Syrjäiset metsät, hiljaiset aukeat, häiriötön luonto... Se, mitä me kaipaamme, oli harvinaista Pariisin ympäristössä jo 1800-luvun puolivälissä. Fontainebleaun metsä oli toiminut kuninkaiden turvapaikkana keskiajalta lähtien, mutta teollistuminen vaaransi sen yhä enemmän. Juuri ajoissa sen löysivät plein air -maalarit, jotka maalasivat mahtavia luonnonmaisemia kankaalle paikan päällä yrittäen vangita siveltimillään valon leikkiä, lehtien kahinaa ja mahtavien jättiläispuiden ylpeyttä.
Vuonna 1812 syntynyt Pierre Etienne Théodore Rousseau oli yksi ensimmäisistä, joka maalasi tämän ikivanhan metsän. Pariisilaisen räätälin poika sai jo varhain oppitunteja maalaustaiteen serkultaan. Historiamaalaus, jolla oli tuolloin kova kysyntä, ei kuitenkaan ollut hänen mieleensä, ja hän jätti arvostetun opettajansa ateljeen nopeasti uudelleen; sekä aiheet että maalaustekniikka tuntuivat hänestä liian keinotekoisilta ja aneemisilta. Sen sijaan Rousseau halusi imeä todellista elämää ja todellista luontoa kaikilla aisteillaan. Hänen ensimmäiset opintomatkansa veivät hänet Normandiaan ja Auvergneen, ja mitä hän löysi sieltä, hän toivoi löytävänsä myös kotikaupunkinsa läheltä. Rousseau otti 20-vuotiaana kankaan, maalit, siveltimet ja maalaustelineen mukaansa ensimmäistä kertaa Fontainebleaun metsään, joka sijaitsi vain 50 kilometriä Pariisista etelään. Siellä hän ei halunnut vain piirtää luonnosta tai tehdä pienimuotoisia öljyväriluonnoksia vaan tehdä täysimittaisia maalauksia, joissa hän kuvasi kookkaita tammia, majesteettisia mäntyjä ja myös muodokkaita hiekkakivikallioita, jotka olivat aina kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta. Näin hän loi "tutun maiseman" (Paysage Intime), joka ei erotu näyttävyydestään vaan yksinkertaisesta kauneudestaan.
Hänen maalauksensa eivät aluksi menestyneet Pariisin Salonissa, mutta vähitellen ne huomattiin taidemaailmassa. Ensimmäiset maalaajatoverit liittyivät häneen 1830-luvulla, ja heidän nimensä kuulostavat vielä tänäkin päivänä hyvältä: Jean-Francois Millet, Charles-Francois Daubigny tai jopa Camille Corot. Näiden taiteilijoiden, jotka hylkäsivät akateemisen maalaustavan ja etsivät sen sijaan suoraa yhteyttä luontoon, vuorovaikutuksesta syntyi Barbizonin koulukunta, joka sai nimensä Fontainebleaun metsässä sijaitsevan kylän mukaan. Rousseau jätti suurkaupungin yhä useammin taakseen ja muutti lopulta kokonaan tänne vuonna 1848 yhdessä vaimonsa kanssa. Tarkkaan ottaen kyseessä ei kuitenkaan ole koulu, vaan yksilön taidekäsityksen harjoittelu suorassa vuoropuhelussa ympäröivän luonnon kanssa. Barbizonin taiteilijasiirtokunnan ansiosta Fontainebleaun metsä julistettiin Ranskan ensimmäiseksi luonnonsuojelualueeksi, ja sitä suojellaan edelleen. Theodore Rousseau kuoli vuonna 1867 55-vuotiaana Barbizonissa rakastamansa luonnon ympäröimänä, jonka puolia ja muodonmuutoksia hän oli maalannut lakkaamatta. Hieman myöhemmin seurasi impressionismi.
Syrjäiset metsät, hiljaiset aukeat, häiriötön luonto... Se, mitä me kaipaamme, oli harvinaista Pariisin ympäristössä jo 1800-luvun puolivälissä. Fontainebleaun metsä oli toiminut kuninkaiden turvapaikkana keskiajalta lähtien, mutta teollistuminen vaaransi sen yhä enemmän. Juuri ajoissa sen löysivät plein air -maalarit, jotka maalasivat mahtavia luonnonmaisemia kankaalle paikan päällä yrittäen vangita siveltimillään valon leikkiä, lehtien kahinaa ja mahtavien jättiläispuiden ylpeyttä.
Vuonna 1812 syntynyt Pierre Etienne Théodore Rousseau oli yksi ensimmäisistä, joka maalasi tämän ikivanhan metsän. Pariisilaisen räätälin poika sai jo varhain oppitunteja maalaustaiteen serkultaan. Historiamaalaus, jolla oli tuolloin kova kysyntä, ei kuitenkaan ollut hänen mieleensä, ja hän jätti arvostetun opettajansa ateljeen nopeasti uudelleen; sekä aiheet että maalaustekniikka tuntuivat hänestä liian keinotekoisilta ja aneemisilta. Sen sijaan Rousseau halusi imeä todellista elämää ja todellista luontoa kaikilla aisteillaan. Hänen ensimmäiset opintomatkansa veivät hänet Normandiaan ja Auvergneen, ja mitä hän löysi sieltä, hän toivoi löytävänsä myös kotikaupunkinsa läheltä. Rousseau otti 20-vuotiaana kankaan, maalit, siveltimet ja maalaustelineen mukaansa ensimmäistä kertaa Fontainebleaun metsään, joka sijaitsi vain 50 kilometriä Pariisista etelään. Siellä hän ei halunnut vain piirtää luonnosta tai tehdä pienimuotoisia öljyväriluonnoksia vaan tehdä täysimittaisia maalauksia, joissa hän kuvasi kookkaita tammia, majesteettisia mäntyjä ja myös muodokkaita hiekkakivikallioita, jotka olivat aina kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta. Näin hän loi "tutun maiseman" (Paysage Intime), joka ei erotu näyttävyydestään vaan yksinkertaisesta kauneudestaan.
Hänen maalauksensa eivät aluksi menestyneet Pariisin Salonissa, mutta vähitellen ne huomattiin taidemaailmassa. Ensimmäiset maalaajatoverit liittyivät häneen 1830-luvulla, ja heidän nimensä kuulostavat vielä tänäkin päivänä hyvältä: Jean-Francois Millet, Charles-Francois Daubigny tai jopa Camille Corot. Näiden taiteilijoiden, jotka hylkäsivät akateemisen maalaustavan ja etsivät sen sijaan suoraa yhteyttä luontoon, vuorovaikutuksesta syntyi Barbizonin koulukunta, joka sai nimensä Fontainebleaun metsässä sijaitsevan kylän mukaan. Rousseau jätti suurkaupungin yhä useammin taakseen ja muutti lopulta kokonaan tänne vuonna 1848 yhdessä vaimonsa kanssa. Tarkkaan ottaen kyseessä ei kuitenkaan ole koulu, vaan yksilön taidekäsityksen harjoittelu suorassa vuoropuhelussa ympäröivän luonnon kanssa. Barbizonin taiteilijasiirtokunnan ansiosta Fontainebleaun metsä julistettiin Ranskan ensimmäiseksi luonnonsuojelualueeksi, ja sitä suojellaan edelleen. Theodore Rousseau kuoli vuonna 1867 55-vuotiaana Barbizonissa rakastamansa luonnon ympäröimänä, jonka puolia ja muodonmuutoksia hän oli maalannut lakkaamatta. Hieman myöhemmin seurasi impressionismi.
Sivu 1 / 1