Taiteellisessa mielessä romantiikan aikakauteen liittyi pyrkimys herättää tunteita ja tyydyttää kaipauksia. Kaipuu etelään ja menneisiin aikoihin viitoitti tietä.
Louis-Francois Cassas syntyi tällä aikakaudella peltoveitsen poikana, joka kannusti häntä jo varhain aloittamaan teknisen piirtäjän oppisopimuskoulutuksen. Nuori Louis-Francois oli jo tuolloin panostanut paljon motiiviensa pikkutarkkaan kuvaamiseen ja pyrki kuvaamaan kaiken mahdollisimman realistisesti. Pariisilaisessa piirustusakatemiassa opitut erilaiset tekniikat, kuten piirtäminen, akvarellimaalaus ja erittäin yksityiskohtainen väritys, heijastuvat hänen myöhemmissä teoksissaan ja ovat perustana hänen teostensa erityiselle tunnelmalle.
23-vuotiaana Louis-Francois-Cassas yhdisti romantiikan keskeiset motiivit, etelän kaipuun ja menneisyyden kaipuun, ja lähti Roomaan. Hän pystyi jatkamaan arkaaista arkkitehtuuria kohtaan tuntemaansa ihastusta ikuisessa kaupungissa, joka tarjosi lukuisia antiikin Rooman monumentteja. Tänä aikana Cassas ymmärsi kuvata antiikin Rooman arkkitehtuurin erityispiirteitä hyvin todellisella tavalla ja antoi siten piirroksilleen myös dokumenttiarvoa.
Hänen kaipuunsa ulkomaihin, erityisesti Lähi-itään, ajoi hänet jatkamaan tätä työtä, ja piirustajan ja taidemaalarin maineensa ansiosta hän pääsi Ranskan suurlähettilään mukana diplomaattimatkalle Konstantinopoliin. Suurlähettiläs onnistui vangitsemaan silloisen Osmanien valtakunnan viehättävät maisemat ja muinaiset rakennukset niin, että katsoja ei voi olla kiehtomatta itäistä pallonpuoliskoa. Näin Cassas siirsi oman intohimonsa menneisiin aikakausiin ja vieraisiin kulttuureihin kankaalleen, niin että saa hyvän käsityksen siitä, millaista on täytynyt olla nähdä hänen motiivinsa omin silmin ja imeä niiden tunnelma.
Vielä elävä kaipuu ajoi Cassasin lopulta Syyriaan. Palmyran keidaskaupungissa hän teki erilaisia piirroksia tämän vuosituhansia vanhan kaupungin muinaisesta arkkitehtuurista ja sen ympäristöstä. Hänen mieltymyksensä pikkutarkkuuteen ja siihen liittyvä erittäin yksityiskohtainen kuvaaminen hänen motiiveistaan tältä ajanjaksolta johti siihen, että näitä teoksia on käytetty muinaisten rakennusten tutkimusten mallina. Myöhemmin Cassasia veti toistuvasti Lähi-Itä, jossa lukuisat antiikin arkkitehtuurin muistomerkit tarjosivat hänelle motiiveja ja jossa hän pystyi hemmottelemaan rakkauttaan eksotiikkaan. Libanonista Palestiinaan ja Egyptin rakennuskulttuurin muistomerkeille hän toimi usein edelläkävijänä monien muinaisten rakennusten taiteellisessa dokumentoinnissa.
Ennen kuin Cassas palasi Ranskaan vuonna 1792, hän oleskeli jälleen Roomassa, jossa hän rakasti ikuisen kaupungin arkaaista arkkitehtuuria, löysi elämänsä rakkauden ja meni naimisiin sen kanssa. Näin sulkeutuu Louis-Francois Cassasin elämän kaipausten tyydyttämisen ympyrä.
Taiteellisessa mielessä romantiikan aikakauteen liittyi pyrkimys herättää tunteita ja tyydyttää kaipauksia. Kaipuu etelään ja menneisiin aikoihin viitoitti tietä.
Louis-Francois Cassas syntyi tällä aikakaudella peltoveitsen poikana, joka kannusti häntä jo varhain aloittamaan teknisen piirtäjän oppisopimuskoulutuksen. Nuori Louis-Francois oli jo tuolloin panostanut paljon motiiviensa pikkutarkkaan kuvaamiseen ja pyrki kuvaamaan kaiken mahdollisimman realistisesti. Pariisilaisessa piirustusakatemiassa opitut erilaiset tekniikat, kuten piirtäminen, akvarellimaalaus ja erittäin yksityiskohtainen väritys, heijastuvat hänen myöhemmissä teoksissaan ja ovat perustana hänen teostensa erityiselle tunnelmalle.
23-vuotiaana Louis-Francois-Cassas yhdisti romantiikan keskeiset motiivit, etelän kaipuun ja menneisyyden kaipuun, ja lähti Roomaan. Hän pystyi jatkamaan arkaaista arkkitehtuuria kohtaan tuntemaansa ihastusta ikuisessa kaupungissa, joka tarjosi lukuisia antiikin Rooman monumentteja. Tänä aikana Cassas ymmärsi kuvata antiikin Rooman arkkitehtuurin erityispiirteitä hyvin todellisella tavalla ja antoi siten piirroksilleen myös dokumenttiarvoa.
Hänen kaipuunsa ulkomaihin, erityisesti Lähi-itään, ajoi hänet jatkamaan tätä työtä, ja piirustajan ja taidemaalarin maineensa ansiosta hän pääsi Ranskan suurlähettilään mukana diplomaattimatkalle Konstantinopoliin. Suurlähettiläs onnistui vangitsemaan silloisen Osmanien valtakunnan viehättävät maisemat ja muinaiset rakennukset niin, että katsoja ei voi olla kiehtomatta itäistä pallonpuoliskoa. Näin Cassas siirsi oman intohimonsa menneisiin aikakausiin ja vieraisiin kulttuureihin kankaalleen, niin että saa hyvän käsityksen siitä, millaista on täytynyt olla nähdä hänen motiivinsa omin silmin ja imeä niiden tunnelma.
Vielä elävä kaipuu ajoi Cassasin lopulta Syyriaan. Palmyran keidaskaupungissa hän teki erilaisia piirroksia tämän vuosituhansia vanhan kaupungin muinaisesta arkkitehtuurista ja sen ympäristöstä. Hänen mieltymyksensä pikkutarkkuuteen ja siihen liittyvä erittäin yksityiskohtainen kuvaaminen hänen motiiveistaan tältä ajanjaksolta johti siihen, että näitä teoksia on käytetty muinaisten rakennusten tutkimusten mallina. Myöhemmin Cassasia veti toistuvasti Lähi-Itä, jossa lukuisat antiikin arkkitehtuurin muistomerkit tarjosivat hänelle motiiveja ja jossa hän pystyi hemmottelemaan rakkauttaan eksotiikkaan. Libanonista Palestiinaan ja Egyptin rakennuskulttuurin muistomerkeille hän toimi usein edelläkävijänä monien muinaisten rakennusten taiteellisessa dokumentoinnissa.
Ennen kuin Cassas palasi Ranskaan vuonna 1792, hän oleskeli jälleen Roomassa, jossa hän rakasti ikuisen kaupungin arkaaista arkkitehtuuria, löysi elämänsä rakkauden ja meni naimisiin sen kanssa. Näin sulkeutuu Louis-Francois Cassasin elämän kaipausten tyydyttämisen ympyrä.
Sivu 1 / 1