camille Corot:n ympärillä keräsi maalaustensa tuotoilla rahaa Jongkindin velkojen maksamiseksi Pariisissa. Tämä mahdollisti Jongkindille lopulta uuden alun Ranskassa, ja hän vuokrasi jälleen ateljeen Pariisista vuonna 1861. Tänä aikana hän tapasi ARTISTREPLEPLACE4:n, ARTISTREPLEPLACE5:n ja ARTISTREPLEPLACE6:n. Jongkindin sanotaan olleen nuorten taiteilijoiden mentori. Häntä pidetään yhtenä impressionismin pioneereista. Monet sanoi Jongkindista, että tämä koulutti hänen silmänsä taiteeseen.
Jongkind maalasi mieluiten maisemia veden äärellä, kuten Seine-joen varrella, Normandian rannikoilla tai kotimaansa kanavilla. Näissä hänen erityinen sivellintyönsä sai veden pinnan hehkumaan hopeanhohtoisena, kuten kuvassa "Seine ja Notre-Dame Pariisissa". Jongkindin lahjakkuutta uhkasi kuitenkin aina hänen alkoholisminsa ja huono henkinen kuntonsa. Hänen pelastuksensa oli piirustuksenopettaja Joséphine Fesser, jonka hän tapasi Pariisissa. Hän huomasi, miten huonosti Jongkind pärjäsi, ja on tukenut häntä siitä lähtien. Fesser huolehti siitä, että hänen elämänsä sujui järjestyksessä, ja oli mukana kaikilla hänen matkoillaan. Hänen ansiostaan Jongkind pystyi jatkamaan työskentelyä ja myymään osan teoksistaan kuolemaansa saakka.
Johann Barthold Jongkind oli hollantilainen maisemamaalari, joka vietti suurimman osan elämästään Ranskassa. Niin taiteellisesti lahjakas kuin hollantilaisen tullivirkailijan poika olikin, hänen yksityiselämänsä oli traagista. Hänen isänsä toivoi, että hänen poikansa ryhtyisi samanlaiseen ammattiin virkamiehenä, mutta se ei ollut hänen juttunsa. Kun hänen isänsä kuoli Jongkindin ollessa 16-vuotias, hän sai vihdoin äitinsä suostuteltua hänet opiskelemaan taidetta. Hänen ensimmäinen harjoittelunsa alkoi Haagissa maisemamaalari Andreas Schelfhout:n luona. Kuningas Vilhelmin rahoittaman stipendin ansiosta Jongkind pääsi lopulta vuonna 1846 Pariisiin jatkamaan opintojaan. Siellä hänestä tuli ARTISTREPLEPLACE1:n ja ARTISTREPLEPLACE2:n oppilas. Vain kahden Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen hänen ensimmäinen teoksensa hyväksyttiin Pariisin Saloniin.
Pariisin salongin edustajat ottivat Jongkindin tyylin vain kohtalaisen hyvin vastaan. Hän ei pystynyt myymään tarpeeksi teoksia rahoittaakseen elämäntyylinsä. Tämä johtui suurelta osin siitä, että hän ei ollut vastenmielinen alkoholille. Jo muutaman vuoden kuluttua hän oli kerännyt suuria velkoja ja joutui lähtemään Pariisista vuonna 1855. Rotterdamissa hän kaipasi kipeästi Pariisin elämäntyyliä, taide-elämää ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Jongkind oli hyvin seurallinen ihminen, joka osasi ystävystyä nopeasti. Hänen taiteilijaystävänsä Pariisissa eivät siis olleet unohtaneet häntä. Viiden vuoden kuluessa taiteilijaryhmä Camille Corot:n ympärillä keräsi maalaustensa tuotoilla rahaa Jongkindin velkojen maksamiseksi Pariisissa. Tämä mahdollisti Jongkindille lopulta uuden alun Ranskassa, ja hän vuokrasi jälleen ateljeen Pariisista vuonna 1861. Tänä aikana hän tapasi ARTISTREPLEPLACE4:n, ARTISTREPLEPLACE5:n ja ARTISTREPLEPLACE6:n. Jongkindin sanotaan olleen nuorten taiteilijoiden mentori. Häntä pidetään yhtenä impressionismin pioneereista. Monet sanoi Jongkindista, että tämä koulutti hänen silmänsä taiteeseen.
Jongkind maalasi mieluiten maisemia veden äärellä, kuten Seine-joen varrella, Normandian rannikoilla tai kotimaansa kanavilla. Näissä hänen erityinen sivellintyönsä sai veden pinnan hehkumaan hopeanhohtoisena, kuten kuvassa "Seine ja Notre-Dame Pariisissa". Jongkindin lahjakkuutta uhkasi kuitenkin aina hänen alkoholisminsa ja huono henkinen kuntonsa. Hänen pelastuksensa oli piirustuksenopettaja Joséphine Fesser, jonka hän tapasi Pariisissa. Hän huomasi, miten huonosti Jongkind pärjäsi, ja on tukenut häntä siitä lähtien. Fesser huolehti siitä, että hänen elämänsä sujui järjestyksessä, ja oli mukana kaikilla hänen matkoillaan. Hänen ansiostaan Jongkind pystyi jatkamaan työskentelyä ja myymään osan teoksistaan kuolemaansa saakka.
Sivu 1 / 4