Alankomaiden kultakauden ytimessä Pieter de Ring eli Ryng astui taiteelliseen näyttämölle. Hän syntyi noin vuonna 1615 ja tuli tunnetuksi runsailla asetelmillaan, joissa hän kuvasi taidokkaasti juhlaillallisia, joissa oli hedelmiä, hummereita, pikari, katkarapuja, ostereita, matto ja kiinalaista posliinia. Tarkkailija saattaa huomata hänen teoksissaan maalatun sormuksen tai hänen nimensä latinankielisen muodon P.Ab.Annulo, joka on hienovarainen merkki hänen taiteellisesta läsnäolostaan.
Epävarmuus ympäröi de Ringin syntymäpaikkaa. Hän on voinut syntyä joko Leidenissä tai Ypresissä Flanderissa. Ypresin arkistot kuitenkin tuhoutuivat elokuussa 1914, eikä hänen syntymästään ole merkintöjä Leidenin arkistoissa. Tiedetään kuitenkin, että de Ring aloitti taiteilijauransa muurarina ja maalasi iltaisin asetelmia. Lahjakkuutensa ansiosta hänestä tuli tunnetun taidemaalarin Jan Davidsz de Heem:n oppilas. Aikanaan hän asettui asumaan Hogewoerdissa sijaitsevaan taloon, jossa hän jatkoi taiteellisen uransa kehittämistä. Leidenin arkistoissa ei näytä olevan merkintöjä hänen avioliitostaan tai lapsistaan, eikä tiedetä, ostiiko hän sieltä talon tai tekikö hän testamentin. Tiedetään kuitenkin, että hän oli yksi Pyhän Luukkaan killan perustajajäsenistä vuonna 1648. Hänen elämänsä päättyi Leidenissä, ja hänet haudattiin Leidenin Pieterskerkiin 22. syyskuuta 1660.
Mielenkiintoista on, että Pieterillä saattoi olla veli nimeltä Jan de Ringh, joka oli myös kotoisin Ypresistä ja josta tuli Leidenin kansalainen vuonna 1651. Ringhin perhe tunnettiin tekstiilitaidoistaan, ja se oli erikoistunut serge-, camlet- tai kangastuotantoon. Tämä tekstiilituntemus näkyy de Ringhin töissä, erityisesti Geelvinck-Hinlopen Huis -museossa olevassa maalauksessa, jossa pöydällä makaa vaikuttavan realistisesti kuvattu kangas. Taidegrafiikkamme de Ringhin mestariteoksista onnistuvat vangitsemaan hänen alkuperäisteostensa kiehtovat yksityiskohdat ja rehevän estetiikan. Ne eivät ole vain kunnianosoitus hänen taiteellisuudelleen, vaan myös esimerkki siitä, miten pyrimme pitämään tämän merkittävän kultakauden taiteilijan perinnön elossa.
Alankomaiden kultakauden ytimessä Pieter de Ring eli Ryng astui taiteelliseen näyttämölle. Hän syntyi noin vuonna 1615 ja tuli tunnetuksi runsailla asetelmillaan, joissa hän kuvasi taidokkaasti juhlaillallisia, joissa oli hedelmiä, hummereita, pikari, katkarapuja, ostereita, matto ja kiinalaista posliinia. Tarkkailija saattaa huomata hänen teoksissaan maalatun sormuksen tai hänen nimensä latinankielisen muodon P.Ab.Annulo, joka on hienovarainen merkki hänen taiteellisesta läsnäolostaan.
Epävarmuus ympäröi de Ringin syntymäpaikkaa. Hän on voinut syntyä joko Leidenissä tai Ypresissä Flanderissa. Ypresin arkistot kuitenkin tuhoutuivat elokuussa 1914, eikä hänen syntymästään ole merkintöjä Leidenin arkistoissa. Tiedetään kuitenkin, että de Ring aloitti taiteilijauransa muurarina ja maalasi iltaisin asetelmia. Lahjakkuutensa ansiosta hänestä tuli tunnetun taidemaalarin Jan Davidsz de Heem:n oppilas. Aikanaan hän asettui asumaan Hogewoerdissa sijaitsevaan taloon, jossa hän jatkoi taiteellisen uransa kehittämistä. Leidenin arkistoissa ei näytä olevan merkintöjä hänen avioliitostaan tai lapsistaan, eikä tiedetä, ostiiko hän sieltä talon tai tekikö hän testamentin. Tiedetään kuitenkin, että hän oli yksi Pyhän Luukkaan killan perustajajäsenistä vuonna 1648. Hänen elämänsä päättyi Leidenissä, ja hänet haudattiin Leidenin Pieterskerkiin 22. syyskuuta 1660.
Mielenkiintoista on, että Pieterillä saattoi olla veli nimeltä Jan de Ringh, joka oli myös kotoisin Ypresistä ja josta tuli Leidenin kansalainen vuonna 1651. Ringhin perhe tunnettiin tekstiilitaidoistaan, ja se oli erikoistunut serge-, camlet- tai kangastuotantoon. Tämä tekstiilituntemus näkyy de Ringhin töissä, erityisesti Geelvinck-Hinlopen Huis -museossa olevassa maalauksessa, jossa pöydällä makaa vaikuttavan realistisesti kuvattu kangas. Taidegrafiikkamme de Ringhin mestariteoksista onnistuvat vangitsemaan hänen alkuperäisteostensa kiehtovat yksityiskohdat ja rehevän estetiikan. Ne eivät ole vain kunnianosoitus hänen taiteellisuudelleen, vaan myös esimerkki siitä, miten pyrimme pitämään tämän merkittävän kultakauden taiteilijan perinnön elossa.
Sivu 1 / 1