Tule mukaan matkalle 1800-luvun Ranskaan, Paul Hadolin maailmaan. Remiremontissa vuonna 1835 syntynyt ja myöhemmin Pariisin sykkeessä kuollut Hadol kehitti lahjakkuuttaan kuvittajana, piirtäjänä ja karikatyyrikuvittajana, ja hänestä tuli todellinen visuaalisen satiirin mestari. Ranskalaisen lehdistön monitahoisessa maisemassa mainetta niittänyt Hadol ikuisti teoksiaan tunnetuissa lehdissä, kuten Le Gaulois, Le Journal Amusant, High Life, Le Charivari, Le Monde comique ja La Vie Parisienne. Salanimellä "White" hän teki töitä myös Maillylle ja Baillardille. Hänen tiensä tunnetuksi kuvittajaksi ei kuitenkaan ollut suoraviivainen - hän oli aloittanut uransa vaatimattomana tullivirkailijana.
Hänen työhönsä kuului romaanien kuvitusta, teatterijulisteiden suunnittelua ja satiiristen sarjojen, kuten "Actualités" ja "Mon Musée des Souverains", taiteellista toteuttamista. Näissä sarjoissa hän kuvasi aikansa poliittisia vallanpitäjiä ja otti iloisesti kohteekseen heidän toimintansa ja luonteensa. Yksi hänen merkittävimmistä teoksistaan, "La Ménagerie impériale" (Keisarillinen eläintarha), syntyi vuoden 1870 sodan aikana. Tässä karikatyyrisarjassa Hadol asetti häpäistyn Bonaparten perheen ja heidän salaliittolaistensa päät eläinten ruumiisiin. Tämä elävä ja ahdistava kuvaus alkaa, kun entinen keisari Napoléon III on haaskalintu, joka puristaa verenvuotavaa Ranskan ruumista kynsissään - tyly ja voimakas metafora.
Hänen taiteellinen ilmaisunsa tekee Paul Hadolista arvokkaan ehdokkaan hienoihin taidegrafiikoihimme. Hänen töidensä jäljentäminen korkealaatuiselle materiaalille herättää henkiin hänen karikatyyriensä hienovaraista ironiaa ja purevaa kritiikkiä. Hadolin töistä otettu taidegrafiikka on enemmän kuin vain taidokas koriste - se on satiiriseen täydellisyyteen vangittu pala historiaa. Sen avulla voi kokea ajan poliittisen maiseman todellisen taiteilijan terävästä ja peittelemättömästä näkökulmasta. Näin ollen nämä taidegrafiikat eivät ole vain silmiä hiveleviä, vaan myös ikkuna aikakauteen, joka on kauan sitten mennyt mutta jota ei koskaan unohdeta.
Tule mukaan matkalle 1800-luvun Ranskaan, Paul Hadolin maailmaan. Remiremontissa vuonna 1835 syntynyt ja myöhemmin Pariisin sykkeessä kuollut Hadol kehitti lahjakkuuttaan kuvittajana, piirtäjänä ja karikatyyrikuvittajana, ja hänestä tuli todellinen visuaalisen satiirin mestari. Ranskalaisen lehdistön monitahoisessa maisemassa mainetta niittänyt Hadol ikuisti teoksiaan tunnetuissa lehdissä, kuten Le Gaulois, Le Journal Amusant, High Life, Le Charivari, Le Monde comique ja La Vie Parisienne. Salanimellä "White" hän teki töitä myös Maillylle ja Baillardille. Hänen tiensä tunnetuksi kuvittajaksi ei kuitenkaan ollut suoraviivainen - hän oli aloittanut uransa vaatimattomana tullivirkailijana.
Hänen työhönsä kuului romaanien kuvitusta, teatterijulisteiden suunnittelua ja satiiristen sarjojen, kuten "Actualités" ja "Mon Musée des Souverains", taiteellista toteuttamista. Näissä sarjoissa hän kuvasi aikansa poliittisia vallanpitäjiä ja otti iloisesti kohteekseen heidän toimintansa ja luonteensa. Yksi hänen merkittävimmistä teoksistaan, "La Ménagerie impériale" (Keisarillinen eläintarha), syntyi vuoden 1870 sodan aikana. Tässä karikatyyrisarjassa Hadol asetti häpäistyn Bonaparten perheen ja heidän salaliittolaistensa päät eläinten ruumiisiin. Tämä elävä ja ahdistava kuvaus alkaa, kun entinen keisari Napoléon III on haaskalintu, joka puristaa verenvuotavaa Ranskan ruumista kynsissään - tyly ja voimakas metafora.
Hänen taiteellinen ilmaisunsa tekee Paul Hadolista arvokkaan ehdokkaan hienoihin taidegrafiikoihimme. Hänen töidensä jäljentäminen korkealaatuiselle materiaalille herättää henkiin hänen karikatyyriensä hienovaraista ironiaa ja purevaa kritiikkiä. Hadolin töistä otettu taidegrafiikka on enemmän kuin vain taidokas koriste - se on satiiriseen täydellisyyteen vangittu pala historiaa. Sen avulla voi kokea ajan poliittisen maiseman todellisen taiteilijan terävästä ja peittelemättömästä näkökulmasta. Näin ollen nämä taidegrafiikat eivät ole vain silmiä hiveleviä, vaan myös ikkuna aikakauteen, joka on kauan sitten mennyt mutta jota ei koskaan unohdeta.
Sivu 1 / 1