1800-luvun Englanti oli liikkeessä oleva maa. Sodat ja valloitukset muokkasivat tätä aikaa ja saivat valtakunnan isänmaalliselle tuulelle. Napoleon kukistettiin, Darwin julkaisi evoluutioteorian, teollistuminen otti jalansijaa - brittien käsitys itsestään ja maailmasta muuttui jokaisen voiton ja jokaisen uuden löydön myötä. Elämä tuntui olevan ikuinen kilpailu eläinten, ihmisten ja kulttuurien välillä, ja englantilaiset kokivat olevansa tämän taistelun kiistattomia voittajia.
Stanley Berkeleyn maalauksista huokuu juuri tämä voitokas tunnelma. Hän keskittyi kuuluisien taistelujen ja sotakohtausten realistisiin kuvauksiin, mutta teki myös maalauksia urheilutapahtumista. Hänen maalauksensa ovat aina keskellä toimintaa: Ihmiset niissä juoksevat ja taistelevat, huutavat voitosta tai pelosta ja jahtaavat toisiaan kankaiden yli. Hevoset juoksevat täydellä laukalla sotilaiden riviin tai perääntyvät heittäytyäkseen pois ratsastajiltaan. Upseerit ojentavat sapelinsa taivasta kohti ja kannustavat joukkojaan. Joka sentillä tapahtuu jotain dramaattista ja liikuttavaa. Berkeleyn sotilasmaalaukset ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan, koska ne heijastavat Englannin ajan henkeä. Yleisö jakoi hänen innostuksensa Britannian historian merkittäviin hetkiin, erityisesti kohtauksiin, joista Englanti nousi kunniakkaasti esiin. Koska Berkeley oli itse ollut sotilas, hän ymmärsi aiheen hyvin ja pystyi tuomaan sen yleisön tietoisuuteen.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita motiiveja, joita hän valitsi taiteeseensa. Vastakohtana sodan hektisille tapahtumille Berkeley rakasti englantilaisten kylien rauhallisuutta. Hän asui maalaistalossa ja pysytteli poissa parrasvaloista. Hänen maisemamaalauksensa ovat vähemmän tunnettuja, ja niistä huokuu täysin erilainen tunnelma kuin hänen sotilasmaalauksistaan. Niistä käy ilmi koira- ja hevostarhaajan rauhallinen puoli, eikä hänellä ollut tarvetta kuuluisuuteen. Eläimet olivat tärkeä osa hänen elämäänsä, ja siksi hän käytti paljon aikaa niiden tuomiseen kankaalle. Hän maalasi muun muassa metsästäviä koiria ja saaliistaan taistelevia leijonia. Vahvimman selviytyminen nousee siis näissä motiiveissa yhä uudelleen esiin.
Berkeleylla oli taipumus romantisoida sotaa ja taistelua, mutta samalla hän näytti karun todellisuuden. Sankarilliset hetket vuorottelevat menetyksen ja pelon kanssa. Jokaisella voitolla luonnossa ja ihmisten maailmassa on aina hintansa. Berkeley ymmärsi tämän, eikä kaihtanut kuvaamasta vähemmän loistokkaita hetkiä. Hän näytti esimerkiksi haaksirikon ja lynkkausta kuvaavan kohtauksen. Ne eivät kuitenkaan olleet yleisön keskuudessa yhtä suosittuja kuin hänen muut teoksensa. Berkeley pyrki aina maalaamaan sitä, mikä häntä kiinnosti, mutta myös tyydyttämään yleisöä. Hänen monipuolinen työnsä on mielenkiintoinen todiste tästä vaikeasta ajanjaksosta Englannin historiassa.
1800-luvun Englanti oli liikkeessä oleva maa. Sodat ja valloitukset muokkasivat tätä aikaa ja saivat valtakunnan isänmaalliselle tuulelle. Napoleon kukistettiin, Darwin julkaisi evoluutioteorian, teollistuminen otti jalansijaa - brittien käsitys itsestään ja maailmasta muuttui jokaisen voiton ja jokaisen uuden löydön myötä. Elämä tuntui olevan ikuinen kilpailu eläinten, ihmisten ja kulttuurien välillä, ja englantilaiset kokivat olevansa tämän taistelun kiistattomia voittajia.
Stanley Berkeleyn maalauksista huokuu juuri tämä voitokas tunnelma. Hän keskittyi kuuluisien taistelujen ja sotakohtausten realistisiin kuvauksiin, mutta teki myös maalauksia urheilutapahtumista. Hänen maalauksensa ovat aina keskellä toimintaa: Ihmiset niissä juoksevat ja taistelevat, huutavat voitosta tai pelosta ja jahtaavat toisiaan kankaiden yli. Hevoset juoksevat täydellä laukalla sotilaiden riviin tai perääntyvät heittäytyäkseen pois ratsastajiltaan. Upseerit ojentavat sapelinsa taivasta kohti ja kannustavat joukkojaan. Joka sentillä tapahtuu jotain dramaattista ja liikuttavaa. Berkeleyn sotilasmaalaukset ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan, koska ne heijastavat Englannin ajan henkeä. Yleisö jakoi hänen innostuksensa Britannian historian merkittäviin hetkiin, erityisesti kohtauksiin, joista Englanti nousi kunniakkaasti esiin. Koska Berkeley oli itse ollut sotilas, hän ymmärsi aiheen hyvin ja pystyi tuomaan sen yleisön tietoisuuteen.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita motiiveja, joita hän valitsi taiteeseensa. Vastakohtana sodan hektisille tapahtumille Berkeley rakasti englantilaisten kylien rauhallisuutta. Hän asui maalaistalossa ja pysytteli poissa parrasvaloista. Hänen maisemamaalauksensa ovat vähemmän tunnettuja, ja niistä huokuu täysin erilainen tunnelma kuin hänen sotilasmaalauksistaan. Niistä käy ilmi koira- ja hevostarhaajan rauhallinen puoli, eikä hänellä ollut tarvetta kuuluisuuteen. Eläimet olivat tärkeä osa hänen elämäänsä, ja siksi hän käytti paljon aikaa niiden tuomiseen kankaalle. Hän maalasi muun muassa metsästäviä koiria ja saaliistaan taistelevia leijonia. Vahvimman selviytyminen nousee siis näissä motiiveissa yhä uudelleen esiin.
Berkeleylla oli taipumus romantisoida sotaa ja taistelua, mutta samalla hän näytti karun todellisuuden. Sankarilliset hetket vuorottelevat menetyksen ja pelon kanssa. Jokaisella voitolla luonnossa ja ihmisten maailmassa on aina hintansa. Berkeley ymmärsi tämän, eikä kaihtanut kuvaamasta vähemmän loistokkaita hetkiä. Hän näytti esimerkiksi haaksirikon ja lynkkausta kuvaavan kohtauksen. Ne eivät kuitenkaan olleet yleisön keskuudessa yhtä suosittuja kuin hänen muut teoksensa. Berkeley pyrki aina maalaamaan sitä, mikä häntä kiinnosti, mutta myös tyydyttämään yleisöä. Hänen monipuolinen työnsä on mielenkiintoinen todiste tästä vaikeasta ajanjaksosta Englannin historiassa.
Sivu 1 / 1