Dadaismi oli lyhyt ja intensiivinen liike 1900-luvun alun taiteessa. Ensimmäisen maailmansodan vaikutusten alla muotoutui taiteilijakenttä, joka vastusti sekä sodan kauhuja että yhteiskunnan arvojen katoamista. Sota toi Eurooppaan kauhua, jota ei siihen asti ollut voinut kuvitellakaan. Dadaismin taiteilijat olivat äänekkäitä. Menneet ovat ne ajat, jolloin taidetta pidettiin ilmaisuna. Dadaismi halusi provosoida ja käytti siihen kaikkia käytettävissään olevia keinoja. Kuvataiteesta otettu elementti oli kollaasi. Tämä muotoilumuoto sopi dadaisteille. Tuhotaan jotain perinteistä ja luodaan siitä jotain uutta, usein ilman merkitystä.
Kurt Schwitters seurasi konservatiivisia polkuja taiteen ensiaskeleillaan. Valmistuttuaan Dresdenin taideopinnoista hän joutuu asepalvelukseen. Schwitters kärsii epilepsiasta ja näkee sodan tapahtumat ulkopuolelta. Hänen vaikutelmansa riittävät siihen, että hän kääntyy dadaismin puoleen neljän kuukauden palveluksen jälkeen. Schwitters luo ensimmäiset kollaasit sattumanvaraisesti löytyneistä roskista ja paperikorien sisällöstä. Schwitters perustaa taiteilijaryhmän kotikaupunkiinsa Hannoveriin. Hän kutsuu ryhmää "Merziksi", joka perustuu pankin nimeen. Tällä tavoin hän osoittaa torjuvansa yhteiskunnallisen muutoksen ja kapitalismin. Kurt Schwitters tuotti niin sanottuja "Merz-kuvia". Sarja kollaaseja, joissa on toistuvia hahmoja. Hahmot, joihin Schwitters näkee olevansa emotionaalisesti yhteydessä. Kollaasien sommittelu on oletettavasti luotu ilman taiteen kielen tosiasioihin liittyviä näkökohtia. Syntyy termi merzkunst. Schwittersin tulkinta termistä oli: "Kaikki oli muutenkin rikki, ja tehtävänä oli rakentaa rikkinäisistä palasista jotakin uutta". Mutta se on MERZ." Taiteen, jonka piti olla ehdotonta ja antaa taiteilijalle mahdollisimman suuri ilmaisunvapaus. Merzin taide on abstraktia ja ylittää tunnettujen medioiden rajat. Schwitters näki kollaasit huomaamattomien ja arvottomien asioiden uudelleensyntymisenä.
Kurt Schwitters käytti kaikkia käytettävissään olevia ilmaisumuotoja. Anna Blume -nimellä julkaistusta runokirjasta tulee hänen tavaramerkkinsä. Se on lähes vesileima, jota Schwitters käyttää monissa teoksissaan. Pienet tarrat antavat toistuvasti vihjeitä hänen proosastaan, joka teki Schwittersin tunnetuksi kotikaupunkinsa rajojen ulkopuolella. Huolimatta voimakkaasta dadaismiin liittyvästä työstään Schwittersin asema eurooppalaisessa taide-elämässä on eristynyt. Lisäksi on linkkejä hollantilaisiin taiteilijoihin sekä Hans Arpiin ja Tristan Tzaraan. Schwitters menestyy kansainvälisesti. Hän on kuitenkin edelleen yksilöllinen taiteilija. Vuonna 1937 Saksan poliittiset tapahtumat pakottivat Schwittersin emigraatioon. Hänen taidettaan pidettiin rappeutuneena, ja Kurt Schwitters pakeni ensin Norjaan ja myöhemmin perheensä kanssa Englantiin.
Dadaismi oli lyhyt ja intensiivinen liike 1900-luvun alun taiteessa. Ensimmäisen maailmansodan vaikutusten alla muotoutui taiteilijakenttä, joka vastusti sekä sodan kauhuja että yhteiskunnan arvojen katoamista. Sota toi Eurooppaan kauhua, jota ei siihen asti ollut voinut kuvitellakaan. Dadaismin taiteilijat olivat äänekkäitä. Menneet ovat ne ajat, jolloin taidetta pidettiin ilmaisuna. Dadaismi halusi provosoida ja käytti siihen kaikkia käytettävissään olevia keinoja. Kuvataiteesta otettu elementti oli kollaasi. Tämä muotoilumuoto sopi dadaisteille. Tuhotaan jotain perinteistä ja luodaan siitä jotain uutta, usein ilman merkitystä.
Kurt Schwitters seurasi konservatiivisia polkuja taiteen ensiaskeleillaan. Valmistuttuaan Dresdenin taideopinnoista hän joutuu asepalvelukseen. Schwitters kärsii epilepsiasta ja näkee sodan tapahtumat ulkopuolelta. Hänen vaikutelmansa riittävät siihen, että hän kääntyy dadaismin puoleen neljän kuukauden palveluksen jälkeen. Schwitters luo ensimmäiset kollaasit sattumanvaraisesti löytyneistä roskista ja paperikorien sisällöstä. Schwitters perustaa taiteilijaryhmän kotikaupunkiinsa Hannoveriin. Hän kutsuu ryhmää "Merziksi", joka perustuu pankin nimeen. Tällä tavoin hän osoittaa torjuvansa yhteiskunnallisen muutoksen ja kapitalismin. Kurt Schwitters tuotti niin sanottuja "Merz-kuvia". Sarja kollaaseja, joissa on toistuvia hahmoja. Hahmot, joihin Schwitters näkee olevansa emotionaalisesti yhteydessä. Kollaasien sommittelu on oletettavasti luotu ilman taiteen kielen tosiasioihin liittyviä näkökohtia. Syntyy termi merzkunst. Schwittersin tulkinta termistä oli: "Kaikki oli muutenkin rikki, ja tehtävänä oli rakentaa rikkinäisistä palasista jotakin uutta". Mutta se on MERZ." Taiteen, jonka piti olla ehdotonta ja antaa taiteilijalle mahdollisimman suuri ilmaisunvapaus. Merzin taide on abstraktia ja ylittää tunnettujen medioiden rajat. Schwitters näki kollaasit huomaamattomien ja arvottomien asioiden uudelleensyntymisenä.
Kurt Schwitters käytti kaikkia käytettävissään olevia ilmaisumuotoja. Anna Blume -nimellä julkaistusta runokirjasta tulee hänen tavaramerkkinsä. Se on lähes vesileima, jota Schwitters käyttää monissa teoksissaan. Pienet tarrat antavat toistuvasti vihjeitä hänen proosastaan, joka teki Schwittersin tunnetuksi kotikaupunkinsa rajojen ulkopuolella. Huolimatta voimakkaasta dadaismiin liittyvästä työstään Schwittersin asema eurooppalaisessa taide-elämässä on eristynyt. Lisäksi on linkkejä hollantilaisiin taiteilijoihin sekä Hans Arpiin ja Tristan Tzaraan. Schwitters menestyy kansainvälisesti. Hän on kuitenkin edelleen yksilöllinen taiteilija. Vuonna 1937 Saksan poliittiset tapahtumat pakottivat Schwittersin emigraatioon. Hänen taidettaan pidettiin rappeutuneena, ja Kurt Schwitters pakeni ensin Norjaan ja myöhemmin perheensä kanssa Englantiin.
Sivu 1 / 4