Juustokauppiaan poikana Robert Robert Anning Bell ei ollut aivan ennalta määrätty taiteilijaksi. Hän syntyi Lontoossa vuonna 1862. Hänen setänsä, arkkitehti Samuel Knight, oli todennäköisesti se, joka tutustutti hänet taiteeseen. Hän työskenteli nuorena setänsä toimistossa ja opiskeli myös edistyksellisessä University College Schoolissa ja maineikkaassa Royal Academyssa. Hän jakoi kiinnostuksensa uusiin liikkeisiin, kuten symbolismiin ja jugendtyyliin, kuvanveistäjä George Framptonin kanssa, jonka kanssa hänellä oli myös studio. Tultuaan Pariisissa kosketuksiin aikansa avantgardistien kanssa hänestä tuli Englannin Arts and Crafts -liikkeen merkittävä hahmo.
Yksi hänen ensimmäisistä arvostetuista teoksistaan syntyi yhteistyössä Framptonin kanssa: maalauksista ja veistoksista koostuva alttari, joka oli esillä Arts and Crafts Exhibition Society -näyttelyssä ja joka on nyt Liverpoolin St Clare -kirkossa. Jo tässä teoksessa näkyy Bellin kiinnostus keskiaikaista ja renessanssiajan taidetta kohtaan. Yhteistyössä lasipajojen kanssa hän loi kirkasvärisiä lasimaalauksia, jotka toisaalta viittaavat vanhoihin malleihin, mutta toisaalta niissä on myös nykyaikaisia elementtejä. Hänen teoksensa ovat salaperäisiä, niistä huokuu suuri taika ja ne osoittavat suuren taiteilijan ja suunnittelijan mestaruutta ja ammattitaitoa. Luovuutensa huipulla Robert Anning Bell sai toimeksiannon toteuttaa Westminsterin katedraalin pääoven tympanumin keskeisen mosaiikin, joka perustui edesmenneen rakennusmestari John Francis Bentleyn luonnoksiin. Tämä teos perustuu Bysantin mosaiikkeihin, mutta on kuitenkin hyvin moderni tyyliltään ja sommittelultaan. Se valmistui vuonna 1916 ja sopii kauniisti tämän uusbysanttilaisen kirkon kokonaisuuteen. Hän loi myös useita mosaiikkeja Westminsterin palatsiin 1920-luvulla.
Bellin maalaukset ovat tunnelmallisen tiiviitä, arvoituksellisia ja huokuvat poikkeuksellista estetiikkaa. Ajatelkaapa esimerkiksi arkadialaista uimakohtausta, jossa on nymfien kaltaisia kaunottaria tai punatukkaisia nuoria naisia, joita hän kuvasi hyvin elävästi mutta hurmioituneesti. Jos katsomme hänen maalaustaan "Maria Elisabetin luona", mieleen tulevat varhaisrenessanssin suuret mestarit. Hän otti epäilemättä mallia heistä matkimatta heitä latteasti. Erityisen osan hänen tuotannostaan muodostavat kirjakuvitukset. Näihin kuuluu upea gouassikuvio tonttujen lennosta, mutta myös jugendtyylisiä mustavalkoisia mestariteoksia. Mieti esimerkiksi tunnelmallisia kuvituksia William Shakespearen näytelmistä: Kuningas Lear, Hamlet tai Romeo ja Julia. Robert Anning Bell kuvaa itseään värikkäiden lasimaalaustensa edessä; hän kuoli vuonna 1933. Nykyisestä näkökulmasta katsottuna hänen teoksensa, joista suurin osa on tehty 1900-luvulla, näyttävät jääneen pois ajasta. Juuri tämä tekee niistä kuitenkin niin lumoavia.
Juustokauppiaan poikana Robert Robert Anning Bell ei ollut aivan ennalta määrätty taiteilijaksi. Hän syntyi Lontoossa vuonna 1862. Hänen setänsä, arkkitehti Samuel Knight, oli todennäköisesti se, joka tutustutti hänet taiteeseen. Hän työskenteli nuorena setänsä toimistossa ja opiskeli myös edistyksellisessä University College Schoolissa ja maineikkaassa Royal Academyssa. Hän jakoi kiinnostuksensa uusiin liikkeisiin, kuten symbolismiin ja jugendtyyliin, kuvanveistäjä George Framptonin kanssa, jonka kanssa hänellä oli myös studio. Tultuaan Pariisissa kosketuksiin aikansa avantgardistien kanssa hänestä tuli Englannin Arts and Crafts -liikkeen merkittävä hahmo.
Yksi hänen ensimmäisistä arvostetuista teoksistaan syntyi yhteistyössä Framptonin kanssa: maalauksista ja veistoksista koostuva alttari, joka oli esillä Arts and Crafts Exhibition Society -näyttelyssä ja joka on nyt Liverpoolin St Clare -kirkossa. Jo tässä teoksessa näkyy Bellin kiinnostus keskiaikaista ja renessanssiajan taidetta kohtaan. Yhteistyössä lasipajojen kanssa hän loi kirkasvärisiä lasimaalauksia, jotka toisaalta viittaavat vanhoihin malleihin, mutta toisaalta niissä on myös nykyaikaisia elementtejä. Hänen teoksensa ovat salaperäisiä, niistä huokuu suuri taika ja ne osoittavat suuren taiteilijan ja suunnittelijan mestaruutta ja ammattitaitoa. Luovuutensa huipulla Robert Anning Bell sai toimeksiannon toteuttaa Westminsterin katedraalin pääoven tympanumin keskeisen mosaiikin, joka perustui edesmenneen rakennusmestari John Francis Bentleyn luonnoksiin. Tämä teos perustuu Bysantin mosaiikkeihin, mutta on kuitenkin hyvin moderni tyyliltään ja sommittelultaan. Se valmistui vuonna 1916 ja sopii kauniisti tämän uusbysanttilaisen kirkon kokonaisuuteen. Hän loi myös useita mosaiikkeja Westminsterin palatsiin 1920-luvulla.
Bellin maalaukset ovat tunnelmallisen tiiviitä, arvoituksellisia ja huokuvat poikkeuksellista estetiikkaa. Ajatelkaapa esimerkiksi arkadialaista uimakohtausta, jossa on nymfien kaltaisia kaunottaria tai punatukkaisia nuoria naisia, joita hän kuvasi hyvin elävästi mutta hurmioituneesti. Jos katsomme hänen maalaustaan "Maria Elisabetin luona", mieleen tulevat varhaisrenessanssin suuret mestarit. Hän otti epäilemättä mallia heistä matkimatta heitä latteasti. Erityisen osan hänen tuotannostaan muodostavat kirjakuvitukset. Näihin kuuluu upea gouassikuvio tonttujen lennosta, mutta myös jugendtyylisiä mustavalkoisia mestariteoksia. Mieti esimerkiksi tunnelmallisia kuvituksia William Shakespearen näytelmistä: Kuningas Lear, Hamlet tai Romeo ja Julia. Robert Anning Bell kuvaa itseään värikkäiden lasimaalaustensa edessä; hän kuoli vuonna 1933. Nykyisestä näkökulmasta katsottuna hänen teoksensa, joista suurin osa on tehty 1900-luvulla, näyttävät jääneen pois ajasta. Juuri tämä tekee niistä kuitenkin niin lumoavia.
Sivu 1 / 2