Valo ja varjo ovat kaksi elementtiä, jotka kuvaavat osuvasti viktoriaanista aikaa Englannissa. Teollinen kehitys toi myönteisiä muutoksia brittiläiseen yhteiskuntaan. Syntyi valtakunta, jonka vaikutus tuntui maailmanlaajuisesti. Koulutuksen tuli olla avointa kaikille yhteiskunnan tasoille ja tarjota hyviä elämänsidoksia. Vain tehtaiden savuavat savupiiput aiheuttivat epäilyksiä. Ne, jotka pystyivät, vetäytyivät savun täyttämiltä kaduilta ja pakenivat maailmaan, jossa teollisuuden likaiset puolet jätettiin pois. Kirjallisuus houkutteli tarinoilla, ja erityisesti Charles Dickens houkutteli lukijakuntaa olohuoneisiin. Tarinat olivat taidokkaasti kuvitettuja ja tukivat halua poistua todellisesta maailmasta hetkeksi. Taiteilija Robert Barnes täytti harmonisen tarpeen genremaalauksillaan ja kuvituksillaan ja sai kansainvälistä tunnustusta.
Kuninkaallinen taideakatemia muokkasi viktoriaanisen aikakauden alkupuolen taidetta. Sen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja ARTISTREPLEACE0 muokkasi brittiläisen maalaustaiteen taiteellista kehitystä, ja hänen vaikutuksensa ulottui hänen kuolemansa jälkeen. Teollisuuden myötä maan taiteilijoille kehittyi uusi ostajaluokka. Keskiluokalla oli taloudellisia mahdollisuuksia sisustaa kotinsa taiteella. Teosten oli määrä olla todellisuutta esiraafaeliittisessa mielessä siirtäviä ja heijastavia teoksia. Kuvat olivat erittäin yksityiskohtaisia, mutta eivät kuitenkaan ihannoituja. Robert Barnes omistautui maalaamaan arkisia kohtauksia. Hän maalasi vesiväreillä ja hallitsi litografian taidon. Ne ovat usein lapsi- ja perhekohtauksia, joissa hahmot ovat mukana jokapäiväisissä toimissa. Lapset leikkimässä, koulussa tai vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Tunteita täynnä olevat kasvot ovat silmiinpistäviä. Tytöt, joiden ilmeistä näkyy selvästi vastenmielisyys ompelua kohtaan, tai koululaiset, jotka suhtautuvat vakaviin tilanteisiin lapsellisen röyhkeästi. He ovat viehättäviä hahmoja. Riippumatta siitä, kuvastaako taiteilija elämää kaupungin kaduilla vai perheellistä maalaisidylliä.
Robert Barnes on luonut maailman, joka näyttää olevan tehty kiintymyksestä ja rakkaudesta. Hänen teoksensa kuvaavat aiheita, jotka ovat kaukana ihanteellisista maisemista ja muotokuvista, jotka määrittelivät maalaustaiteen. Barnesin kuvallisissa tulkinnoissa arkielämästä on aina huumorin vivahteita. Huumorin ja ironian välillä on usein vain hiuksenhieno ero. Robert Barnesin litografiat ovat viihdyttäviä, ne ovat herkkua silmälle, joka voi löytää niistä niin paljon toisella silmäyksellä. Viktoriaaninen aika oli kuitenkin myös yhteiskuntakritiikin aikaa. Kuinka lähellä todellisuutta kuvaukset ovat ja kuinka vahvasti kriittinen näkökulma virtaa Robert Barnesin teoksiin, jäänee taiteilijan salaisuudeksi.
Valo ja varjo ovat kaksi elementtiä, jotka kuvaavat osuvasti viktoriaanista aikaa Englannissa. Teollinen kehitys toi myönteisiä muutoksia brittiläiseen yhteiskuntaan. Syntyi valtakunta, jonka vaikutus tuntui maailmanlaajuisesti. Koulutuksen tuli olla avointa kaikille yhteiskunnan tasoille ja tarjota hyviä elämänsidoksia. Vain tehtaiden savuavat savupiiput aiheuttivat epäilyksiä. Ne, jotka pystyivät, vetäytyivät savun täyttämiltä kaduilta ja pakenivat maailmaan, jossa teollisuuden likaiset puolet jätettiin pois. Kirjallisuus houkutteli tarinoilla, ja erityisesti Charles Dickens houkutteli lukijakuntaa olohuoneisiin. Tarinat olivat taidokkaasti kuvitettuja ja tukivat halua poistua todellisesta maailmasta hetkeksi. Taiteilija Robert Barnes täytti harmonisen tarpeen genremaalauksillaan ja kuvituksillaan ja sai kansainvälistä tunnustusta.
Kuninkaallinen taideakatemia muokkasi viktoriaanisen aikakauden alkupuolen taidetta. Sen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja ARTISTREPLEACE0 muokkasi brittiläisen maalaustaiteen taiteellista kehitystä, ja hänen vaikutuksensa ulottui hänen kuolemansa jälkeen. Teollisuuden myötä maan taiteilijoille kehittyi uusi ostajaluokka. Keskiluokalla oli taloudellisia mahdollisuuksia sisustaa kotinsa taiteella. Teosten oli määrä olla todellisuutta esiraafaeliittisessa mielessä siirtäviä ja heijastavia teoksia. Kuvat olivat erittäin yksityiskohtaisia, mutta eivät kuitenkaan ihannoituja. Robert Barnes omistautui maalaamaan arkisia kohtauksia. Hän maalasi vesiväreillä ja hallitsi litografian taidon. Ne ovat usein lapsi- ja perhekohtauksia, joissa hahmot ovat mukana jokapäiväisissä toimissa. Lapset leikkimässä, koulussa tai vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Tunteita täynnä olevat kasvot ovat silmiinpistäviä. Tytöt, joiden ilmeistä näkyy selvästi vastenmielisyys ompelua kohtaan, tai koululaiset, jotka suhtautuvat vakaviin tilanteisiin lapsellisen röyhkeästi. He ovat viehättäviä hahmoja. Riippumatta siitä, kuvastaako taiteilija elämää kaupungin kaduilla vai perheellistä maalaisidylliä.
Robert Barnes on luonut maailman, joka näyttää olevan tehty kiintymyksestä ja rakkaudesta. Hänen teoksensa kuvaavat aiheita, jotka ovat kaukana ihanteellisista maisemista ja muotokuvista, jotka määrittelivät maalaustaiteen. Barnesin kuvallisissa tulkinnoissa arkielämästä on aina huumorin vivahteita. Huumorin ja ironian välillä on usein vain hiuksenhieno ero. Robert Barnesin litografiat ovat viihdyttäviä, ne ovat herkkua silmälle, joka voi löytää niistä niin paljon toisella silmäyksellä. Viktoriaaninen aika oli kuitenkin myös yhteiskuntakritiikin aikaa. Kuinka lähellä todellisuutta kuvaukset ovat ja kuinka vahvasti kriittinen näkökulma virtaa Robert Barnesin teoksiin, jäänee taiteilijan salaisuudeksi.
Sivu 1 / 2