Lorenzo Leonbruno oli italialainen renessanssimaalari, joka työskenteli pääasiassa Mantovassa. Hänen taiteellinen uransa liittyi läheisesti Gonzaga-sukuun, joka oli yksi Pohjois-Italian vaikutusvaltaisimmista mesenaateista. Vuonna 1489 Mantovassa syntynyt Leonbruno sai vaikutteita Andrea Mantegnan ja Lorenzo Costan kaltaisilta taiteilijoilta. Hänen teoksilleen ovat ominaisia tasapainoiset sommitelmat ja hienostunut värien käyttö, jotka ovat korkean renessanssin maalaustaiteen tunnusmerkkejä. Leonbruno kunnostautui erityisesti mytologisten ja uskonnollisten aiheiden kuvaamisessa eleganssilla ja selkeydellä, mikä erotti hänet monista aikalaisistaan.

Vaikka Leonbruno jäi vähemmän tunnetuksi kuin jotkut hänen ikäisensä, hänen maalauksensa heijastavat selvää yhteyttä Italian renessanssin laajempaan kehitykseen. Kun Mantegnan ja Costan kaltaiset taiteilijat kokeilivat monumentaalisia teoksia ja innovatiivisia näkökulmia, Leonbruno keskittyi tilan ja hahmon harmoniseen suhteeseen. Hänen freskoilleen ja paneelimaalauksilleen on ominaista rauhallinen, lähes runollinen ilmapiiri, joka heijastaa Mantovan hovikulttuurin vaikutusta. Toisin kuin firenzeläisen koulukunnan ekspressiiviset sommitelmat, Leonbruno suosi hillittyä mutta tehokasta kuvakieltä. Nykyään hänen teoksiaan löytyy pääasiassa Mantovasta ja sen ympäristöstä, ja taidehistorioitsijat pitävät niitä merkittävinä esimerkkeinä paikallisesta renessanssitaiteesta. Leonbrunon panos Pohjois-Italian maalaustaiteen kehitykseen perustuu hänen kykyynsä toimia välittäjänä aikansa suurten taiteellisten virtausten ja kotikaupunkinsa erityisten perinteiden välillä.