Australian taiteen historia ulottuu aboriginaalien luovan vaikuttavista esihistoriallisista todisteista noin 40 000 vuoden takaa ja heidän puun kuori- ja kalliomaalauksistaan sekä kivikaiverruksistaan 1800-luvun lopun "Heidelbergin koulukunnan" maalaustaiteeseen, joka oli vahvasti eurooppalaisesta modernismista vaikutteita saanutta mutta silti selvästi australialaista, uudempiin alkuperäiskansojen tyyleihin "Hermannsburgin koulukuntaan" 1930-luvulla ja "Länsi-Aavikkotaiteen liikkeeseen" 1970-luvulla sekä monipuoliseen australialaiseen nykytaiteeseen. Tässä yhteydessä olisi mainittava myös kansainvälisesti tunnetut ja menestyneet taidemaalarit, muotoilijat, valokuvaajat, kuvanveistäjät ja piirtäjät, kuten Ken Done, Rolf Harris, Ricky Swallow sekä Patricia Piccinini ja Susan Norrie. Myös "Australian alkuperäiskansojen nykytaiteen" edustajilla, joista jotkut ovat voittaneet useita taidepalkintoja, kuten Clifford Possum Tjapaltjarri, Kaapa Tjampitjinpa, Linda Syddick Napaltjarri, John Mawurndjul ja Jenni Kemarre Martiniello, on nykyään tietty maine.
Nämä ja monet muut australialaiset nykytaiteilijat voivat nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan ja liikenneyhteyksien ansiosta ansaita helposti elantonsa kotimaassaan kaukana muusta maailmasta, mutta heidän edeltäjilleen tämä oli paljon vaikeampaa 1800-luvulla ja jopa 1900-luvun alussa. Taidetta "Down Underista", johon eurooppalaiset suhtautuivat tuolloin hyvin epäilevästi, hyväksyttiin melkeinpä vain Australian eksoottisen eläimistön ja kasviston kuvituksina, sillä eurooppalaiset suhtautuivat tuohon pahamaineiseen brittiläiseen rangaistussiirtokuntaan hyvin epäilevästi. Taiteilijoiden Ferdinand Bauer, Charles Alexandre Lesueur, John William Lewin, Benjamin Duterrau, Robert Hawker Dowling, John Glover ja Conrad Martens kuvat, maalaukset ja piirrokset kiersivät siis lähes yksinomaan Australiassa itsessään, ja ensimmäiset galleriat ja museot, kuten Melbournen "National Gallery of Victoria" vuodelta 1861, syntyivät vasta 1800-luvun puolivälissä. Kansainvälinen eristäytyminen kuitenkin päättyi hitaasti 1880- ja 1890-luvuilla, ja taiteilijat, kuten Arthur Streeton, Frederick McCubbin ja Tom Roberts , saivat yhä useammin palkintoja myös ulkomailla Australian tyypillisten värien, maisemien ja valaistusolosuhteiden taitavasta kuvaamisesta.
Ensimmäisten australialaisten taiteilijoiden joukossa, jotka menestyivät myös ulkomailla, oli Port Adelaidessa syntynyt ja kasvanut taidemaalari, kirjailija, taidegrafiikan tekijä ja kuvittaja Mortimer Luddington Menpes, vaikka tarkkaan ottaen hänen uransa kulki Britanniassa eikä Australiassa. Kun hänen perheensä muutti takaisin Englantiin vuonna 1875, hän aloitti taidekoulutuksen Lontoon taidekoulussa vuonna 1878 ja oli ensimmäistä kertaa esillä Royal Academyssa vuonna 1880. Bretagnen luonnosmatkan innoittamana ja japanilaisista malleista vaikutteita saaneena Menpesistä tuli etsauksen renessanssin merkittävä hahmo, joka tuotti yli 700 etsausta, jotka hän yleensä painoi itse. Hän työskenteli kuvittajana buurisodan aikana Etelä-Afrikassa vuodesta 1900 alkaen ja matkusti sen jälkeen paljon Burmassa, Egyptissä, Ranskassa, Intiassa, Italiassa, Japanissa, Kashmirissa, Meksikossa, Marokossa ja Espanjassa. Menpes ansaitsi hyvän toimeentulon painamalla piirrettyjä vaikutelmiaan vieraista maista, mutta hänet tunnettiin myös taitavista öljy- ja akvarellimaalauksistaan. Sivutoimisesti hän omistautui ammattimaiselle neilikanviljelylle ja perusti kaksi painotaloa Lontooseen ja Watfordiin tuottamaan värikuvitettuja kirjoja käyttäen tuolloin uutta Hentschelin värikuvakirjaprosessia.
Australian taiteen historia ulottuu aboriginaalien luovan vaikuttavista esihistoriallisista todisteista noin 40 000 vuoden takaa ja heidän puun kuori- ja kalliomaalauksistaan sekä kivikaiverruksistaan 1800-luvun lopun "Heidelbergin koulukunnan" maalaustaiteeseen, joka oli vahvasti eurooppalaisesta modernismista vaikutteita saanutta mutta silti selvästi australialaista, uudempiin alkuperäiskansojen tyyleihin "Hermannsburgin koulukuntaan" 1930-luvulla ja "Länsi-Aavikkotaiteen liikkeeseen" 1970-luvulla sekä monipuoliseen australialaiseen nykytaiteeseen. Tässä yhteydessä olisi mainittava myös kansainvälisesti tunnetut ja menestyneet taidemaalarit, muotoilijat, valokuvaajat, kuvanveistäjät ja piirtäjät, kuten Ken Done, Rolf Harris, Ricky Swallow sekä Patricia Piccinini ja Susan Norrie. Myös "Australian alkuperäiskansojen nykytaiteen" edustajilla, joista jotkut ovat voittaneet useita taidepalkintoja, kuten Clifford Possum Tjapaltjarri, Kaapa Tjampitjinpa, Linda Syddick Napaltjarri, John Mawurndjul ja Jenni Kemarre Martiniello, on nykyään tietty maine.
Nämä ja monet muut australialaiset nykytaiteilijat voivat nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan ja liikenneyhteyksien ansiosta ansaita helposti elantonsa kotimaassaan kaukana muusta maailmasta, mutta heidän edeltäjilleen tämä oli paljon vaikeampaa 1800-luvulla ja jopa 1900-luvun alussa. Taidetta "Down Underista", johon eurooppalaiset suhtautuivat tuolloin hyvin epäilevästi, hyväksyttiin melkeinpä vain Australian eksoottisen eläimistön ja kasviston kuvituksina, sillä eurooppalaiset suhtautuivat tuohon pahamaineiseen brittiläiseen rangaistussiirtokuntaan hyvin epäilevästi. Taiteilijoiden Ferdinand Bauer, Charles Alexandre Lesueur, John William Lewin, Benjamin Duterrau, Robert Hawker Dowling, John Glover ja Conrad Martens kuvat, maalaukset ja piirrokset kiersivät siis lähes yksinomaan Australiassa itsessään, ja ensimmäiset galleriat ja museot, kuten Melbournen "National Gallery of Victoria" vuodelta 1861, syntyivät vasta 1800-luvun puolivälissä. Kansainvälinen eristäytyminen kuitenkin päättyi hitaasti 1880- ja 1890-luvuilla, ja taiteilijat, kuten Arthur Streeton, Frederick McCubbin ja Tom Roberts , saivat yhä useammin palkintoja myös ulkomailla Australian tyypillisten värien, maisemien ja valaistusolosuhteiden taitavasta kuvaamisesta.
Ensimmäisten australialaisten taiteilijoiden joukossa, jotka menestyivät myös ulkomailla, oli Port Adelaidessa syntynyt ja kasvanut taidemaalari, kirjailija, taidegrafiikan tekijä ja kuvittaja Mortimer Luddington Menpes, vaikka tarkkaan ottaen hänen uransa kulki Britanniassa eikä Australiassa. Kun hänen perheensä muutti takaisin Englantiin vuonna 1875, hän aloitti taidekoulutuksen Lontoon taidekoulussa vuonna 1878 ja oli ensimmäistä kertaa esillä Royal Academyssa vuonna 1880. Bretagnen luonnosmatkan innoittamana ja japanilaisista malleista vaikutteita saaneena Menpesistä tuli etsauksen renessanssin merkittävä hahmo, joka tuotti yli 700 etsausta, jotka hän yleensä painoi itse. Hän työskenteli kuvittajana buurisodan aikana Etelä-Afrikassa vuodesta 1900 alkaen ja matkusti sen jälkeen paljon Burmassa, Egyptissä, Ranskassa, Intiassa, Italiassa, Japanissa, Kashmirissa, Meksikossa, Marokossa ja Espanjassa. Menpes ansaitsi hyvän toimeentulon painamalla piirrettyjä vaikutelmiaan vieraista maista, mutta hänet tunnettiin myös taitavista öljy- ja akvarellimaalauksistaan. Sivutoimisesti hän omistautui ammattimaiselle neilikanviljelylle ja perusti kaksi painotaloa Lontooseen ja Watfordiin tuottamaan värikuvitettuja kirjoja käyttäen tuolloin uutta Hentschelin värikuvakirjaprosessia.
Sivu 1 / 9