Pietro Longhi oli rokokoomaa edustava taidemaalari, joka, vaikka hän loi myös joitakin freskoja ja alttaritauluja, tuli tunnetuksi pääasiassa aikalaismaalauksistaan ja muotokuvistaan, jotka kuvaavat venetsialaisen yläluokan arkea. Hän syntyi Pietro Falcana, hopeaseppämiehen poikana. Myöhemmin hän muutti nimensä Longhiksi aloittaessaan uransa taidemaalarina. Hänen ensimmäinen opettajansa oli veronilainen taidemaalari Antonio Balestra. Jälkimmäinen lähetti hänet sitten Bolognaan Giuseppe Maria Crespi:n luo, joka oli kuuluisa sekä uskonnollisista teoksistaan että genremaalauksistaan. Myös hollantilaisten genremaalareiden, joista Venetsiassa oli tuolloin ainakin yksi merkittävä taidekokoelma, vaikutus näkyy Longhin töissä. Viimeistään vuonna 1732 Longhin koulutus oli päättynyt, ja hän palasi kotimaahansa Venetsiaan. Samana vuonna hän avioitui Catharina Maria Rizzin kanssa. Hänen kanssaan hän sai 11 lasta, mutta vain kolme heistä saavutti aikuisiän.
Yksi Longhin ensimmäisistä töistä oli "Jättiläisten kaatuminen", historiallinen kattomaalaus Palazzo Sagredossa. Teos saavutti kuitenkin ilmeisesti vain kohtalaisen taiteellisen menestyksen. Tästä syystä Longhin sanotaan omistautuneen tästä lähtien lähes yksinomaan genre- ja muotokuvamaalauksille. Monissa Longhin maalauksissa erottuva piirre ovat venetsialaiset naamiot. Osa teosten hahmoista esitetään naamioimattomina, mutta joissakin teoksissa kasvot joko puuttuvat tai ne on peitetty naamiolla. Maalauksissaan, kuten "Ridotto", Longhi näyttää haluavan humoristisella ja satiirisella tavalla vihjata, että naamioiden anonymiteetin suojaama venetsialainen eliitti käyttäytyy eri tavalla ja ennen kaikkea vähemmän säädyllisesti. Näin ollen Longhin teokset tarjoavat nykyään tärkeän tavan tarkastella aikakauden yhteiskunnallisia tapoja ja arkielämää. Esimerkiksi kuuluisa maalaus "Sarvikuonon näyttely" vuodelta 1751 kuvaa tapahtumaa, joka todella tapahtui. Tämä sarvikuono oli nimittäin samana vuonna esillä Venetsiassa.
Longhin työt olivat erityisen suosittuja venetsialaisten patriisiperheiden keskuudessa. Hänen suurimpiin asiakkaisiinsa kuuluivat siksi venetsialaisen aateliston lisäksi myös tunnetut perheet, kuten Emo, Grimani, Pisani, Sagredo ja monet muut. Hänet otettiin vastaperustetun Venetsian akatemian jäseneksi vuonna 1756, ja myöhemmin hänestä tuli sen johtaja. Tuolloin hän alkoi kääntyä yhä enemmän pois genremaalauksesta ja kohti muotokuvamaalausta. Hän sai valmistaa erilaisia yksilö- ja ryhmämuotokuvia venetsialaisesta aatelistosta. Myöhemmissä töissään Longhia avusti hänen poikansa Alessandro, josta tuli myöhemmin myös kuuluisa muotokuvamaalari. Longhi kuoli 83-vuotiaana kotikaupungissaan Venetsiassa.
Pietro Longhi oli rokokoomaa edustava taidemaalari, joka, vaikka hän loi myös joitakin freskoja ja alttaritauluja, tuli tunnetuksi pääasiassa aikalaismaalauksistaan ja muotokuvistaan, jotka kuvaavat venetsialaisen yläluokan arkea. Hän syntyi Pietro Falcana, hopeaseppämiehen poikana. Myöhemmin hän muutti nimensä Longhiksi aloittaessaan uransa taidemaalarina. Hänen ensimmäinen opettajansa oli veronilainen taidemaalari Antonio Balestra. Jälkimmäinen lähetti hänet sitten Bolognaan Giuseppe Maria Crespi:n luo, joka oli kuuluisa sekä uskonnollisista teoksistaan että genremaalauksistaan. Myös hollantilaisten genremaalareiden, joista Venetsiassa oli tuolloin ainakin yksi merkittävä taidekokoelma, vaikutus näkyy Longhin töissä. Viimeistään vuonna 1732 Longhin koulutus oli päättynyt, ja hän palasi kotimaahansa Venetsiaan. Samana vuonna hän avioitui Catharina Maria Rizzin kanssa. Hänen kanssaan hän sai 11 lasta, mutta vain kolme heistä saavutti aikuisiän.
Yksi Longhin ensimmäisistä töistä oli "Jättiläisten kaatuminen", historiallinen kattomaalaus Palazzo Sagredossa. Teos saavutti kuitenkin ilmeisesti vain kohtalaisen taiteellisen menestyksen. Tästä syystä Longhin sanotaan omistautuneen tästä lähtien lähes yksinomaan genre- ja muotokuvamaalauksille. Monissa Longhin maalauksissa erottuva piirre ovat venetsialaiset naamiot. Osa teosten hahmoista esitetään naamioimattomina, mutta joissakin teoksissa kasvot joko puuttuvat tai ne on peitetty naamiolla. Maalauksissaan, kuten "Ridotto", Longhi näyttää haluavan humoristisella ja satiirisella tavalla vihjata, että naamioiden anonymiteetin suojaama venetsialainen eliitti käyttäytyy eri tavalla ja ennen kaikkea vähemmän säädyllisesti. Näin ollen Longhin teokset tarjoavat nykyään tärkeän tavan tarkastella aikakauden yhteiskunnallisia tapoja ja arkielämää. Esimerkiksi kuuluisa maalaus "Sarvikuonon näyttely" vuodelta 1751 kuvaa tapahtumaa, joka todella tapahtui. Tämä sarvikuono oli nimittäin samana vuonna esillä Venetsiassa.
Longhin työt olivat erityisen suosittuja venetsialaisten patriisiperheiden keskuudessa. Hänen suurimpiin asiakkaisiinsa kuuluivat siksi venetsialaisen aateliston lisäksi myös tunnetut perheet, kuten Emo, Grimani, Pisani, Sagredo ja monet muut. Hänet otettiin vastaperustetun Venetsian akatemian jäseneksi vuonna 1756, ja myöhemmin hänestä tuli sen johtaja. Tuolloin hän alkoi kääntyä yhä enemmän pois genremaalauksesta ja kohti muotokuvamaalausta. Hän sai valmistaa erilaisia yksilö- ja ryhmämuotokuvia venetsialaisesta aatelistosta. Myöhemmissä töissään Longhia avusti hänen poikansa Alessandro, josta tuli myöhemmin myös kuuluisa muotokuvamaalari. Longhi kuoli 83-vuotiaana kotikaupungissaan Venetsiassa.
Sivu 1 / 3