Pariisissa 20. lokakuuta 1656 syntynyt ja siellä 20. maaliskuuta 1746 kuollut Nicolas de Largillière oli rokokoo-kauden mestari ja yksi 1600- ja 1700-luvun Ranskan taiteen keskeisistä henkilöistä. Yhdessä Hyacinthe Francois Rigaud:n kanssa hän hallitsi aikansa muotokuvataidetta ja loi rikkaan teoksen, jota yhä nykyäänkin jäljennetään taidegrafiikoissa ja joka kiehtoo taiteen ystäviä kaikkialla maailmassa.
Largillière sai taiteellisen koulutuksensa Alankomaissa ja Englannissa, kahdella alueella, joilla oli ratkaiseva merkitys hänen taiteelliselle kehitykselleen. Alankomaissa hän tutustui mestareiden Peter Paul Rubens ja Anthony van Dyck töihin, joiden vaikuttavilla sommitelmilla ja eloisalla väripaletilla oli syvä vaikutus hänen omaan tyyliinsä. Englannissa ollessaan Largillière työskenteli kuuluisan taidemaalarin Peter Lely:n assistenttina, ja tämä kokemus antoi hänelle arvokasta tietoa ammattimaisesta taidekentästä. Opiskeltuaan Antwerpenissä Alexander Goubaun johdolla Largillière liittyi vuonna 1673 Pyhän Luukkaan killan jäseneksi. Sen jälkeen ura vei hänet takaisin Lontooseen, jossa hän asui neljä vuotta, kunnes katolilaisten vainot pakottivat hänet lopulta lähtemään Englannista. Tämä pakkomuutto toi Largillièren takaisin Pariisiin, jonka hän jätti vain hetkeksi, kun Englannin Jaakko II kutsui hänet kuninkaan ja kuningattaren muotokuviin.
Largillière teki vaikuttavan uran. Vuonna 1705 hänet nimitettiin professoriksi, vuonna 1738 hän nousi johtajaksi ja vuonna 1743 hänestä tuli lopulta arvostetun Pariisin akatemian kansleri. Hän jätti jälkeensä vaikuttavan määrän muotokuvia, lähinnä yksityishenkilöistä. Näille teoksille on ominaista niiden elävä, toisinaan maneerinen kuvaus, kukkivat värit ja nokkela käsittely. Nykyään niistä tehdään usein taidegrafiikkaa, joka tuo niiden kauneuden ja hienostuneisuuden laajemman yleisön ulottuville.
Largillière keskittyi pääasiassa muotokuviin, historiamaalauksiin ja asetelmiin. Hän kuvasi lähes yksinomaan hovin ja ylemmän keskiluokan jäseniä. Tämä keskittyminen yläluokkaan antoi hänen teoksilleen erityistä glamouria ja ainutlaatuista eleganssia, joka on yhä tänäkin päivänä tallentunut taidegrafiikkaan ja ilahduttaa taiteen ystäviä kaikkialla maailmassa. Vaikka hänen kuolemastaan on kulunut yli kaksi vuosisataa, Largillière on edelleen keskeinen hahmo ranskalaisen taiteen historiassa, ja hänen teoksensa ovat edelleen olennainen osa maailmanlaajuista taidemaisemaa.
Pariisissa 20. lokakuuta 1656 syntynyt ja siellä 20. maaliskuuta 1746 kuollut Nicolas de Largillière oli rokokoo-kauden mestari ja yksi 1600- ja 1700-luvun Ranskan taiteen keskeisistä henkilöistä. Yhdessä Hyacinthe Francois Rigaud:n kanssa hän hallitsi aikansa muotokuvataidetta ja loi rikkaan teoksen, jota yhä nykyäänkin jäljennetään taidegrafiikoissa ja joka kiehtoo taiteen ystäviä kaikkialla maailmassa.
Largillière sai taiteellisen koulutuksensa Alankomaissa ja Englannissa, kahdella alueella, joilla oli ratkaiseva merkitys hänen taiteelliselle kehitykselleen. Alankomaissa hän tutustui mestareiden Peter Paul Rubens ja Anthony van Dyck töihin, joiden vaikuttavilla sommitelmilla ja eloisalla väripaletilla oli syvä vaikutus hänen omaan tyyliinsä. Englannissa ollessaan Largillière työskenteli kuuluisan taidemaalarin Peter Lely:n assistenttina, ja tämä kokemus antoi hänelle arvokasta tietoa ammattimaisesta taidekentästä. Opiskeltuaan Antwerpenissä Alexander Goubaun johdolla Largillière liittyi vuonna 1673 Pyhän Luukkaan killan jäseneksi. Sen jälkeen ura vei hänet takaisin Lontooseen, jossa hän asui neljä vuotta, kunnes katolilaisten vainot pakottivat hänet lopulta lähtemään Englannista. Tämä pakkomuutto toi Largillièren takaisin Pariisiin, jonka hän jätti vain hetkeksi, kun Englannin Jaakko II kutsui hänet kuninkaan ja kuningattaren muotokuviin.
Largillière teki vaikuttavan uran. Vuonna 1705 hänet nimitettiin professoriksi, vuonna 1738 hän nousi johtajaksi ja vuonna 1743 hänestä tuli lopulta arvostetun Pariisin akatemian kansleri. Hän jätti jälkeensä vaikuttavan määrän muotokuvia, lähinnä yksityishenkilöistä. Näille teoksille on ominaista niiden elävä, toisinaan maneerinen kuvaus, kukkivat värit ja nokkela käsittely. Nykyään niistä tehdään usein taidegrafiikkaa, joka tuo niiden kauneuden ja hienostuneisuuden laajemman yleisön ulottuville.
Largillière keskittyi pääasiassa muotokuviin, historiamaalauksiin ja asetelmiin. Hän kuvasi lähes yksinomaan hovin ja ylemmän keskiluokan jäseniä. Tämä keskittyminen yläluokkaan antoi hänen teoksilleen erityistä glamouria ja ainutlaatuista eleganssia, joka on yhä tänäkin päivänä tallentunut taidegrafiikkaan ja ilahduttaa taiteen ystäviä kaikkialla maailmassa. Vaikka hänen kuolemastaan on kulunut yli kaksi vuosisataa, Largillière on edelleen keskeinen hahmo ranskalaisen taiteen historiassa, ja hänen teoksensa ovat edelleen olennainen osa maailmanlaajuista taidemaisemaa.
Sivu 1 / 2