Robert Smirke (1753-1845) syntyi eksentrisen kiertolaismaalarin poikana. Kun hän muutti Lontooseen isänsä työn perässä 12-vuotiaana, hän pääsi oppipojaksi vaunumaalari Bromelylle. Hänet hyväksyttiin lopulta 20-vuotiaana opiskelemaan Royal Academy -kouluihin. Myöhemmin Smirke oli aluksi Incorporated Society of Artistsin jäsen, jossa hän piti ensimmäisiä töitään näytteillä. Hänestä tuli Royal Academyn täysivaltainen jäsen vasta vuonna 1791, jolloin hän esitteli siellä teoksensa "The Widow". Akatemian opinnäytetyöksi hän toimitti teoksen "Don Quijote ja Sancho" vuonna 1793.
Smirke nautti suurta arvostusta Kuninkaallisessa Akatemiassa, ja häntä ehdotettiin vuonna 1804 Akatemian pitäjäksi Joseph Wiltonin seuraajaksi. Kuningas Yrjö III kuitenkin vastusti Smirken nimitystä. Hän ei pitänyt Smirken avoimesti ilmaisemista poliittisista näkemyksistä. Kuningas pelkäsi, että Smirke saattaisi välittää vallankumoukselliset näkemyksensä nuorille opiskelijoille. Niinpä Smirke ohitettiin vaaleissa ja Johann Heinrich Füssli sai paikan. Smirke piti viimeisen kerran näyttelyä Kuninkaallisessa akatemiassa vuonna 1813. Maalauksen nimi oli "Lapsuus". Seuraavina vuosina hänellä oli vielä muutama teos näytteillä Akatemian ulkopuolella noin vuoteen 1834 asti.
Smirke maalasi pääasiassa pienikokoisia tauluja, usein yksivärisin värein. Siksi hänen teoksensa soveltuivat hyvin kaiverruksiin, ja jotkut kaivertajat, kuten Joseph Goodyear tai William Finden, käyttivät niitä. Monet hänen kuvistaan olivat luonteeltaan sentimentaalisia tai humoristisia tai satiirisia. Erilaisten maalaustensa lisäksi Robert Smirke kokeili myös kuvittajana. Hän teki kuvituksia paitsi Raamattuun myös joihinkin kansainvälisiin kirjallisuuden klassikoihin, kuten "Arabian yöt" tai "Don Quijote", jonka hänen tyttärensä Mary Smirke käänsi. Robert Smirkellä oli neljä poikaa ja ainakin yksi tytär. Kahdesta hänen pojastaan, Robertista ja Sidneystä, tuli kuuluisia arkkitehtejä, ja he olivat myös Kuninkaallisen akatemian jäseniä. Hänen pojastaan Richardista tuli merkittävä antiikkitaiteilija ja pojasta Edwardista asianajaja.
Robert Smirke (1753-1845) syntyi eksentrisen kiertolaismaalarin poikana. Kun hän muutti Lontooseen isänsä työn perässä 12-vuotiaana, hän pääsi oppipojaksi vaunumaalari Bromelylle. Hänet hyväksyttiin lopulta 20-vuotiaana opiskelemaan Royal Academy -kouluihin. Myöhemmin Smirke oli aluksi Incorporated Society of Artistsin jäsen, jossa hän piti ensimmäisiä töitään näytteillä. Hänestä tuli Royal Academyn täysivaltainen jäsen vasta vuonna 1791, jolloin hän esitteli siellä teoksensa "The Widow". Akatemian opinnäytetyöksi hän toimitti teoksen "Don Quijote ja Sancho" vuonna 1793.
Smirke nautti suurta arvostusta Kuninkaallisessa Akatemiassa, ja häntä ehdotettiin vuonna 1804 Akatemian pitäjäksi Joseph Wiltonin seuraajaksi. Kuningas Yrjö III kuitenkin vastusti Smirken nimitystä. Hän ei pitänyt Smirken avoimesti ilmaisemista poliittisista näkemyksistä. Kuningas pelkäsi, että Smirke saattaisi välittää vallankumoukselliset näkemyksensä nuorille opiskelijoille. Niinpä Smirke ohitettiin vaaleissa ja Johann Heinrich Füssli sai paikan. Smirke piti viimeisen kerran näyttelyä Kuninkaallisessa akatemiassa vuonna 1813. Maalauksen nimi oli "Lapsuus". Seuraavina vuosina hänellä oli vielä muutama teos näytteillä Akatemian ulkopuolella noin vuoteen 1834 asti.
Smirke maalasi pääasiassa pienikokoisia tauluja, usein yksivärisin värein. Siksi hänen teoksensa soveltuivat hyvin kaiverruksiin, ja jotkut kaivertajat, kuten Joseph Goodyear tai William Finden, käyttivät niitä. Monet hänen kuvistaan olivat luonteeltaan sentimentaalisia tai humoristisia tai satiirisia. Erilaisten maalaustensa lisäksi Robert Smirke kokeili myös kuvittajana. Hän teki kuvituksia paitsi Raamattuun myös joihinkin kansainvälisiin kirjallisuuden klassikoihin, kuten "Arabian yöt" tai "Don Quijote", jonka hänen tyttärensä Mary Smirke käänsi. Robert Smirkellä oli neljä poikaa ja ainakin yksi tytär. Kahdesta hänen pojastaan, Robertista ja Sidneystä, tuli kuuluisia arkkitehtejä, ja he olivat myös Kuninkaallisen akatemian jäseniä. Hänen pojastaan Richardista tuli merkittävä antiikkitaiteilija ja pojasta Edwardista asianajaja.
Sivu 1 / 3