Paolo Veronese oli italialainen myöhäisrenessanssin taidemaalari ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä venetsialaiseen koulukuntaan kuuluneista taiteilijoista. Veronese ei ollut hänen oikea nimensä. Hän syntyi venetsiankielellä spezapredaksi kutsutun kivimiehen poikana. Siihen aikaan oli tapana käyttää isän ammattia sukunimenä. Siksi hänen oikea nimensä oli Paolo Spezapreda. Hänen äitinsä oli Caliarin aatelissuvun avioton tytär. Veronese muutti 1850-luvulta lähtien sukunimensä Caliariksi. Lempinimi Paolo Veronese, jolla hänet tunnetaan yleisemmin, annettiin hänelle hänen veronalaisen alkuperänsä vuoksi ja erottaakseen hänet toisesta veronalaisesta taidemaalarista, Alessandro Turchi.
Veronese kouluttautui aluksi kivimieheksi. Hän piti kuitenkin enemmän maalaamisesta, joten 14-vuotiaana hän meni oppipojaksi Antonio Badilelle, josta tuli myöhemmin hänen appensa. Taidehistorioitsijat uskovat, että Badilen tuolloin tekemässä alttaritaulussa on paikoin selvästi nuoren Veronesen allekirjoitus. Lahjakkuutensa ansiosta Veronese kasvoi pian ulos vanhan mestarinsa ateljeesta. Siksi hän siirtyi kolmen vuoden oppisopimuskoulutuksen jälkeen ARTISTREPLEPLACE1:een, joka oli myös yksi Veronan johtavista taidemaalareista. Myöhäisnuoruudessaan Veronese maalasi erilaisia alttaritauluja ja freskoja kirkolle, mutta myös suurille venetsialaisille perheille. Vuonna 1553 saamansa ensimmäisen valtion toimeksiannon jälkeen Veronese asettui Venetsiaan ja työskenteli tiiviisti valtion ja kirkon kanssa useiden vuosien ajan. Venetsiassa hän opiskeli TAITEILIJA2, Rafaelia, TAITEILIJA3 ja Michelangeloa, joiden vaikutteet näkyvät monissa hänen teoksissaan.
Veronese maalasi mieluiten hyvin suuria maalauksia, joissa oli usein paljon ihmisiä. Kohtaukset olivat yleensä allegorisia, raamatullisia tai historiallisia. Erityistä huomiota herätti vuonna 1573 tehty maalaus "Juhla Levin talossa", joka oli alun perin saanut dominikaanimunkkien tilaaman maalauksen nimeksi "Viimeinen ehtoollinen". Katolisen kirkon inkvisiittorit eivät pitäneet Veronesen tulkinnasta. Tämä johtui siitä, että hän oli upottanut kohtaukseen eläimiä, narreja, pikkusotilaita, saksalaisia sotilaita ja kaikenlaisia muita hahmoja. Kirkon mukaan maalauksesta puuttui tarvittava hurskaus. Veronese ei kuitenkaan muuttanut kuvaa, kuten pyydettiin, vaan ainoastaan nimen. Hänellä oli Venetsiassa suuri verstas, jossa työskentelivät myös hänen nuorempi veljensä, veljenpoikansa ja poikansa. Hänen kuolemansa jälkeen perhe jatkoi työpajan toimintaa. Myöhemmin he allekirjoittivat maalauksensa "Paolon perilliset". Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Giovanni Battista Zerlotti ja Anselmo Canneri.
Paolo Veronese oli italialainen myöhäisrenessanssin taidemaalari ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä venetsialaiseen koulukuntaan kuuluneista taiteilijoista. Veronese ei ollut hänen oikea nimensä. Hän syntyi venetsiankielellä spezapredaksi kutsutun kivimiehen poikana. Siihen aikaan oli tapana käyttää isän ammattia sukunimenä. Siksi hänen oikea nimensä oli Paolo Spezapreda. Hänen äitinsä oli Caliarin aatelissuvun avioton tytär. Veronese muutti 1850-luvulta lähtien sukunimensä Caliariksi. Lempinimi Paolo Veronese, jolla hänet tunnetaan yleisemmin, annettiin hänelle hänen veronalaisen alkuperänsä vuoksi ja erottaakseen hänet toisesta veronalaisesta taidemaalarista, Alessandro Turchi.
Veronese kouluttautui aluksi kivimieheksi. Hän piti kuitenkin enemmän maalaamisesta, joten 14-vuotiaana hän meni oppipojaksi Antonio Badilelle, josta tuli myöhemmin hänen appensa. Taidehistorioitsijat uskovat, että Badilen tuolloin tekemässä alttaritaulussa on paikoin selvästi nuoren Veronesen allekirjoitus. Lahjakkuutensa ansiosta Veronese kasvoi pian ulos vanhan mestarinsa ateljeesta. Siksi hän siirtyi kolmen vuoden oppisopimuskoulutuksen jälkeen ARTISTREPLEPLACE1:een, joka oli myös yksi Veronan johtavista taidemaalareista. Myöhäisnuoruudessaan Veronese maalasi erilaisia alttaritauluja ja freskoja kirkolle, mutta myös suurille venetsialaisille perheille. Vuonna 1553 saamansa ensimmäisen valtion toimeksiannon jälkeen Veronese asettui Venetsiaan ja työskenteli tiiviisti valtion ja kirkon kanssa useiden vuosien ajan. Venetsiassa hän opiskeli TAITEILIJA2, Rafaelia, TAITEILIJA3 ja Michelangeloa, joiden vaikutteet näkyvät monissa hänen teoksissaan.
Veronese maalasi mieluiten hyvin suuria maalauksia, joissa oli usein paljon ihmisiä. Kohtaukset olivat yleensä allegorisia, raamatullisia tai historiallisia. Erityistä huomiota herätti vuonna 1573 tehty maalaus "Juhla Levin talossa", joka oli alun perin saanut dominikaanimunkkien tilaaman maalauksen nimeksi "Viimeinen ehtoollinen". Katolisen kirkon inkvisiittorit eivät pitäneet Veronesen tulkinnasta. Tämä johtui siitä, että hän oli upottanut kohtaukseen eläimiä, narreja, pikkusotilaita, saksalaisia sotilaita ja kaikenlaisia muita hahmoja. Kirkon mukaan maalauksesta puuttui tarvittava hurskaus. Veronese ei kuitenkaan muuttanut kuvaa, kuten pyydettiin, vaan ainoastaan nimen. Hänellä oli Venetsiassa suuri verstas, jossa työskentelivät myös hänen nuorempi veljensä, veljenpoikansa ja poikansa. Hänen kuolemansa jälkeen perhe jatkoi työpajan toimintaa. Myöhemmin he allekirjoittivat maalauksensa "Paolon perilliset". Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Giovanni Battista Zerlotti ja Anselmo Canneri.
Sivu 1 / 3