Philip Henry Gosse yhdisti intohimonsa luonnonhistoriaan koulutukseensa ja piirustuslahjakkuuteensa. Kasviston ja eläimistön kuvauksillaan ja luonnonhistoriallisilla tutkimuksillaan Gosselta tuli yksi viktoriaanisen ajan Englannin suosituimmista biologian edustajista. Hänen kykynsä kiinnostaa laajoja lukijaryhmiä luonnontieteellisistä aiheista johti valtaviin levikkilukuihin, joten hän hyötyi niiden tekijänoikeuskorvauksista koko elämänsä ajan. Vuonna 1854 Gosse julkaisi merivesiakvaarioiden rakentamista koskevan oppaan, joka sai aikaan todellisen akvaariohysterian laajojen kansanryhmien keskuudessa. Seuraavina vuosina rikkaan viktoriaanisen keskiluokan keskuudessa tuli muodikkaaksi pitää kotona merivesiakvaariota. Gossea pidetäänkin merivesiakvaarioiden perustajana ja meribiologian pioneerina.

Luonnonhistoria innoitti massoja tutkimuksillaan ja löytöillään vieraista kulttuureista ja ekosysteemeistä. 1800-luku oli myös suurten tieteellisten tutkimusmatkojen aikaa. Niissä yhdistettiin laadullinen tutkimus ja suurten tutkimusmatkailijoiden seikkailunhalu. Tutkimusmatkailijat tyydyttivät suurten kansanosien tarpeen eksoottisiin ja kaukaisiin maailmoihin, ja heistä tuli sankareita. Gosse aloitti uransa virkailijana newfoundlandilaisessa laskentatalossa. Gosse oli ensimmäinen tutkimusmatkailija, joka tutki Newfoundlandin entomologiaa ja tuotti systemaattisia tutkimuksia ja dokumenttipiirroksia. Tutorina hän jatkoi hyönteisopintojaan Alabamassa/USA:ssa. Siellä hän tutustui myös eteläisten osavaltioiden puuvillaviljelmillä vallinneeseen orjuusjärjestelmään. Alabamasta lähettämissään kirjeissä hän tuomitsi orjuuden jyrkästi uskonnollisista syistä. Tätä kiinnostusta seurasi puolitoistavuotinen tutkimusvierailu Jamaikalla. Palattuaan Englantiin hän löysi kohteensa, merellisen maailman, joka oli kaikkialla saarella käsin kosketeltavissa, mutta joka oli kuitenkin suurelta osin tuntematon ja tutkimaton.

Luonnonhistoria oli 1800-luvulla yhteiskunnallisten kiistojen keskiössä. Uudet havainnot olivat ristiriidassa silloisten uskonnollisten käsitysten kanssa. Gossen aikalainen ja kollega Charles Darwin järkytti aikansa uskon perustaa teoksellaan lajien alkuperästä ja siinä kehitetyllä evoluutioteorialla. Mutta toisin kuin Darwin, Gossen tieteellinen työ ei aiheuttanut uskontoristiriitaa. Gosse kääntyi jo varhain metodistiseen ja fundamentalistiseen uskontokuntaan. Jo Newfoundlandissa hän yritti tuloksetta perustaa uskonnollisen kommuunin. Luonnonhistorian ohella uskonnollinen fundamentalismi oli toinen vakio hänen elämässään.

Luonnonhistoriallisten piirustustensa ja kuvaustensa sekä akvaariotieteen saavutustensa lisäksi Gosse jäi jälkipolville läsnäolevaksi ennen kaikkea yhden seikan kautta: eeppisen isän ja pojan välisen konfliktin kautta. Hänen poikansa, kirjailija Edmund Gosse, julkaisi isästään elämäkerran, jossa hän kuvasi Gossen despootiksi ja fundamentalistiseksi kummajaiseksi. Gosse oli itse vaikuttanut tähän mielikuvaan, kun hän uskonnollisessa polemiikissaan "paljasti" esimerkiksi fossiililöydöt uskonnonvastaisen yhteiskunnan tahallisena Jumalan harhauttamisena.