Gillis de Hondecoeter oli hollantilainen taidemaalari, joka syntyi taiteilijan ammattiin. Lahjakkuus ja rakkaus maalaamiseen määrittivät perheen elämää tulevien sukupolvien ajan. Hänen poikansa seurasivat häntä vaikuttavalla menestyksellä. Hänen pojanpoikansa Melchior kehitti lahjakkuuttaan ja keskittyi eläinten maalaamiseen. Melchior de Hondecoeterista tuli luultavasti 1600-luvun tunnetuin eläinmaalari Euroopassa. Maalarin suosituin motiivi olivat linnut. Melchioria veti puoleensa Amsterdamin kaupunki, josta oli tullut kultakauden myötä vauras ja jolle oli ominaista voimakas liberalismi. Uudessa ympäristössään Melchior omistautui kokonaan eläin- ja metsästysaiheisten asetelmien maalaamiselle. Hän otti kuvan sommittelun mallia Frans Snyderilta ja alkoi sijoittaa linnut kuvan keskelle. Millään muulla taiteilijalla ei ollut taitoa kuvata eläinten höyheniä niin yksityiskohtaisesti ja elävästi. Melchior de Hondecoeter sai nopeasti taiteilijatovereidensa ja varakkaiden mesenaattiensa huomion.
Melchior sijoitti höyhenpeitteisten eläinten kuvauksen barokkipuutarhojen ja metsästysalueiden yhteyteen. Tämä erikoisuus toi taiteilijalle lempinimen "eläinten Rafael". Yhteys barokin loistoon ja vaurauteen voi juontaa juurensa varsin arkisiin olosuhteisiin. Taidetutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että maalari todella näki eläimet. Lintujen liikkeet, anatomia ja höyhenpeite ovat aivan liian aitoja, minkä vuoksi taiteilijan maalaukset eivät voi perustua tarinoihin ja kirjoihin. Kun hänen isoisänsä ja isänsä luultavasti työskentelivät pienen hirsipuun kanssa, Melchior luultavasti tarkkaili eläimiä. Hovimainen karjankasvatus tuli yhä suositummaksi aristokraattisten ja varakkaiden aikalaisten keskuudessa. Merenkulku avasi eksoottisen maailman, ja kun kasveja kerättiin kasvitieteellisiin puutarhoihin, eläimet elivät hovissa menagerioissa. Kuninkaallisissa eläintarhoissa voitiin nähdä harvinaisia eläimiä. Tutkijat epäilevät, että Melkiorilla oli pääsy näihin usein yksityisiin eläintiloihin suojelijoidensa kautta.
Rikas yhteiskunta halusi ympäröidä itsensä eläimillä. Papukaijojen lisäksi niihin kuuluivat kilpahevoset ja metsästyskoirat, joiden ei pitänyt elää piilossa. Eläimet maalattiin ja esiteltiin. Mitä varakkaampi mesenaatti oli, sitä suurempaa taitoa taiteilijan oli oltava. Hondecoeterin lahjakkuus riitti luultavasti avaamaan jaloimpienkin talojen ovet. Taiteilija kuvasi eläimiä harvoin liikkumattomina kuvina. Taistelulinnut ja terävät kohtaukset elävöittävät teoksia tietyllä dramaturgialla. Kuvan reunoilla risteävät kohteet luovat vaikutelman tilannekuvasta. Melchior yhdistelee usein paikallista luontoa ja tuntematonta eläimistöä. Puistoista, maisemista ja arkkitehtuurista tulee varsinaisten päähenkilöiden, lintujen, esikuvia.
Gillis de Hondecoeter oli hollantilainen taidemaalari, joka syntyi taiteilijan ammattiin. Lahjakkuus ja rakkaus maalaamiseen määrittivät perheen elämää tulevien sukupolvien ajan. Hänen poikansa seurasivat häntä vaikuttavalla menestyksellä. Hänen pojanpoikansa Melchior kehitti lahjakkuuttaan ja keskittyi eläinten maalaamiseen. Melchior de Hondecoeterista tuli luultavasti 1600-luvun tunnetuin eläinmaalari Euroopassa. Maalarin suosituin motiivi olivat linnut. Melchioria veti puoleensa Amsterdamin kaupunki, josta oli tullut kultakauden myötä vauras ja jolle oli ominaista voimakas liberalismi. Uudessa ympäristössään Melchior omistautui kokonaan eläin- ja metsästysaiheisten asetelmien maalaamiselle. Hän otti kuvan sommittelun mallia Frans Snyderilta ja alkoi sijoittaa linnut kuvan keskelle. Millään muulla taiteilijalla ei ollut taitoa kuvata eläinten höyheniä niin yksityiskohtaisesti ja elävästi. Melchior de Hondecoeter sai nopeasti taiteilijatovereidensa ja varakkaiden mesenaattiensa huomion.
Melchior sijoitti höyhenpeitteisten eläinten kuvauksen barokkipuutarhojen ja metsästysalueiden yhteyteen. Tämä erikoisuus toi taiteilijalle lempinimen "eläinten Rafael". Yhteys barokin loistoon ja vaurauteen voi juontaa juurensa varsin arkisiin olosuhteisiin. Taidetutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että maalari todella näki eläimet. Lintujen liikkeet, anatomia ja höyhenpeite ovat aivan liian aitoja, minkä vuoksi taiteilijan maalaukset eivät voi perustua tarinoihin ja kirjoihin. Kun hänen isoisänsä ja isänsä luultavasti työskentelivät pienen hirsipuun kanssa, Melchior luultavasti tarkkaili eläimiä. Hovimainen karjankasvatus tuli yhä suositummaksi aristokraattisten ja varakkaiden aikalaisten keskuudessa. Merenkulku avasi eksoottisen maailman, ja kun kasveja kerättiin kasvitieteellisiin puutarhoihin, eläimet elivät hovissa menagerioissa. Kuninkaallisissa eläintarhoissa voitiin nähdä harvinaisia eläimiä. Tutkijat epäilevät, että Melkiorilla oli pääsy näihin usein yksityisiin eläintiloihin suojelijoidensa kautta.
Rikas yhteiskunta halusi ympäröidä itsensä eläimillä. Papukaijojen lisäksi niihin kuuluivat kilpahevoset ja metsästyskoirat, joiden ei pitänyt elää piilossa. Eläimet maalattiin ja esiteltiin. Mitä varakkaampi mesenaatti oli, sitä suurempaa taitoa taiteilijan oli oltava. Hondecoeterin lahjakkuus riitti luultavasti avaamaan jaloimpienkin talojen ovet. Taiteilija kuvasi eläimiä harvoin liikkumattomina kuvina. Taistelulinnut ja terävät kohtaukset elävöittävät teoksia tietyllä dramaturgialla. Kuvan reunoilla risteävät kohteet luovat vaikutelman tilannekuvasta. Melchior yhdistelee usein paikallista luontoa ja tuntematonta eläimistöä. Puistoista, maisemista ja arkkitehtuurista tulee varsinaisten päähenkilöiden, lintujen, esikuvia.
Sivu 1 / 1